perjantai 28. helmikuuta 2014

loput helmikuusta...

"Cats are designated friends."
-Norman Corwin-

Helmikuun viimeinen päivä, Kalevalan päivä ja mieheni syntymäpäivä. Sankari tulee iltavuorosta  yhdeksältä kotiin  missä odottaa katkarapusalaatti, mansikkakermakakka ja sauna, niin ja tietysti minä. Mielestäni setti on  oikein hyvä syntymäpäiväsankarille joka ei täytä pyöreitä ja jolla on huomenna työpäivä. Työviikko on ollut hektistä lomien/sijaisten ja vatsataudin pyöritystä, mutta selvisin siitä ja , ainakin toistaiseksi, terveenä. Huomenna on vielä muutaman tunnin  koulutus ja sitten koittaa varsinainen vapaa viikonloppu.
Kissapojat tuntuu olevan vähän sotajalalla keskenään, ovat kai olleet liikaa kahden kesken kotosalla. Nyt ainakin näyttää siltä että kevätriemun lisäksi ollaan aina vastakkain tullessa nokkapokkaa , tassut kopsahtaa nopsaa toisen otsaan. Ja minunkin silittely-yrityksiäni väistellään, olenhan tietysti petturi kun vaan häivyn aamuisin ja kun tulen kotiin on aina jotain "muka" tärkeää tekemistä ennen kuin ehdin antamaan aikaani mamman rakkaille kisuille ♥.

Kesää odotellessa....Mukavaa viikonloppua ♥





tiistai 25. helmikuuta 2014

rospuutto...

"Oi kissojen jumala
 faarao- ja kuningaskissa
 kaikkien kissojen alkukissa

jonka jättiläisviikset ulottuvat antenneina maailman ääriin
jonka vihreät silmät loistavat meille vihreät ufot kosmisessa yössä."
-Sirkka Selja-

Rospuutto eli kelirikko on sekin harvinaisen aikaisin tänä vuonna. Meillä on yksityistietä noin kilometrin verran ja se on tiettyyn aikaan keväästä "melko" haastavassa kunnossa. Muistan ajan jolloin se ajoittui vuosi vuoden perään maaliskuun  loppupuolelle kun tyttärellä on synttärit ja äidit ja isit kuskasivat kullanmurujaan meille lastenkekkereille...kyllä hävetti. Nykyisin tie on peruskunnoltaan parempi, mutta talven jäljiltä kuoppainen ja melko märkä. Viime päivinä on kuitenkin tapahtunut hämmästyttävää kuivumista, tänään jo katselin töistä tullessani näkyisikö ojien varsilla rentukoita! No ei näkynyt, mutta ajatukset ovat vahvasti keväässä ja töissä tuli jo mieleen pihalla lasten kanssa että on se vaan ihanaa kun saa ulkoilla palkallisella työajalla.
Kateellisena katselen toisten blogeista kuvia ihanista kasvun merkeistä joita maasta tunkee ja kun katson omasta ikkunasta ulos, lumi peittää edelleen suurimman osan pihasta. Mutta kyllä se sieltä on joka vuosi paljastunut loppujen lopuksi!
Kissat ovat myös kevätmielellä ja pyrkivät ulos aamuyöstä, ja kun toinen tulee sisään menee toinen taas ulos, loputon rumba. Päiväksi onneksi sentään jäävät sisälle nukkumaan ettei mamman tarvitse töissä hermoilla kollipoikien pärjäämisestä.



Suvenihanainen, pappani sanoin, kevätesikko virallisesti.


Kohta saa taas kissat köllötellä ulkona  turkkiaan siistimässä

Vaatimaton ja niin kaunis kevätlinnunherne



sunnuntai 23. helmikuuta 2014

pyhäpäivän ratoksi....

