sunnuntai 28. lokakuuta 2012

"Ihminen voi elää kuurona ja silti kuulla: riittää että hän katselee kissan korvia. Ne osoittavat äänenvoimakkuuden."
Jean Louis Hue

Ihana aurinkoinen sunnuntai <3.

Poika lähti nautiskelemaan Lontoon atmosfääristä ja tapaamaan ystäväänsä joka työskentelee siellä. Lontooseen kyllä mieli halajaa...
Suureksi ilokseni sain tyttären kotiin täksi viikonlopuksi. Olemme jutelleet paljon ja nauttineet takkatulesta, kynttilöistä, glögistä ja pullasta jota leivoin piiitköstä aikaa. Kävimme perjantaina myös kirppiksellä josta löytyi monta hyvää elokuvaa ja katsoimme niistä yhden, Bratt Pittin tähdittämän Seitsemän vuotta Tiibetissä. Olipa hyvä kun lopulta tuli tämäkin katsottua, mielenkiintoinen tositarina. Eilen tyttö lähti tapaamaan ystäviään ja kotiutui tuossa jokin aika sitten. Pian koittaakin taas lähtö kohti Turkua.
Tänään ulkoiltiin pihapiirissä, haettin havuja yms. Valo oli taas aivan ihana kuvien ottoon, tässä muutama näyte.








 

torstai 25. lokakuuta 2012

"Kissat valtaavat maailman tyhjät nurkat: ne nurkat, jotka ovat mukavia."
  Marion C. Carretty

Ajankohtainen aihe, siis nurkanvaltaajat, näin vaalien alla. Mutta enempää en aio aiheesta kirjoittaa, jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee, äänestää tai on äänestämättä ja ihan ketä itse haluaa.
Eilen töistä tultuani puuhailin tavallisia kotihommia; pesukone päälle, imurointi yms. Mutta sitten intouduin huovuttelemaan saippuoita ja kylläpäs olikin mukavaa pitkästä aikaa! Ostin viikonloppuna muutaman uuden värin villoja ja ne olikin oikein söpöjä. Kädet ei kyllä oikein tykännyt,  yöllä jomotteli oikea kyynerpää ja vasen peukalon tyvi...välillä tuntee itsensä ihan romuksi kun aina joku paikka kolottaa. Mutta kuitenkin tahdon vähän askaroida kaiken uhallakin.

Siispä saippuoita s`il vous plait:


  

maanantai 22. lokakuuta 2012

"Mikä kissoissa oikein viehättää?" hän kysyi ystävällisesti. "Olen aina halunnut tietää. Ne eivät välitä siitä, pidätkö sinä niistä. Ne eivät osoita kiitollisuuden häivääkään, eivätkä ne myöskään teeskentele. Ne ottavat mitä sinulla on annettavaa ja lähtevät."
Mavis Gallant

Jokuhan niissä vaan viehättää...
Viikonloppu meni yhtä joutuin kuin muutkin päivät: lauantaina kävin kampaajalla, näöntarkastuksessa ja nyt on kahdet lasit tilauksessa. Sunnuntaina käytiin äänestämässä ja iltapuolessa leffassa katsomassa Mika kaurismäen ohjaama Tie pohjoiseen. Oli kyllä hyvä leffa, suosittelen. 
Tänään olin töiden jälkeen hankintareissulla (siis töihin) ja samalla käytiin työkaverin kanssa syömässä. Ajateltiin mennä Asema X:än, mutta siellä ystävällinen tarjoilijaneito kehotti tutustumaan nurkan takana olevaan uuteen Raide YX pubiravintolaan. Ja mehän mentiin ja jäätiin koukkuun, tässä näyte:

Slurps
  

perjantai 19. lokakuuta 2012

"Lapsuuteni maalaiskissoja ei hyväilty, niistä ei välitetty. Ne tulivat meille, koska kissa tarvitsee ystävyyttä,"
Robert Sabatier

Viikot hujahtavat tosi nopeasti! Varmaan pian huomaan että joulu on ovella... 
Keskiviikkona retkeiltiin lasten kanssa metsässä vesisateessa ja meillä oli kivaa! Sade toi retkeen oman hohtonsa, lapset nauttivat kun saivat lätsytellä lätäköissä ja kieriä sammalissa kenenkään kieltämättä. Itse tosin kastuin alushousuja myöten, kun lähtiessä ajattelin sadetakin hiostavan enkä siis laittanut sitä päälle...Onneksi pukuhuoneen kaapista löytyy tätä nykyä vaihtovaatteet kaikken mahdolliseen, ne alushousutkin. Ja illalla kotona pääsi saunaan: kaikki on siis hyvin!

