sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Syliä vailla...

"Ihmisen täytyy tehdä kovasti töitä, että jotain hänen persoonastaan muistettasiin. Kollikissoilla on helppoa: niiden tarvitsee vain suihkauttaa kerran ja niiden läsnäolo muistetaan vielä pitkään sen jälkeen:"
- Albert Einstein -

Ilmottauduin joskus syksyllä työkaverini kanssa kaksipäiväiselle kursille nimeltä Voimauttavat mielikuvat. ??? Mihinkähän sitä tuli itsensä pistettyä, mielikuvani tästä kurssisita oli jotain mietiskelyä ja sisäisten kuvien etsimistä, ehkä. No, eilen sitten oli ensimmäinen kurssipäivä ja paikalla meitä oli neljä, vetäjä mukaan luettuna...villasukat jaloissa, verkkareissa ja lämpimissä villatakeissa, sillä etukäteen oli kehotettu pukeutumaan mukavasti ja lämpimästi. Viisi tuntinen koostui liikkeestä, äänestä ja kuvallisesta ilmaisusta. Tykkäsin. Äänten resonointi yhdessä oli mukavaa, ja varmasti kuulostaisi vielä mukavammalta jos väkeä olisi vähän enemmän. Myös omien kuvien tuottaminen paperille oli rauhoittava kokemus, kaikki keskittyivät omaan työhönsä ja hiljaisuus oli rikkumaton,poikkeuksena opettajan hiljaisella äänellä antamat ohjeet. Liikkuminen musiikin mukaan oli ehkä vaikeinta minulle, mutta sekin meni. Loppurentoutuksen jälkeen olo oli kuin päiväunilta herätessä, vähän pökkyräinen, mutta mukava ja rentoutunut. Innolla odotan toista kurssipäivää joka on parin viikon päästä.
Kurssilla tuli ajatus että voisin ostaa ne akvarellivärit joita olen joskus katsellut ja jättänyt ostamatta. Hiljaisuus tuntui myös niin hyvältä että retriitti kävi mielessä. Tiedä mitä tämä vielä poikii.
Nemo on alkanut viime aikoina käyttäytyä uudella tavalla. Se on aina ollut vetäytyvä ja omissa oloissaan viihtyvä, mutta kuluneella viikolla  (joskus aikaisemmin muutaman kerran), se on alkanut tulla syliin. Ihanaa kun tuon ikäinenkin kissa voi muuttua sylikissaksi, tai ei nyt vielä nuolaista, mutta kuitenkin useana päivänä peräkkäin olen saanut olla onnellinen kissan nukkuma-alusta. Tänään syliin oli oikein tunkua, ensin oli Nemo ja myöhemmin Into, mamman rakkaat ♥ ♥.

Nemo, aikaisemmin viikolla.


Nemo tänään

Into tänään
Alkaa olla syötävän mittaista
Mukavaa viikonalkua!

tiistai 20. tammikuuta 2015

Vihreää keskelle talvea...

"Erehtyminen on inhimillistä, kehrääminen on kissimillistä."
- tuntematon -

Perjantaina ostin itselleni tulppaaninipun marketista. Sunnuntaina eräs söpö vihreän perään kovasti oleva kissaherra söi niistä lehdet tai ainakin pureskeli ne reikäisiksi ja lössöiksi... Kissanruohoa on kokeiltu, mutta se ei  kiinnosta muutaman puraisun jälkeen. Rucola maistui kerran, ei enää toisella kerralla ja nyt tulppaanin rouskuttelun lomaan yritin tarjota salaattia, mutta se läimäistiin nopeasti sohvan alle. No, ystävä kävi kylässä ja toi tuliaisiksi, viherongelmasta tietämättä, Nelson Gardenin idätysastian ja monta pussillista siemeniä. Siltä seisomalta laitoin vettä astiaan ja siemenet ritilälle ja suihkuttelin, ja tänään siellä on jo ituja! Kohta saan vihreää leivälle ja toivon että Nemokin tykkää, niin saadaan se ongelma hoidettua. Tulppaaniepisodin aikaan Into katseli ihmetellen mitä tapahtuu kun Nemo rouskutteli jotain pöydällä ja mamma ajoi pois ja sama taas alusta. Kun Nemo oli häipynyt piti Inton mennä katsomaan mitä herkkua siellä oikein oli, mutta eipä kinnostanut mokomat tulppaanit vanhaa herraa, vähän hän haisteli ja lähti pois. Vanhuus ja viisaus...
Kissa-aiheisia tavaroita yms on kummasti kerääntynyt vuosien varrella, olen ollut huomaavinani samaa muillakin kissallisilla. Olen jo jonkun aikaa karsinut pois liikoja kissajuttuja, mutta jotain on edelleen ja uusia ihanuuksia tulee jostain kumman syystä. 