"To err is human,
 to purr is feline."
-Robert Byrne-

Tänään nukuttiin pitkään, syötiin rauhassa hyvä aamupala vastapaistettuinen patonkeineen ja sitten, ilman kiirettä, valmistauduttiin kirpputorikäyntiin, ihan vaan pyhäpäivän ratoksi. Katselin tauluja ja peilejä sillä silmällä, mutta mieleistä ei tällä kertaa tullut vastaan. Tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut kotiin lähteä, löysin pellavapaidan, kolme leffaa ja pienet siniset snapsilasit joita voinee käyttää vaikka munakuppeina. Pellavapaidan suunnittelin värjääväni, väri vaan ei ole vielä selvillä, mutta eiköhän sekin selviä.
Aamupäivällä ilma oli vielä kovin harmaa, mutta nyt näyttää kirkkaammalle, mukavaa! Kyllä vaan tuntuu keväiselle, ei voi mitään vaikka vielä helmikuuta mennäänkin.
Aamuyöllä kun uni katkesi, luin loppuun Nicolas Barreaun kirjan "Rakkausromaanin resepti".
Se oli mukava lämmintunnelmainen kevyt rakkauskertomus, kulisseinaan Pariisi ja hyvä ruoka. 

Lukuvuorossa: Olle Lönnaeus, Menneisyyden hinta, Minerva Kustannus Oy 2013, lainakirja



lauantai 22. helmikuuta 2014

haastetta...

"Sääli sinua", kissa sanoi
 ja kotosi hitaasti ovesta.
 Häntä edellä ja viimeiseksi silmät. 
 Ja katse jäi jäljelle reiluksi toviksi
 kun muu kissa oli jo poissa."

- Unni Lindell-
 suom. Veijo Kiuru



Haastetta on suomen jääkiekkojoukkueella juuri nyt....
Ja haasteen sain myös minä Muistikirja-blogista, kiitos Merja. Ryhdyn siis vastailemaan saman tien.

1.Lempivärini sisustuksessa: valkoinen, harmaa, lila ja vuodenaikojen mukaan vaihdellen myös muita väreja, mutta täällä hetkellä siis nämä.

2.Designesine tai -huonekalu, joka ei ikinä tule meille: vaikeaa, älä koskaan sano ei koskaan, mutta minun on vaikea kuvitella muoviesineitä tai -huonekaluja kotiimme.

3.Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä: Italialaiskomisario Montalbano, englantilaissarjan "Näkemiin vaan muru" kaikki  tyypit ja Toisenlaiset frendit-sarjan Sonja, todellinen prinsessa.

4.Suosikkini leivonnassa: suolaiset piirakat, joita voi väsätä extempore siitä mitä sattuu kotona olemaan.

5.Viisi blogisuosikkia: kinkkinen kysymys tämäkin, mutta Naukulan perhe, Autuas olo
Häivähdys purppuraa, Just kittying ja tietysti Muistikirja kuuluvat suosikkeihini.

Ja nytpä laitankin haasteen eteenpäin Annalle Häivähdys purppuraa-, Just kittying-, ja Eevireginalle Jokirannassa-blogeihin.

Mukavaa lauantai-illan jatkoa!

perjantai 21. helmikuuta 2014

kevättä...

"Tulet äänettömästi,
 viiksien tutkat tunnustelevat
 porraskäytävän avaruutta
 ja äkkiä leimahtaa ovella kaksi ufosilmää

-siinä sinä olet.

