lauantai 28. syyskuuta 2013

"Ihminen voi mennä kissan kanssa kävelylle, mutta koiraa ihmisen täytyy kävelyttää. Kissa näyttää tietä, juoksee edellä häntä pystyssä. Jos satut pääsemään sen edelle, kissa ei ikinä anna sinun luulla, että se seuraisi sinua. Se pysähtyy puhdistamaan jotain vaikeasti saavutettavaa kohtaa turkissaan tai tutkimaan epäillyttävää liikettä ruohikossa."
Robert Stearns

Miten voikin olla niin totta tuo yllä oleva! Uskomatonta huomata että ilmeisesti siis kaikki kissat käyttäytyvät samalla lailla, kulkevat mukana ja jos jäävät jälkeen ja katsot taaksesi, pysähtyvät ja puuhastelevat täysin keskittyneenä jotain muuta kuin että huomaisivat ihmisensä.
Ihania otuksia, love them.

Tällä menneellä viikolla olen puuhaillut syyshommia. Yhtenä päivänä töistä tultuani tyhjentelin pihalla kukkaruukkuja, korjasin talteen lapioita (ja toin tilalle lumilapion, kaiken varalta..), vein pesurin talteen , siivoilin terassia yms yms. Tänään sitten jatkoin syystunnelman virittelyä täällä sisällä; pesin ikkunat, vaihdoin verhot, maton ja sohvan sekä tyynyjen päälliset ja siivoilin muutenkin. Nyt on sävy sävyyn verhot, matto, tyynyt sohvalla ja viimeisenä silauksena kynttilät. Pyykkikone on hurissut kaiken aikaa ja kalakeittokin valmistui äskettäin, nyt laitan tulen takkaan ja asetun sohvalle kahvimukin ja iltapäivälehden kanssa.





tiistai 24. syyskuuta 2013

Syksy...

"Nupuista tulee ruusuja ja kissanpennuista kissoja, valitettavasti."
Louisa May Alcott

Niinhän se on että kissanpennuista kasvaa kissoja ja pikkulapsista kasvaa aikuisia ihmisiä, mutta ihania ne on yhtä kaikki. Nyt kun omat lapset on aikuisia on ihana huomata kuinka ajattelevia itsenäisiä ihmisiä heistä on tullut. Käytiin viime perjantaina pikavisiitillä tyttären luona Turussa, vähän kaupungilla ostoksilla ja syömässä ja sitten kahviteltiin hänen pienessä yksiössään, tai itseasiassa parvekkeella nauttien ihanasta lämmöstä ja auringosta syyskuun 20. päivä! On aina mukava fiilis kun ajellaan kotiin, oli niin hauska rupatella niitä näitä ja nähdä omaa rakasta lastaan. Eipä tuo usein ehdi kotosalla käymään opiskelultaan, työnteoltaan ja muilta kiireiltään, lokakuun lopulla lupasi tulla muutamaksi päiväksi.

Viikonloppu oli muutenkin vähän erilainen meidän tavalliseen rauhaisaan kotoiluun verrattuna, lauantaina saatiin ruokavieraiksi miehen veli vaimoineen ja olikin mukava laitella välillä ruokaa oikein ajatuksella. Sunnuntaina illansuussa olimme ystävämiehen syksyisissä  synttärikemuissa. Oli mukavan välittömät juhlat hirvikämpän pihalla juhlateltassa jos jonkinlaisia herkkuja maistellen, tästäkin jäi todella hyvä mukava maku ja muistot :)).
Kaiken kaikkiaan aivan ihana viikonloppu, nähtiin paljon rakkaita ihmisiä ja parannettin maailmaa.

Polvet ovat olleet hyvät kortisonipiikkien jälkeen, ei nyt sentään kivuttomat mutta ei ole ollut särkyjäkään.. Ja nyt sitten tuli se kauan odotettu kirje, leikkusaika on lokakuun puolessa välissä.
Vaikka olenkin sitä odottanut kuin kuuta nousemaan , pikkusen kuitenkin yllätti tuo melko lyhyt varoitusaika. Ja nyt pitää hoitaa hampaat kuntoon, käydä röntgenissä ja labrassa ja etukäteisohjauksessa yms yms, huhhuu taitaa mennä lähiviikot pikakelauksella. Mutta todella hyvä että viimein tapahtuu ja päästään taas asiassa eteenpäin. Loppuvuosi menee siis sairauslomalla, joten luulisin että on aikaa päivittää blogia. 

"Kilpikonnien hidas valssi" on edelleen kesken, mutta tykkään kyllä....

