torstai 26. helmikuuta 2015

Helmikuun hämärässä...

"Hienostuneet ja herkät luonteet ymmärtävät kissaaa. Naiset, runoilijat ja taiteilijat pitävät sitä suuressa arvossa, koska he ymmärtävät sen ensiluokkaista herkkyyttä. Vain karkeat luonteet eivät huomaa kissan luonnollista ylhäisyyttä."
- Champfleury -

Viime postauksen vitsaus on voitettu, vesi virtaa taas siellä missä pitääkin ja sotkut on selvitetty. Toivonpa tosiaan että tämä oli nyt tässä - ja se siitä.
Wikipedian mukaan helmikuu on eteläsuomessa iltapäivien pidentymisen ja kovien pakkasten ja korkeiden nietosten aikaa, lumi tosin alkaa tiivistyä mutta varsinainen sulaminen alkaa vasta maaliskuun lopulla.... Taitaa olla vuodenajat jollain tavalla sekaisin tai sitten wikipediaa pitäisi päivittää, on nimittäin melkoista sulamista havaittavissa joka puolella. Tie, siis tämä meidän yksityistie, noin kilometrin mittainen, alkaa olla siinä kunnossa että odotan postin ilmoittavan päivänä  minä tahansa että postia ei kanneta ennen kuin loska on sulanut ja tie kuiva. On välillä itselläkin onnesta kiinni että pääsee mäet ylös ja ettei sohjo imaise autoa omille teilleen. Rospuutoksi tätä kai kutsutaan elikkä kelirikoksi, mutta aikansa kutakin, onhan tästä joka vuosi selvitty.
Ja aina olen myös selvinnyt lentsusta joka kaatoi minut petin pohjalle pariksi päiväksi, toivon mukaan siis tälläkin kertaa. Oli kyllä parantavaa nukkua päikkäreitä kissat kainalossa parikin kertaa päivässä, ilmankos Nemo tuli tänäänkin perässäni makuuhuoneeseen kun puin päälleni ja tassutteli sängyllä siihen malliin että:"No niin mamma, mennäänkö nukkumaan" ja minun oli sanottava että mamma lähtee nyt töihin... tunsin itseni petturiksi. 
Parin viime viikon aikana olen lukenut pinon Andrea Camillerin komisario Montalbano kirjoja, aloitin viimeisen eilen illalla ja totesin että sen olenkin jo lukenut ja muistan niin hyvin etten viitsi kyllä lukea uudelleen, huomenna täytyy suunnata kirjastoon tai ehkä luenkin omasta hyllystä jotain.
Tällaista tällä kertaa Käpälämäessä.

Mukavaa viikonloppua, omaani vietän perheen parissa. Odotan innolla nuorisoa kavereineen kotiin äidin "lihapatojen" ääreen ( ja sunnuntai-iltana nautin taas rauhasta ja hiljaisuudesta).






lauantai 21. helmikuuta 2015

Vettä...

"Kissa elää yksin, ei tarvitse yhteisöä, tottelee vain kun haluaa, teeskentelee nukkuvansa nähdäkseen selvemmin..."
- Chateaubriand -

Vetiseksi on mennyt, monellakin tapaa... Ulkona luistellaan jäisillä pihoilla, sivutiet ovat muuttuneet jääradoiksi (ainakin täällä maalla) ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä; meidän varastossa tulvii. Siis vesivahinko, putkiliitos pettänyt, ties mistä asti vuotanut. Tänään huomattiin kun iloisin mielin tultiin mukavalta kauppareissulta, mielet musteni pikavaihteella ja mies alkoi kantaa ulos märkiä pahvilaatikoita, mattoja , mitä kaikkea siellä onkaan en uskalla edes ajatella. Märät tavarat ovat nyt terassilla... pitäisi käydä läpi mitä voi säästää ja mitä pitää viedä kaatopaikalle. Putkimies ei päässyt tulemaan tänään,  huomenna lupasi aamusta tulla, sunnuntaitaksalla tietty. Tämä oli nyt kolmas (ja toivottavasti viimeinen) ikävä yllätys tämän vuoden puolella; ensin autoni pikkuremppa maksoikin moninkertaisesti, sitten hajosi pesukone ja nyt tämä, voihan rähmä etten paremmin sano. Ei niin kovin mukavaa viikonlopun viettoa, mutta eiköhän tästä taas selvitä. Kuvat lohduttavat, ainakin minua.

Toivottavasti viikonloppunne on parempi kuin minun, mukavaa lauantai-iltaa!



Ostin keittiön ikkunalle ihanat tuoksuvat yrtit; rosmariinin ja timjamin.

Into ♥

Nemo tirpan kuvat silmissään...


Tulppaanit ne jaksaa ilahduttaa ♥


Tänään lintulaudalla tali-, sini-, hömö-, pyrstö- ja töyhtötiaisia.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Laskiainen....