-Sirkka Selja-


Tai jos ei nyt ihan kevättä niin ainakin viikonloppu! Mutta kyllä tänään on ilmassa kevään aavistus, aurinkokin näyttäytyi ja talitiaiset laulavat tityytään, ihanaa! Ensimmäinen työviikko pitkästä aikaa sujui kohdallani mukavasti, kohdallani siksi että meillä töissä jyllää kunnon vatsatauti joka ei toistaiseksi ole minuun iskenyt. Rauhallinen viikko siis, hiihtolomalaisia lomilla ja vapaapäivien viettäjiä ja sitten niitä reppanoita jotka viruivat kotona taudin kourissa, joiden joukossa oli myös pari meistä aikuisista.
Joka tapauksessa jouduin työvuoromuutosten vuoksi aikaiseen vuoroon juuri tänään ja sehän passasi vallan sopivasti, nyt olen ajoissa kotona kun suomen koitos jääkiekon välierissä alkaa. Alun voinkin katsella yksin rauhassa, mutta kun mies tulee kotiin en oikein kestä istua ja katsella kuinka hänellä alkaa naama punoittaa verenpaineen nousun johdosta ja ne hallitsemattomat karjaisut tulevat välillä vähän yllättäen....puuhastelen siis lähitienoilla jotain "muuta" ja pysyn kuitenkin jyvällä ruudun tapahtumista. Ja se kuohuviini on kylmässä, kävi miten kävi. Tänään myös syödään ostopitsaa sillä en aio keskittyä ruuanlaittoon, lupaan sitten huomenna ja sunnuntaina tehdä alusta loppuun kelvollista kotiruokaa.

Keväisen mielen virkistykseksi kuvia viime vuoden huhtikuulta:

Nemo ja valkovuokot ♥
Ensimmäiset puutarhalta haetut orvokit ja keväisen autio tausta


Valko- ja sinivuokot on niin mun juttu ♥♥♥ 
                               

Intokin siellä vuokkojen keskellä  ♥
Ja nyt se alkaa!!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

yllätys...

"Sataa lunta.
 metsänrajaa hiihtää kissa,
 kumarassa,
 pitkin potkuin."
-Risto Rasa-

...ja iloinen sellainen! Nimittäin suomen menestys tänään Sotshissa; kultaa, hopeaa ja voitto venäjän jääkiekkojoukkueesta. Perjantai vasta jännä päivä onkin kun vastassa on ruotsi...huh. Ostin kauppareissulla jo pullon kuohuvaa perjantain varalle, sen näkee sitten juhlitaanko vai surraanko vai annetaanko olla.
Työssä käynti on maistunut hyvälle ja mieli on iloinen. Iltaisin olen kyllä väsynyt, jo ennen yhdeksää torkun television ääressä, mutta onhan ylösnousukin ollut huomattavasti aikaisempaa kuin vähään aikaan. 
Kissat ovat olleet jotenkin vältteleviä, taitavat olla mammalle vähän kiukkuisia kun sillä lailla häipyy koko päiväksi, mutta hellyyttäkin on osoitettu ja sylitelty. 




                                                           Into nautiskelee ♥




                                         Nemo silmäilee salaa Inton touhuja ♥



maanantai 17. helmikuuta 2014

arkisen aherruksen uusi alku...

"No heaven will not ever Heaven be; Unless my cats are there to welcome me."
Unknown

Tänään oli SE päivä, ensimmäinen työpäivä neljän kuukauden sairausloman jälkeen!  Illalla meinasi jo vähän jännittää, mutta kun aamulla pääsin paikan päälle tuntui kuin ei olisi pois ollutkaan, melkein. Kaiken kaikkiaan oli kiva päivä, vähän totuttelua tietysti tarvitaan kropan kanssa.
Kissapojat oli aamulla aikaisin ihmeissään kun mamma nousi ylös eikä tullutkaan takaisin peiton alle muutamaksi tunniksi.
Tästä se taas alkaa, arki ja säännöllinen elämä.



Lukuvuorossa:
Nicolas Barreau, Rakkausromaanin resepti, Tammi 2013, lainakirja

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ipun hepuli...

"Kissa nurmikolla suopeana. Sen koko olemus henkii rauhaa, jaloa uneliaisuutta ja tyyneyttä. Sitten se äkkiä haukottelee."
Pentti Saaritsa

Into, lempinimeltään Ippu tai Ipu, lähti ulos kun ihmisetkin lähtivät ja innostui oikein leikkimään. Viime aikoina on muutenkin ollut havaittavissa kissoissa tiettyä levottomuutta, ulkona ravataan vähän väliä ja sisällä ollessakaan ei asetuta mihinkään vaan ollaan jatkuvasti liikkeessä ja sitten taas ulos. Mutta nyt siis Ipun ulkoilu kuvina:


"Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt..."