Ne pariin kertaan pureskellut...

Joululahja ystävältä

Tuulikaapissa

Idätysastia jota vartioi mummoni tekemä akan kuvatus

Iltapäivätunnelmaa, pellin varresta roikkuu kissa...

Ystävältä saatu liitutaulu johon kirjoittelen mitä sattuu...

Hyvää viikkoa itse kullekin!



lauantai 17. tammikuuta 2015

Jäistä ulkoilua...

"Mikään ei ole täydellistä ilman yhtä kissankarvaa."
- tuntematon -

Melkoista säätä ollut viime päivinä ja eilisen sateen jäljiltä kulkuväylät ovat jäisiä vaikkei pakkasta olekaan. Tänään on kuitenkin mukava, jopa keväinen ilma. Jospa vielä aurinko pilkahtaisi pilvien lomasta.
Lähdin taas kissapoikien kanssa ulkoilemaan. Ensin piti hoitaa tirppatv:n catering, eli lapioida kulkuväylä läpi tiukkaan junttaantuneen katolta pudonneen lumen ja sitten täyttää "ruokala", rasvapötkylää olikin vielä jäljellä. Sitten lähdettiin postilaatikon suuntaan, täällä maalla sinne on jonkun verran matkaa, laatikko ei ole tuossa oman tontin nurkalla. Matkalla löytyi jotain mielenkiintoista, kuvat kertokoot.

"Mamma, me tullaan kanssa."

"Aika pähee tää vanha Natikka, Into sä et uskalla tulla tänne!"


"Mistäs nappulasta tää lähtee käyntiin...?"

"En mä sit viitsinytkään ajella, siitä oli varmaan bensakin loppu..."

"Nyt mamma kotiin, tuu jo!"

"Mitä se kuppaa?"
Mukavaa viikonloppua ystävät!





tiistai 13. tammikuuta 2015

Rauhan loppu....

"Tapasin kerran Istanbulissa miehen, joka sanoi  olevansa aivan varma siitä että jumala on kissa. Mistä niin päättelet, kysyin. Siitä että joka kerta kun rukoilen häntä, hän ei ole kuulevinaankaan."
- Lowell Thomas -

Joulurauha siis loppuu tänään, Nuutin päivänä. Nyt voi taas rettelöidä ihan rauhassa, lain puitteissa tietenkin. Arkipyhät on tällä erää ohi ja seuraavat onkin sitten pääsiäisen aikaan, muutama päivä vuosilomaa on kyllä pitämättä...
Tänään kun ajelin töistä kotiin puoli viiden jälkeen oli vasta vähän hämärää! Valoisa aika  on pidentynyt, totta se on, ihanaa ♥.

Mukavaa viikkoa lumitöiden parissa!





lauantai 10. tammikuuta 2015

Kissanelämää, ja vähän ihmistenkin...

"Vaikka kissa asuisi talossa, joka on täynnä mattoja, mukavia sohvatuoleja, pehmeitä tyynyjä, hyllyjä ja ikkunanlautoja, se silti haluaa nukkua juuri sen paperin päällä jota sinä olet lukemassa."
- tuntematon -

Perjantai-iltaan toi dramatiikkaa tilanne takan päällä: Into könysi sinne yläkertaan vievien rappujen välistä ja Nemo olikin jo siellä (oli ketteränä poikana hypännyt suoraan lattialta).


