Vapun kunniaksi ajattelin laittaa tänne kuvia rakkaista kissapojista. Ylimmässä kuvassa on jo edesmennyt paimenkissa Konsta, jota edelleen lämmöllä ajattelen.Keskimmäisessä kuvassa Nemo, 6- vuotias hurja metsästäjä joka usein öisin käpertyy kylkeeni nukkumaan. Ja viimeisenä , muttei suinkaan vähäisempänä, Into pian 11-vuotias mammanpoika joka kipittää yöllä sisään päästyään
päälleni lämmittelemään ja nuolemaan itseään. Onneksi kesä on tulollaan ja kisulit viihtyy yhä
enemmän ulkosalla öisin, niin me ihmispolot saadaan nukkua ilman jatkuvaa sisään-ulos rallia.
Käpälämäen käpälälliset ja kädelliset toivottavat hauskaa ja aurinkoista vappua kaikille!
Niinhän se on että leppoisaa lauantaita seuraa...surullinen sunnuntai. No ei vaan, mut joka tapauksessa heräsin aamuyöstä siihen että olo oli ihan hanurista ja kuumettakin jonkun verran.
Pyöriskeltyäni pari tuntia kuorsaavan miekkosen vieressä lopulta simahdin ja aamulla kuume oli
vähän laskenut mutta olo edelleen sieltä samasta paikasta. Mutta näillä mennään!
Aloin lukea Roman Schatzin kirjaa "Rakasta minut". Alku oli ainakin säväyttävä, kirja alkoi nimittäin siitä että päähenkilö oli äitinsä kohdussa ja synnytys oli molemmille melkoinen koettelemus. Ja samaan tyyliin jatkuu kehitystarina, mutta juuri tällaista tekstia tältä mieheltä osasin odottaakin. Tämä kirja on nopeasti luettu.
Olin päivän Järvenpäässä vanhempieni luona , sillä siipalla oli työpäivä. Eipä tarvinnut tehdä kotona ruokaa, kaupassa käytiin ja kahvitkin sain kahteen kertaan. Ja ehdin lueskella avut,seurat
kotiliedet yms. Yksi tärkeä tieto näistä lehdistä löytyi(en muista mistä niistä), nimittäin Mauri Kunnas tekee sarjakuvaa aikuisille ja sen nimi on "Piitles". Joo-o, se kertoo the Beatlesin legentaarisesta yhtyeestä, syksyllä pitäisi ilmestyä, joten sitä odotellessa...
Laitan tähän vielä jonkun keväisen kuvan jonka myötä: Mukavaa viikon alkua meille ;)
Tämän lauantain olen ottanut nautiskellen, valokuvannut ja tehnyt vähän kotihommia(omantunnon rauhoittamiseksi) ja lukenut loppuun kirjan kissojen kanssa sängyssä loikoillen.
Olikin mielenkiintoinen opus, Antonio Hillin Barcelonaan sijoittuva dekkari nimeltä Kuolleiden lelujen kesä. Dekkarit kuuluvat lempikirjoihini ja usein bongaankin uutuuskirjoja lehdistä ja saatan tehdä listan jonka kanssa menen kirjastoon,
ja mukavat "tädit"ovat aina valmiit etsintään. Sängyn vieressä odottaa melkoinen pino ja varauksessakin on useita uutuuksia.
Uskomatonta että lumet ovat sulaneet meidänkin pihalta. Viime sunnutaina kahlailin vielä sohjossa
ja nyt melkein pääsisi jo haravoimaan, melkein siksi että paikoin on vielä litisevän märkää. Joten ainoa mitä voin pihalla toistaiseksi tehdä on kuvata maasta pullahtavia ihanuuksia; sini-ja valkovuokkoja, krookuksia ja kevätesikoita.
Istuskelin kivellä omassa mäessä ja nautiskelin sinivuokkojen sinestä kissojen pyöriessä jaloissa
kun yhtäkkiä ajoi pihaan loka-auto kakkakaivoa tyhjentämään, loppui aika hätäisesti se nautiskelu.
Tiesin kyllä että tyhjennys on tilattu, mutta osasipa valita hetken! Se oli niin koomista että oli pakko soittaa ystikselle jolle olin juuri tekstaamassa autuasta olotilaani kun kakka-auto karautti pihaan.