Mitäs, mitäs onkos täällä muitakin?

Mmmm, tästä kolosta tulee herrrkullinen hiiren tuoksu..

Mitäs tuolla tapahtuu? Ai se vaan pappa.

Ihan pakko saada karvat järjestykseen NYT.

Vieläkö se mamma on siinä kameransa kanssa...

Tässä onkin mielenkiintoiset hajuterveiset, onkohan se supi vai...
Ja nyt ollaan taas sisällä, tassut pitää nuolla kuiviksi takan lämmössä.


Lukuvuorossa:
Reginald Hill, Beulahin kukkulalla, Gummerus 2009, lainakirja

lauantai 15. helmikuuta 2014

jälkimainingeissa...

"You will be always lucky if you know how to make friends with a strange cats."
-Colonial American proverb-

Ystävänpäivän saldo; kukkia, lahjoja, antibioottikuuri ja piikki polveen, kaikkinensa kiva päivä vaikka nuo pari viime mainittua vähän vähemmän mukavia. "Vanha" polvi oikuttelee ja kun maanantaina on työhön paluu, katsoin parhaaksi hakea piikin nyt ettei heti tarvitse olla poissa. Ja tietysti kun olen neljän kuukauden ajan ollut terve, niin nyt iski poskiontelontulehdus, mutta sekin hoidossa. Viikonloppu pitää siis viettää levossa...no alkoi kuitenkin tehdä mieli leipoa ja nyt on toka pellillinen korvapuusteja uunissa. Lauantaikahvit tuoreen pullan kera ♥ ja se tuoksu joka täällä leijuu!
Illan saankin nautiskella kissojen kanssa, sillä isä  ja poika menevät lätkämatsiin. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Ihana ystävä oli leiponut minulle oliivileipää, nam, ja kuinka ollakaan uusi ihana kissamuki muutti meille, ja heti käyttöön tietysti.

Armaaltani sain nämä keväiset tulppaanit ♥

Maistuis varmaan sullekin ;)


perjantai 14. helmikuuta 2014

ystävät....





                         Ihanaa ystävänpäivää kaikille                                ystäville ja blogikavereille!                             




torstai 13. helmikuuta 2014

ohi on...

"Blessed are those who love cats, for they shall never be lonely."
Unknown

Remontti on siis tällä erää ohi; pesuhuone on valmis ja saunan puoli jätetään suosiolla myöhemmäksi. Vaan oli se melkoinen rypistys, tiistaina tyhjennys ja katon maalaus, keskiviikkona uusien kaappien asennus ja täyttö ja tänään vielä maalasin ikkunan puitteet. Mutta kyllä nyt on niin mukavan kaunista ja vaaleaa ja ennen kaikkea siistiä kun sain sen tavara röykkiön pois tasolta (joka siis myös poistettiin). Saunan käsittely vahalla ja muilla litkuilla jätetään johonkin viikonloppuun, sillä nämä viimeiset lomapäivät yritetään keskittyä lomailuun. Esimerkiksi nyt miehellä on jääkiekon kisakatsomo ja minä pyörin blogistaniassa, mutta eiköhän me vielä jotain  yhteistäkin keksitä, voisi mennä leffaan tai jotain.
Ulkona on keväinen ilma, aurinko paistaa ja linnut sirkuttavat. Taidanpa ottaa kameran ja lähteä pihalle, jos vaikka kissapojat lähtisi kaveriksi. Ovat muuten ilmeisesti taas vakuuttuneet että kotona ollaan, ei tarvitse koko ajan kyljessä kiehnätä, mutta syliin Into kyllä tullut melko usein ja sehän on vaan mukavaa meille molemmille.
Laitan vielä muutaman Tallinnan kuvan, en itse koskaan väsy ihailemaan niitä kauniita ovia ja kylttejä joita vanhassa kaupungissa on joka puolella.






tiistai 11. helmikuuta 2014

reissussa...