Ruokavieraita odotellen...

Synttärijuhlan pöytäkoristeita

Ja ihanat appelsiini- ja porkkanakakut

Tyttären parvekenäkymä

Kaunis ruoka-annos thai/kiinalaisessa ravintolassa Turussa, nam.
  

tiistai 17. syyskuuta 2013

arkea...

"Sinulla on kermaa viiksissä.
Sinä kehräät kainalossani kun minun pitäisi nousta.
Sinä sukellat sanomalehteen kun minun pitäisi lukea.
Sinä nakerrat kynääni ja asetut runon päälle makaamaan."
Sirkka Selja

Niinhän kissat aina tekevät, onneksi kirjaa lukiessa ei haittaa vaikka isokokoinen kolli rötköttää päällä. On vain mukavan lämmin, molemmilla.

Olenkin taas lukenut hyviä kirjoja. Varsinkin mieleeni jäi espanjalaisen Carlos Luis Zafonin Taivasten vanki. Olen lukenut myös saman kirjailijan kirjan Marina ja molemmat olivat suorastaan lumoavia, mystisiä kertomuksia Barcelonan synkiltä goottilaiskujilta. Ihania tummasävyisiä tarinoita menneisyyden ja nykyisyyden häilyvältä rajalta, mahdotonta vai onko sittenkään...olen lumoutunut, haluan lisää ja haluan Barcelonaan! Haluan nähdä itse nuo korttelit ja kokea menneisyyden tunnelman.
Kävin nyt illalla hakemassa kirjastosta pari varausta ja tietysti mukaan tarttui myös muutama muu kirja, onneksi on kuukausi aikaa lukea ne. Mutta nyt, kun lopetan tämän kirjoittamisen tartun ensimmäiseksi ranskalaisen Katherine Pancolin teokseen Kilpikonnien hidas valssi. Sukulainen, kirjojen rakastaja hänkin, kysyi kesän alussa kun tapasimme sukujuhlissa olenko lukenut Krokotiilin keltaisia silmiä tai Kilpikonnien hidasta valssia. Nyt vasta sain toisen noista ilmeisen kysytyistä kirjoista käsiini, varauksen kautta. Palataan tähän kunhan saan sen luettua, pikaisesti ;). Saattaakin mennä lähiaikoina öitä lukien, sen verran komea kuutamo on tulossa. 





perjantai 13. syyskuuta 2013

kotosalla...

"Kuinka paljon tahansa kissat tappelevatkaan, kissanpentuja näyttää aina kuitenkin olevan runsaasti."
Abraham Lincoln

Leppoisaa; löhöasennossa sohvalla, Into sylissä kehräämässä (myöskin löhöasennossa) ja leffa pyörimässä. Tänään katson Jean-Pierre Jeunetin ohjaamaa elokuvaa nimeltä Le fabuleux destin d`Amelie Poulain eli suomennettuna Amelie. Ihana pikku pariisitar Audrey Tautou hurmaa tässä romanttisessa komediassa, elokuva edustaa siis lempielokuvagenreäni. Amelie haluaa olla onnen kipinöitä ympärilleen kylvävä suojelusenkeli, ihastuttava poikkeus tässä itsekkäässä ja oman edun tavoittelun maailmassa. Jos et ole tätä vielä nähnyt, suosittelen. Itse olen tämänkin jo muutaman kerran katsellut... Tiistaina katsoin muuten kirjastosta lainaamani espanjalaisen Alejandro Amenabarin ohjaaman Meri sisälläni. Aivan loistava, samanaikaisesti sekä surullinen että lohduttavan valoisa kertomus Ramonista joka sukellusonnettomuuden seurauksena neliraajahalvaantuu. Jo kolmekymmentä vuotta hänen maailmansa on ollut ikkunasta näkyvä meri, ainoa yhteys ulkomaailmaan. Ramon taistelee oikeudestaan päättää elämänsä arvokkaasti ja saa apua ja tukea kahdelta elämäänsä ajautuvalta naiselta. Pääosassa on loistava, komea ja upea espanjalasinäyttelijä Javier Bardem. Surullisesta aiheestaan huolimatta kannattaa katsoa, saa ajattelemaan elämää syvällisemmin ainakin hetken. Tämäkin on jo muutaman kerran katsottu, mutta hyvää jaksaa katsoa aina vaan uudestaan. On minulla hyllyssä elokuvia joiden vuorosanatkin osaan ulkoa :).

Kävin tänään kaupassa, koska jääkaappi huusi tyhjyyttään. Matkan varrella otin valokuvia sumuisista maisemista, ja huom nämä kuvat on otettu autossa istuen polvia rasittamatta!





keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kotona...