"Siis hei mitä... toi on täällä!"

"Häivy..." - "Mähän en lähde mihinkään!"

"Mamma hei, eiks ton pidäkin lähtee!"
Ja niinhän siinä kävi ennen kuin mamma ehti sanoa kissaakaan, että Nemo lähti ja Into levittäytyi tyytyväisenä makaamaan lämpöiselle paikalle. Kai se on joku vanhemman oikeus, kissahierarkia. Mutta useimmiten takan päällä kyllä makoilee Nemo ♥.

Tänään me ihmiset saatiin aamukahville tuoreet sämpylät, kokeilin nimittäin ensimmäistä kertaa ns. yönylisämpylöitä. Eli tein taikinan illalla jääkaappiin nousemaan yli yön ja aamulla sitten leivoin ne pellille, nostatin ja paistoin ja oli muuten hyviä, maku oli erilainen kuin nopeasti lämpimässä nouseessta taikinasta leivotuissa, vähän hapahko.




Hyvän aamupalan ja kirjan loppuun lukemisen jälkeen lähdin haukkaamaan happea, kamera ja kissat tietysti  mukana. Mukavaa lenkkiseuraa minulla olikin, ensin tulivat kaukana jäljessä ja kun pysähdyin hekin pysähtyivät ja katselivat taakseen ja kun jatkoin matkaa, kipittivät perässä. Paluumatkalla Nemo kyllä jäi vähän omille teilleen, mutta tuli kuitenkin mutkan kautta pian kotiin. Pihalla pappa oli puita pilkkomassa, mutta minun piti tulla Inton kanssa sisälle, sillä siihen malliin hän nuoli varpaitaan ja mulkoili minua: "Mamma, mennään jo sisälle, etkö sä nää että mun anturat on ihan punaset ja kylmät..."
Nyt on hyvä taas olla kotona lämpimässä.






Lokoisaa lauantaita!

Lukuvuorossa:
Michael Cunningham: Lumikuningatar, Gummerus 2014, kirjastosta



torstai 8. tammikuuta 2015

Arjen hurmaa...

"Kissat pitävät siitä, kun kutsut niitä.Ne istuvat piilossa läheisessä pensaikossa ja kuuntelevat:"
- Pam Brown -

Yllättävän helposti sitä taas pääsi sisälle arkiseen rytmiin, siis muuten mutta unirytmi on kyllä vielä loma-ajassa... aamuisin kun kello soi olen vielä aivan umpiunessa, eilen mies sai töniä minut hereille.
Mutta töissä on mukavaa, on vilinää ja vilskettä ja päivä menee nopeasti. Iltaisin olen kyllä aika poikki, kaipa tuo pitkä sairastelu vei voimia. Mutta iltaisin ei ole mitään mukavampaa kuin kääriytyä shaaliin sohvan nurkkaan lämmittävä kissa sylissä ♥. 


                                                                                ♥


Nemo ei tykkää olla sylissa, mutta tulee kyllä kylki kylkeen kiinni nukkumaan mennessä ♥.



tiistai 6. tammikuuta 2015

"Loppuu joulu vaikkei kenkään sois..."

"Ei ole vaikea ymmärtää, miksi kissat ovat jääneet lemmikkeinä koirille toiseksi nykypäivän Amerikassa. Ihmiset haluavat omistaa lemmikkejä, jotka ovat heidän itsensä kaltaisia. Kissat ovat vastuuttomia, eivätkä piittaa vähääkään auktoriteeteista. Kaiken kukkuraksi ne kehtaavat olla toisista riippuvaisia tarpeidensa suhteen. Kissoja ei voi pakottaa tekemään mitään hyödyllistä. Kissat ovat olemassa huvikseen."
- P. J. O`Rourke -