"Cats are designated friends."
Norman Corwin

Terveisiä Tallinnasta! Jo menomatkalla laivalla oli hämmästyttävän hiljaista ja väljää, ei jonotusta ja hyvin tilaa istuskella siellä missä huvittaa, ihanaa! On hyvin muistissa ne kerrat kun joutuu hakemalla hakemaan istumapaikkaa ja kun sellaisen löytää, ei uskalla liikahtaa ettei menetä kallisarvoista paikkaansa. Mutta tällä kertaa siis toisin, koko Tallinna oli hiljainen, hotellihuoneenkin sai jo 3 tuntia etukäteen ja maanantaina huoneen sai pitää kauemmin ilman lisämaksua, ei tainnut olla kovasti ruuhkaa. Eilen hotellin aamupalabuffeellakin olimme kahden, aika ylellistä.
Kaupunki oli muuten ennallaan, vain kesäiset turistien ruuhkat ja terassit puuttuivat ja se oli ihan mukavaa.
Mutta kyllä kotiinpaluukin taas maistui, vaikka vain puolitoista vuorokautta poissa oltiinkin. Oma sänky on paras ja saunaan tietysti piti päästä, illalla ei tosin jaksettu enää lämmittää, mutta aamulla ensimmäiseksi. Ja sitten alkoi remontti...ensin pesuhuoneen tyhjennys, kaikki kaapit tyhjiksi ja minä kävin läpi mitä jää ja mitä lähtee. Voi kamala, miten ihminen säilöö kaiken mahdollisen! Kolme säkkiä lähtee suoraan kaatopaikalle, ja voi olla että vieläkin karsin jahka jaksan perehtyä uudelleen. Mutta seuraavaksi maalataan katto ja ikkunanpuitteet, sitten uudet kaapit seinälle ja sen jälkeen on saunan vuoro. siellä vahataan ja käsitellään, niin että kyllä tässä hommaa riittää.
Kissat olivat eilen ihania kun kotiuduttiin, molemmat pyöri jaloissa kuin tuliaisia odotellen, tai ainakin paijailua ja sylittelyä ja kehuja. Yöllä molemmat nukkuivat vieressäni, tai Into nukkui päälläni ja Nemo vieressä. Toisen kerran kun havahduin ,
Nemo oli häipynyt, mutta Into nojasi jalkoihini ja piti tassulla kiinni, varmisteli kai ettei mamma vaan katoa.









lauantai 8. helmikuuta 2014

helmenharmaata...