"Kissanpentu on ruusunnuppu eläinkunnan puutarhassa."
Robert Southey

Jouduin lopulta antamaan periksi, oli pakko käydä lääkärissä  valittamassa etten jaksa, en kestä näitä jatkuvia kipuja. Vielä kuitenkin joudun odottamaan leikkaukseen pääsyä pari kolmekin kuukautta, nyt kokeiltiin sitten kortisonia suoraan molempiin polviniveliin. Toivottvasti auttaa, sattui meinaan niin maan perusteellisesti.... Jos tämä ei tehoa alkaa keinot olla loppu, siis kivunlievityssä.Ja mulla alkaa olla vitsit vähissä kun aina sattuu. Anteeksi valitus, jatkan nyt iloisemmilla asioilla. 

Olen siis loppuviikon sairauslomalla, jotta kortisoni alkaa vaikuttaa jos alkaa. Nyt pitää siis ottaa iisisti, joten aloitin laiskottelun leffalla. Iki ihanalla nyyhkyleffalla P.S. Rakastan sinua, jonka olen kyllä useita kertoja nähnyt mutta nyt tuntui taas siltä että on sen aika. Jos joku ei ole sitä nähnyt, niin leffahan kertoo Hollystä ja Gerrystä, onnellisesta nuoresta parista joiden elämä ei menekään niin kuin kuvittelisi vaan Gerry kuolee. Ja Holly alkaa saada kirjeitä Gerryltä, joissa tämä neuvoo Hollyä elämässä eteenpäin ja lopussa lukee aina p.s. I love you. Ja elokuvan lopussa kaikki on tietysti niin hyvin kuin vaan voi olla, Gerry ei ole unohtunut mutta uusi rakkauskin on mahdollinen ja yrmeä ja ymmärtämätön äitikin löytää elämäänsä iloa. Näillä mennään nyt ja illalla tulee kaveri kyläilemään. Kirjojakin mulla on luettavaksi, kirjastosta ja kirjakerhostakin tilasin pari romaania ja pari lifestylekirjaa joten eiköhän tässä aika kulu.

Kesäistä auringon paistetta...

...ja syystunnelmaa.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kesäinen syyskuun päivä...

"En ole koskaan ostanut kissaa. Minulle ei ole koskaan annettu kissaa. Nämä kissat ovat tulleet itse. Valinneet minut."
Michel Tournier

Ihana kesäinen päivä takana ja ilta sopivan pimeä kynttilöiden polttamiseen, mikäs voisi olla parempaa. Muuten ihan tavis viikonloppu, no sentään vähän luksusta tuli siitä että eilen kävin kampaajalla. Kampaajalla käynti noin kuuden viikon välein on aina yhtä ihanan rentouttavaa ja mieltä piristävää, ainakin kun on luottokampaaja jonka käsiin voi hyvillä mielin antaa päänsä ja sanoa: keksi jotain kivaa. Kiitos Jossu taas kerran, seuraavaa kertaa odotellessa :).

Kampaajareissulla kävin samalla kirjastossa hakemassa taas yhden varauksen, kotimaisen dekkaristin Matti Röngän uuden "Levantin kyyn". Ja se tulikin jo luettua, sillä olin odotellut tietoa  Viktor Kärpän elämänkuvioiden jatkumisesta. Tuo venäjän karjalassa syntynyt ja sittemmin suomalaistunut vakava moniosaaja on ainakin minulle jäänyt mieleen televisiosarjasta ,jossa Viktoria esitti Samuli Edelman, sanontoja pälpättävää suomalaispoliisi Korhosta Martti Suosilta ja Viktorin Aleksei-veljeä Ville Haapsalo. Siinäpä ne tärkeimmät, nämä hahmot mielessäni siis luin tämän uutuuden ja tykkäsin.

Tänään oli pakko katsoa telkkarista "Tanssii tähtien kanssa"tanssikilpailun

aloitusjakso, sillä halusin ehdottomasti nähdä Sami Hedbergin ja Juhani Tammisen. Kai sitä on sitten pakko seurata kun taas alkuun pääsee. Toinen "must" ohjelma on ensi viikolla alkava Arman Alizadin tähdittämä "Arman ja viimeinen ristiretki", siis ihan mainosten perusteella haluan tämän nähdä. Ainakin yhden jakson, kai...



torstai 5. syyskuuta 2013

tonttu torstai...