Olen askaroinut pieniä huopaeläimiä television katselun lomassa ja saanut niistä positiivistä palautetta sosiaalisessa mediassa (siis naamakirjassa). Nyt on siis pientä tilauksen tynkää lykännyt ja pitäisi ostaa uusia värejä villaa ja ja ja.... En anna stressikäyrän nousta, sillä mistään aikataulusta ei ole ollut puhetta ja hyvä niin.

Mutta perjantai on viikon paras päivä ja nyt aion nauttia siitä ilman askarteluja!
Ketsu ja kisuset



Halloween ryllis :)
Mukavaa viikonloppua ystävät!

tiistai 16. lokakuuta 2012

"Kissat ovat aina ikkunan tai oven väärällä puolella."
  tuntematon

Viime lauantain vietin vanhempieni luona Järvenpäässä, toisin sanoen äidin kanssa käytiin puutarhamyymälässä ja muutamassa muussakin "putiikissa". Kyllähän siinä muutama tunti vierähti... Ja sitten pääsin tietysti syömään äidin karjalanpaistia :). Tuo puutarhamyymälä onkin aikamoinen, vaikkei mitään ostaisikaan katseltavaa riittää. No, aina jotain pientä lähtee mukaan, äiti osti meille molemmille halloweenamaryllikset. Yleensähän niitä näkee joulun aikoihin, mutta näissä oli oranssit kiiltomuovit ruukun ympärillä ja koristeena haamuja, noitia ja kurpitsoita. Ja kissat sai tuliaisiksi vehnänorasta ruukussa ja ostin vielä jotain pientä jospa vaikka saisi inspistä omiin hommiin...
Sunnuntaina käytiin sitten laittamassa haudat talvikuntoon. Oli kolea aurinkoinen päivä ja hautausmaalla oli kaunista. Kuva onkin sankarihaudoilta jossa käyskenteli fasaanipariskunta tai taisi niitä olla useampikin.
Alkuviikko on ollut sateinen ja työntäyteinen. Väsyttää, mutta toisaalta hyvä fiilis. Kun on kädet täynnä hommia päivät menee sutjakasti ja tuntee antaneensa enemmän itsestään. Pikkuihmisten hymy ja  rutistus kaulalla on parasta ankeanakin päivänä.
Lukenut olen melkein urakalla ja se senkun jatkuu,sillä hulluuttani kävin toissa viikolla kirjastossa mukanani lista kirjoista jotka haluaisin lukea. Ne siis varattiin ja viime viikolla alkoi tulla tekstiviesteja että "kirja olisi haettavissa". Eilen sitten hain viisi kirjaa ja viisi jäi vielä saamatta...No, jos ei nukuta on ainakin luettavaa!

  

torstai 11. lokakuuta 2012

"Ihmiset haluaisivat olla kaloja tai lintuja, käärmeet haluaisivat mieluummin siivet ja koirat olisivat leijonia. Mutta kissat haluavat vain olla kissoja, ja jokainen kissa on aito kissa viiksistä häntään asti."
Pablo Neruda

Sunnuntaina käytiin sitten katsomassa uusin Vares. Ei kyllä oikein kolahtanut, mutta ehkä niitä vaan on nähty tarpeeksi. Kotiin ajellessa aurinko oli laskemassa ja taivaalla oli todella erilaisia ja erikoisia pilviä.
Viikko on mennyt aika haipakkaa, huomenna on jo perjantai! Piti siivoamani huomenna kun pääsen aamuvuoron jälkeen aikaisemmin kotiin, mutta enpä malttanut odottaa vaan pikasiivosin tänään ja sain lattialle uuden maton ja lämpöisen punaiset ihanat verhot ikkunoihin. Verhot eivät ole uudet, mutta tykkään niistä niin paljon että olen aina iloinen kun ne taas ovat esillä. Ja keväällä taas onnellisena laitan ne pois...

Tällainen pilven kiekura

Eikös olekin söpöt yhdessä, pöytä & matto.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

"Kissat eivät yhtään kunnioita työtäni. Istahtavat sivulle jota olen kirjoittamassa."
Beatrix Beck

Niinhän kissat tekee; jos luen sanomalehteä niin takuulla tulevat tassuttelemaan sen päälle ja heittäytyvät siihen selälleen: Rapsuta minua!