"A kitten is a rosebud in the garden of animal kingdom:"
Robert Southey

Harmaata on ollut pari viimeistä päivää, voi kai sanoa helmenharmaata kun kerran on helmikuu. Vaikka toisaalta helmenharmaa on mielestäni kaunis väri, mitä ei kyllä voi sanoa kun katsoo ikkunasta ulos. Toisaalta harmaassakin on oma viehätyksensä, esimerkiksi harmaat villasukat on niin lämpöiset ja perinteiset. Ostin eilen kaupunkireissulla kirjavaa sukkalankaa, villinä ideana yllättää tytär uusilla villasukilla. Yllättää senkin vuoksi etten juurikaan ole sukkia kutonut, enkä paljon muutakaan koska käteni eivät oikein enää kestä noita hommia. Joka tapauksessa illalla aloin innolla luomaan silmukoita ja kuinka ollakkaan, en pystynyt laskemaan kudinta kädestäni ennenkuin ensimmäinen sukka oli valmis! Aloitin vielä toisenkin sukan kunnes puolenyön maissa kömmin sänkyyn autuaasti kuorsaavan puoliskon viereen. Yöllä heräsin kun käsiä jomotti, mutta kyllä nuo sukat valmiiksi saadaan. Yritän urakoida niitä postin vietäväksi viimeistään tiistaina,  jotta ehtisivät ystävänpäiväksi Turkuun, sillä pari seuraavaa päivää ollaan pikkulomasella Virossa. Äsken kun hain pienen matkalaukun varastosta pakkailua odottamaan, niin johan Nemo ehti sinne tutkimaan ja melkein näin ajatuskuplan sen pään päällä: "Mitä, mitä, mikäs tämä on? Ei kai mamma ja pappa ole lähdössä jonnekin...Intoo, tuu kattoon!"
Tuosta tulikin mieleeni aika jolloin lapsemme olivat pieniä ja sepittelimme tarinoita silloisten kissojemme Jassun (kärttyinen vanhapiika), Konstan (iki-ihana paimenkissa) ja Inton (itsekeskeinen, vähän avuton pentu) seikkailuista lähiympäristössä. Ne oli hauskoja juttuja, niillä oli mm. oma baari mitä piti pahamaineinen tappelupukarikolli Paavo ja siellä tarjoiltiin kollikaljaa, narttusiideriä ja pentupiimää. Onneksi osa noista tarinoista on kirjoitettu talteen, niitä on joskus hauska lueskella vaikka yhdessä nyt  aikuisten lasten kanssa. Siitäkö lienee saanut alkunsa tyttären mielenkiinto kirjoittamiseen ja nykyisiin mediaopintoihin, tiedä häntä.

Mukavaa viikonloppua kaikillle, palaan kuvioihin alkuviikosta. Ja silloin alkaakin pesuhuoneen ja saunan remontti/uudistus...


Piristystä harmauteen

Onneksi tyttärellä on pienet jalat, nopea kutoa...




torstai 6. helmikuuta 2014

hyväksi havaittu...

"A dog is prose, a cat is poem."
J.Burden

Tänään oli jännä päivä, minulla oli polvileikkauksen jälkeinen kontrolli. Vähän jännitti sillä polvi naksuu ja iho on tunnoton n. kämmenen kokoiselta alueelta, pelkäsin olenko sittenkään vielä työkykyinen. Nyt on huolet pois, kaikki oli oikein hyvin, naksuminen ja tunnottomuuskin kuuluvat asiaan. Tunnottomuus kuulemma häviää pikkuhiljaa, sekin olisi kyllä ollut kiva tietää jo aikaisemmin, olen turhaan pähkäillyt ja välillä yöunetkin menettänyt. Vuoden päästä menen taas ja silloin katsotaan toisen polven tilanne, joka myös näyttää aika huonolta. Mutta nyt olen iloisella mielellä ja kuin sen kunniaksi aurinkokin on tänään näyttäytynyt ja ilma on ollut melkein keväinen!!




         Intoa lähikuvassa: karvaiset anturat ja suu hiukan raollaan syvässä unessa.


                                                         

                                                                 Nemon profiili



Lukuvuorossa
Anne Enright, Unohdettu valssi, Otava 2012, lainakirja

tiistai 4. helmikuuta 2014

kuvien kertomaa...

"Kissa puhuu toiselle kissalle niin kuin me hyräilemme ääniraudalle:"
Leonard Michaels

Tänään houkuttelin molemmat kissat kanssani pihalle:


Into: Ihan kuin täällä olisi ollut joku vieras kissa...
Nemo: Mitä ei kai! Pitääkö mennä karkuun....

Into: Odota vähän, mä ensin tarkkailen onko täällä jotain vaaraa...

Nemo: Päästä mut tonne ylös tur...eikun siis mä tarkkailen sieltä!

Nemo: Oo sä vaan siellä alhaalla, mä sanon sitte jos iso Ilves- kissa tulee....

Nemo: Ei näy, mut vähän kyl pelottaa....

Into: Joo ei näy,  nyt,  mut voitasko mamma kuitenkin mennä sisälle...