"Tuhon partaalla sinuun luotan, kaunis kissani, pyhiin silmiisi. Ne eessäni kuin kaksi tähteä , myrskyssä auttavat suunnan löytämään."
- Torquato Tasso -

Sunnuntaina ajelimme tytärtä tapaamaan Turkuun. Kävimme syömässä Aurajoen rannassa olevassa ravintola Rantakertussa ja ruoka oli jälleen kerran oikein maistuvaa. Ruokailun jälkeen tulimme förillä joen yli tois puol jokkee (vai liekö täl puol) auringon paisteessa ja kylmässä viimassa. Muutama lintu tepasteli Aurajoen melko heikon näköisellä jäällä, luulin  siellä olevan sorsia mutta variksiahan ne.



Tänään töissä lähdimme lasten kanssa läheiselle hevostilalle ja lapset pääsivät rekiajelulle laskiaismäen sijasta, olemme kyllä käyneet ahkerasti mäen laskussa jo aiemmin. Kuuma mehu maistui kaikille kun palasimme päiväkotiin. Olisipa ilma vain ollut eilisen kaltainen, tänään oli aikas kylmä viima eikä aurinkokaan enää näyttäytynyt. Lapsilla on kuitenkin kerrottavaa kotona, sillä hevosten lisäksi tapasimme koiran joka oli vähintään ponin kokoinen, nimittäin irlanninsusikoira Rauno Ruisleivän.

Tulppaanit kukkivat edelleen, toiset voivat paremmin kuin toiset, mutta nämä vaaleanpunaiset vain kaunistuvat vanhetessaan.



Katselin valokuvia viime keväältä...ikkunasta katsoessa näkyy korkeat nietokset. Tule jo oi ihana toukokuu!




Mukavaa viikkoa!



lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivänä...

"Oi kissa sanoisin, tai rukoilisin:kau-uu-unis kissa! Herkullinen kissa! Erinomainen kissa! Satiinin pehmeä kissa! Kissa kuin pehmeä pöllö, kissa jonka tassut ovat kuin yöperhoset, jalokivikissa, ihmeellinen kissa! Kissa! Kissa! Kissa!"
- Doris Lessing -

Tänään, ystävänpäivänä, olen iloisena siivonnut Beatlesin tahdittamana ja vaihtanut lakanat jotta illalla nukkumaan mennessä voin nauttia puhtaiden lakanoiden tuoksusta. Nyt nautin puhtaasta kodista, takkatulesta  ja tulppaaneista, joita sattuneesta syystä onkin tällä kertaa runsain määrin. Ostin nimittäin eilen itselleni marketista tarjouksessa olevan tuplanipun ja kun mies tuli illalla kotiin hän toi myös kaksi nippua jotka olivat tuplasti suurempia kuin itse ostamani. Nyt on silmän iloa ja Nemolle maisteltavaa...

Ihanaa ystävänpäivää ja mukavaa viikonloppua ♥




Harvinainen vieras pihapiirissä tänään ♥


Ruusujakin vielä muutama jäljellä



keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Valo(n) voimaa...

"Kissa on leijona pienten pensaiden viidakossa."
- intialainen sanonta -

Olen kaksi päivää nauttinut aurinkoenergiaa ja kyllä tuntuukin hyvältä, on ihan uskomatonta mikä  piristävä voima valolla on! Olen onnellinen kun olen työssä jossa saa ulkoilla, tietysti kelillä kuin kelillä, mutta näinä aurinkoisina päivinä olisi ikävää kököttää sisällä...
Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa kirppiksellä. Olen joskus aikaisemmin ostanut myöskin kirppikseltä Eero Rislakin suunnitteleman kristallisen Lara pullon tai karahvin, mikä lienee, mutta joka tapauksessa nyt osui silmiin samaista sarjan hennon lila maljakko ja sehän piti saada. Vähän muutakin sieltä taas kotiin kulkeutui, muttei  mitään turhaa jossei turhaksi lasketa pientä keraamista teepannua josta puuttui kansi... ajattelin istuttaa siihen kesän tullen jonkun yrtin vaikka grillin tasolle koristeeksi ja käyttöön.
Töistä tultuani tänään vietin taas pihalla mukavia hetkiä kollipoikien kanssa. Ovat niin onnellisen oloisia vietettyään päivän kaksin sisällä kun mamma vähän leikittää pihalla (vaikka sillä aina onkin se ärsyttävä kamera mukana...)

Mukavaa loppuviikkoa ystävät ja kylän miehet!


"Mä sille näytän mistä kana pissii..."

"Mitäs naapurissa tapahtuu?"

Kalkkunathan siellä vaan mekkaloi...

Nemo silppusi takajaloillaan jääkökkärettä pieneksi :)

Tasapainoilua halkohäkin reunalla

Larat ♥


lauantai 7. helmikuuta 2015

Mieli- ja valokuvia...