"Kissa on leijona pienten pensaiden viidakossa."
intialainen sanonta

Viikko taas lähes pulkassa, vauhtiin päästyään syksy lähenee hurjaa vauhtia. Mutta ei se mitään jos ilmat pysyvät näin kauniina ja kuivina, tällaista vaan koko syyskuu ja sitten pikku pakkaset, ei vettä räntää ja loskaa (ja kurahousuja...).

Olen kyllä nauttinut kauniista ja lämpimästä syyskuun säästä, ja muutenkin ihailen ilman kuulautta ja matalalta tulevan valon kauneutta. Valokuvaukseen tämä matalalta tuleva lämminsävyinen valo on ihanteellinen, ainakin näin maallikon silmin. Se tuo valon ja varjon erot hyvin esille ja syksyisten peltojen ihanan lämpimät värit. Työmatkoillakin katselen koko ajan että "tostakin sais kivan kuvan" ja viime päivät olenkin ajellut kamera apukuskin penkillä ja varannut aikaa pysähdyksille. Nyt illalla olin valokuvaavan ystävän kanssa ajelulla, kaffeilla ja kuvailemassa, hämärä vaan laskeutui yllättävän nopeasti. Sovittiin jo uudet treffit samoissa merkeissä.  Keräsin mahtavan kimpun auringonkukkia lähikaupungin pellolta, josta saa luvan kanssa poimia itselleen kotiin tuomisia, ajattelin viedä töihinkin silmäniloa.

Nemo kissanen on pysytellyt lähituntumassa kotiinpaluunsa jälkeen, mutta...äsken kun tulin kavausreissusta kotiin löysin sen seikkailemasta maantien tuntumasta. Huh huh, ei se tainnutkaan oppia mitään seikkailustaan. Otin siis kisun kiinni ja toin autokyydillä kotiin, surkeasta mourunasta huolimatta. Mutta voi olla ettei kannettu kissa kotona pysy.... 





sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Viimeistä viedään...

"Ihmisten kesken kissa on vain kissa. Kissojen kesken kissa on viidakossa vaeltava varjo."
Karel Capek

Nemo on viime päivät ollut viidakossa vaeltava varjo, oli nimittäin kolme ja puoli vuorokautta omilla teillään. Kun torstaina kotiuduimme mökkeilemästä, kissanpoika oli ollut vuorokauden teillä tietämättömillä. Ja minä kun olen tällainen kissahassu mamma, olen ollut allapäin ja nukkunut tooosi huonosti ja huudellut ja itkenyt...ja tänä aamuna tuo pikkukolli kopsahti alas parvekkeelta!  Voi mikä riemu, tuntui kisuliinikin olevan onnellinen kun puski ja leipoi ja kehräsi meidän sängyssä ja lopulta nukkui kiinni kyljessäni. Jos joku ei ollut iloinen Nemon paluusta, se taisi olla Into. Se nautti viimepäivät mamman hellittelystä ja höpötyksistä yksin- valtiaana ja sai kaiken huomion, kunnes tänä aamuna....Intohan kipitti suoraan yläkertaan kun kuuli sen ihastuneen höpötyksen jonka Nemon paluu sai aikaan. Nyt sitten vaan toivotaan ettei reissukatti häivy uudestaan, tai Into saa hulluja ajatuksia pieneen päähänsä...

Tänään oli muutenkin mukava päivä vaikka loman viimeinen onkin. Olin nimittäin  ystiksen kanssa pihakirppiksellä missä oli monenlaista tavaraa ja vaatetta tarjolla, ja heti ekasta pöydästä löydettiin molemmat ostettavaa. Herkuttelimme myös kinkkupiirakalla ja muurinpohjaletuilla kahvin/mehun kera, nam, ulkona kaikki maistuu monta kertaa paremmalle kuin sisällä. Kirppikseltä jatkoimme matkaa paikalliseen sekatavarapuotiin, ihan vaan ajankuluksi ja kotimatkalla poikkesimme vielä vanhantavaranliikkeeseen, jossa en ollut ennen käynytkään. Mukava keskipäivä hyvässä seurassa, kiitos keiju.

Ostin perjantaina halvan krysanteemikimpun kauppareisulla ja samana iltana potkaisin vahingossa maljakon nurin. No, monta kukkaa taittoi niskansa ja muutenkin  kimppu näytti kärsineeltä. Tänään sitten keksin mitä teen noille kukkaressuille, tein niistä matalan asetelman matalaan vuokaan kukkasiileihin. Tuli ihan hauska vaikka itse sanonkin.

Krysanteemipolot


Tämän päivän kirppislöytö. Ja aika näkyy sekä olohuoneeseen että keittiöön!