En yhdy otsakkeen vanhan laulun sanoihin, minusta on oikein hyvä aika siirtyä arjen ihanuuteen, aikansa kutakin. Pidän kyllä itseäni ns. jouluihmisenä, mutta kun olen jo koko joulukuun fiilistellyt kaikkea jouluun liittyvää niin töissä kuin kotona, olen tammikuun alussa jo aivan valmis luopumaan kaikesta siihen liittyvästä. Eilen kun menin töihin piitkän joululoman jälkeen, ensi töikseni aloin kiiresti kerätä joulu"krääsää" pois. Kotona aion edelleen poltella kynttilöitä ja valosarjat saavat vielä olla paikoillaan pimeyden torjujina, mutta tällaisena aurinkoisena pakkaspäivänä on helppo uskoa että keväthän se sieltä taas on tulossa, ihanaa. Postikin toi eilen Korpikankaan siemen- ja taimiluettelon ja toi kesän ihanasti mieleen ♥.

Into, mamman ihanuus ♥

Sisätirppa

Amarylliksen ensimmäinen kukka

Nemo, tänään parinkymmenen asteen pakkasessa: "Mihin ne tirpat nyt hävis?"  ♥

Leppoisaa loppiaista ja mukavaa viikon jatkoa!


lauantai 3. tammikuuta 2015

Koiranilma ja kissanpäivät...

"Kissa luotiin maailmaan rikkomaan sääntöä, jonka mukaan kaikki ovat ihmiselle alamaisia."
- tuntematon -

Nämä vuoden ensimmäiset päivät ovat olleet aika keljuja noin ilman puolesta, ns. koiranilmaa on pidellyt. Tutkin vähän tuon sanan koiranilma etymnologiaa ja yllätyksekseni se ei olekaan suomalainen sanonta, vaan ihan yleiseurooppalainen, esim saksaksi "hundewetter" ja italiaksi "tempo da cani". Sana voi siis olla käännöslaina. Koiraan liittyy muitakin negatiivissävytteisiä sanontoja, kuten koiranelämää, koiranvirka, koiranleuka jne. Kissoihin liittyviäkin sanontoja löytyy, esim. kuten tuo otsikon kissanpäivät, kissan viikset, kissa vieköön, kiertää kuin kissa kuumaa puuroa jne. Mutta otsikon sanat tarkoittanevat lähinnä kai sitä että ennen koirat olivat pihalla säällä kuin säällä ja kissat makoilivat sisällä uuninpankolla. Näillä säillä meidän pojat ulkoilevat lähes yhtä vähän kuin pakkasilla, tahtovat kyllä ulos mutta hetken päästä koputellaan jo ikkunan takana. No empä itsekään tuolla kovin kauaa viitsi olla, linnuille ruokaa ja takkapuita varastosta, siinä ne ulkoilut on.
Nemolle on iskenyt jokavuotinen vihreän tarve, ja jopa niin kovana että käy jo nuuskuttelemassa hyasintin lehtiä siihen malliin että joudun pian eliminoimaan kyseisen kasvin. Kokeilin sitten tarjota vihertassulle rukolan lehtiä ja nehän kelpasi! Toivottavasti hyasintti saa nyt kukkia loppuun rauhassa ( eikä tuo ahmatti iske kiiluvia silmiään amaryllikseen...) ja minä tiedän mitä vihreää kannattaa kaupasta kantaa sekä kissoille että ihmisille. 
Meidän pieni joulukuusemme joutui tuossa päivänä muutamana kärsimään nestehukkaa (joku ei ollut huomannut lisätä vettä sen astiaan...) ja nesteytyksestä huolimatta alkoi voida huonosti ja tiputtaa neulasiaan siihen mallin että tänään se riisuttiin ja vietiin ulos. Onneksi amaryllis alkaa juuri availemaan ensimmäisiä kukkiaan ja niin se pääsikin kuusen tuuraajaksi talvimaailmaamme.

Into ulkoilee reippaana poikana räntäsateessa...

...kun taas Nemo tuijottaa silmä tarkkana tirppatv:tä sisältä.


Ps. Tauti on hellittänyt otteensa, olo on paljon parempi ja työt kutsuvat maanantaina :).

Mukavaa viikonloppua!