"Syvälliset elämänohjeet saamme kissoilta, koirien antamat viisaudet ovat käytännönläheisempiä."
- Leslie Smith -

Tänään oli toinen kurssipäivä Voimauttavia mielikuvia ja täytyy sanoa että oli mukavaa, on ilmeisen hyvä lähteä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla jotain mitä ei ole ennen tehnyt. Tästä kurssista jäi itämään kaikenlaista....

Kissaveljesten kanssa on ulkoiltu ja sisäilty, kuvia napsittu siellä ja täällä. Harmi vaan kun perjantain ihana auringon paiste meni sivu suun, siis kuvien oton kannalta, työ häiritsee harrastusta.

Näiden kuvien myötä oikein hyvää viikonlopun jatkoa!


Into pelaa tassupalloa lumella

Nemo meni hangen puolelle ja kiipesi puuhun, en saanut kuvaa kun oksat oli edessä

Vähän jo tassuja kylmää


"Tuoksuu ihanan vihreelle, jos vähän maistais..."

"Mitä, minä vai? En oo maistanu.."


Inton sylivuoro

torstai 5. helmikuuta 2015

Haaste...

"Luontoäiti antoi jalokivensä kissan silmiksi."
- tuntematon -

Sain haasteen Tassulinna blogista. Haaste sisältää viisi kysymystä joihin nyt ajattelin vastata.

1.Minne matkustaisit, jos saisit valita yhden kohteen ihan vapaasti? Matkustaisin uudelleen Islantiin. Marraskuinen matka teki minuun niin suuren vaikutuksen että haluaisin sinne ehdottomasti jatkamaan tutustumista ihmeelliseen luontoon. Ystävä tosin houkuttelee minua lähtemään Liverpooliin Beatles viikolle elokuussa...



2.Mitä kuulemasi sana "Miau" kertoo sinulle (ensimmäinen ajatus)?
Miau kertoo minulle että nyt mammaa tarvitaan: hellyyttä, huvia tai hyvinvointia.



3.Mikä on lempikukkasi ja miksi?
Ehdottomasti valkovuokko, anemone nemorosa. Ne ovat tavallisia ja niitä on paljon, mutta jokainen yksittäinen kukka on herkän kaunis. Sitä paitsi täällä Käpälämäessä ollaan taas toukokuussa valkovuokkojen saartamina ♥.




4.Mitä teet yleensä tiistaisin klo 19?
Jaa-a, tämä onkin hankalmpi. Ei ole vakisaunapäivä, tv:stä ei tule mitään minulle tärkeää.... tiistaisin klo 19 olen joko blogistaniassa tai fb:ssa tai tiskaan tai luen ja lukiessa on yleensä kissa vieressä tai päällä makaamassa. (Kuva joukukuulta)



5.Mikä on ajankohtainen mottosi/ajatelmasi?
Kohti valoa!  Kevättähän tässä kovasti odotellaan, toukokuun ihanaa vihreää ♥



En jatka haastettä nyt eteenpäin, mutta kysymyksiin oli hauska vastailla ja etsiä sopivat kuvat mukaan, kiitos Tuijalle Tassulinnaan ♥.

Pakko lisätä vielä yksi kuva...


Pirteää loppuviikkoa!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Helmikuun hämärää...

"Kissat näyttävät silkkisen, pehmeän ja samettisen ruumiillistumalta, ilman yhtään terävää särmää olemuksessaan. Kissa ovat uneksijoita, joiden filosofia on nukkua ja antaa nukkua."
- Saki -

Niin meni tammikuu ja ollaan jo helmikuussa, onneksi. Jostain syystä nämä vuoden ensimmäiset kuukaudet, varsinkin tammikuu, ovat työläitä minulle. En tahdo saada mitään aikaiseksi, käyn töissä ja hoidan kodin pakolliset puuhat, mutta kaikki muu tekeminen on minimissä. Lukeminenkin, intohimoni, takkuilee.  Luen pari sivua kerrallaan, yhden kirjan lukeminen kestää siis todella pitkään. Käyn lukemassa blogipäivityksiä, mutta kommentointi on jäänyt melko vähiin sekin. Tämä ei ole mikään uusi ilmiö vaan toistuu joka vuosi, pikkuhiljaa pääsen siitä taas vauhtiin kevättä ja valoa kohti. Sitä odotellessa...
Tänään olin ystävän luona myyntikutsuilla. Shown kuitenkin varasti  Wallu niminen kissanuorukainen piileskelemällä pöytäliinan alla ja sieltä räpsimällä ohikulkevia varpaita ja sen jälkeen Wallu löysi kivan piilon esittelijätädin suuresta laukusta missä oli laatikoita... Wallun ja kahden muun kisun touhut toivat mukavan viihteellisen lisän kutsuihin.


Kukkuu, täällä Wallu!

Ulkona helmikuun hämärän sininen hetki, sisällä edelleen tunnelman luojina kynttilät ja valosarjat.

Hilpeää helmikuun alkua lumitöiden merkeissä!