Olen lukenut. Riika Alaharjan Maihinnousu kertoo pienestä perheestä ranskan rannikolla, suuren maihinnousun maisemissa. Perheen elämä muuttuu kertaheitolla kun 8-vuotiaalla tyttärellä todetaan akuutti leukemia. Jo aiemmin rakoillut avioliitto hajoaa kun mies paljastaa rakastuneensa työkaveriinsa. Nainen jatkaa työtään maihinnousunhistorian oppaana ja huolehtii samalla tyttärestään, avioliitostan ja oman asunnon hankkimisesta. Tykkäsin.
Tällä hetkellä luennan alla on Lisa Genovan Puolinainen, joka nimensä mukaisesti kertoo amerikkalaisen unelmaperheen uraohjus äidistä joka auto-onnettomuuden jälkeen ei tunnista vasenta puoltaan lainkaan. Vasen jalka, käsi, kasvot ym siis puuttuvat kokonaan, eikä vain niin että niitä ei tunne vaan hän ei myöskään näe niitä, näkö on rajoittunut. Aivot tietysti korjaavat havainnot niin ettei hän itse alkuun ymmärrä että jotain puuttuu; lukiessa hän näkee vain oikealla olevat sanat ja opettelee apuvälineiden avulla "löytämään" myös vasemman puolen. Kirja herätttää ajatuksen siitä kuinka pienessä hetkessä kaikki voi muuttua, millaisella tuurilla tässä mennään. Kirjailija Lisa Genova on neurotieden tohtori ja on aikaisemmin kirjoittanut mm alzhaimerin taudista. Mielenkiintoinen, odotan että pääsen loppuun ja saan tietää toipuuko Sarah, vai millaiseksi uusi elämä muodostuu.
Eilen käytiin lähikaupungissa koko porukalla syömässa, tai ei tytär ollut mukana. Hänellä on täyteen buukattu viikonloppu Turussa; lehtijutun kirjoittamista, runoiltaa, leffaa, iloista opiskelijaelämää. Mutta me muut siis ajelimme kauniissa syysauringossa parikymmentäkilometriä yhteen lähikaupungeistamme ja ensin poikkesimme huonekaluliikkeeseen. Sohvapöytä on uupunut elokuusta lähtien kun tytär lähti edellinen mukanaan Turkuun. Vaan nyt on uusi nätti pikkupöytä! Sen jälkeen kävimme meksikolaistyylisessä ravintelissa ahtamassa itsemme täyteen burgeria, quesadillaa, chickenpockettia ja paholaisen hilloa. Hyvää oli, mutta jostain syystä sain vatsani sekaisin ja roimat krampit jotka jatkuivat muutaman tunnin. Yhdistän sen kyllä syömisiini, koska vääntö alkoi jo kotimatkalla. Seuraavan kerran taidetaan mennä muualle...

Tässä tämä söpöliini nyt on. Seuraavaksi uusi matto, ja verhotkin pitäis vaihtaa...
Tänään ajateltiin mennä leffaan iltapuolessa, näillä näkymin leffa olisi Veskun ja Samuli Edelmanin Tie pohjoiseen tai Vares-pimeyden tango. Myös Puhdistus olisi nähtävien listalla, mutta ehkä ensiviikonloppuna.

torstai 4. lokakuuta 2012

"Kissat eivät lähde kävelylle mennäkseen jonnekin vaan suorittaakseen tutkimuksia."
Sidney Denham

Mies lätkämatsissa, poika juhlimassa vapautumistaan armeijan harmaista, kotona minä, kissat, takassa ja kynttilöissä tuli ja iso pino kirjaston kirjoja. Aika ihanata <3.


 

tiistai 2. lokakuuta 2012

"Minua ei ihmetytä, että kissat tekevät jotain salaperäistä. Minua ihmetyttää, että ne käyttäytyvät normaalisti."
Gino Paoli

Viikonloppu tuli ja meni. Lapset tulivat ja menivät, toisiaan näkivät sunnuntai-iltana ohimennen moikaten. Sellaista tämä nykyään on...no, sotilaspoliisi kotiutuu tällä viikolla:Ohi on! Mahtaa olla outoa meille kaikille osapuolille kymmenen kuukauden jälkeen taas jokapäiväinen yhdessä asuminen, mutta mukavaa kun poika on suorittanut velvollisuutensa ja vieläpä tykännyt (ainakin pääosin) siitä.

Komia kuutamo oli viikonloppuna, sunnuntai-iltana näkyikin upeasti kun ilma oli selkeä. Nukkuminen on ollut taas vähän sitä ja tätä, mutta kuutamo selittää paljon...

Lauantaina leivoin sämpylöitä piiitkästä aikaa ja iltapäivällä sain kotiikuljetettuna ystävän leipomaa ihanaa saaristolaislimppua, ja ihan yllätyksenä! Kyllä tuli hyvä mieli ja maistui taivaaliselta. Onneksi saan syödä sen yksin, koska puolisko ei tykkää makeasta limpusta ;).