lauantai 9. elokuuta 2014

Lauantai ja superkuu...

"Kissat voisivat olla luomakunnan valtiaita, mutta ne eivät viitsi nähdä vaivaa."
tuntematon

Helteet ovat hellittäneet otettaan, mutta mukava kesän lämpö jatkuu ja siitä kannattaa nyt nauttia. Huomasin myös että tänään on superkuu ja taidan yrittää kuvata sitä, illalla pitäisi olla pilvetöntä. Elokuun pehmeät kuutamoillat ovat samettisia hämäryydessään, alkaa olla aika kaivaa kynttilät lyhtyihin, ihanaa.
Eilen tuli tv:stä elokuva Suden vuosi ja se teki minuun voimakkaan vaikutuksen. Elokuva perustuu Virpi Hämeen-Anttilan saman nimiseen romaaniin ja sen on ohjannut Olli Saarela. Olen lukenut joitakin Hämeen-Anttilan kirjoja ja pitänyt hänen varmasta, jollain tavalla yksinkertaistetusta tyylistään. En ole kuitenkaan lukenut Suden vuotta, enkä ollut edes huomannut että tällainen elokuva on tulossa ennen kuin se alkoi ja olin sattumalta kanavalla, mutta jäin katsomaan jo ensi sekunneista oudon mielenkiintoista tarinaa. Huh, melkein kylmät väreet kulkivat hetkittäin iholla, upea ohjaus ja upeat näyttelijät Krista Kosonen ja Kari Heiskanen, olen myyty. En ole ennen tutustunut Olli Saarelan töihin, johtuen ehkä hänen yksityiselämänsä vähän epämääräisistäkin käänteistä, mutta nytpä taidan sen tehdä ja joudun toteamaan ettei ole koiraa karvoihin katsominen. Suurin kiitos tietysti alkuperäiskäsikirjoitukselle hienosta sairauden ja epäsovinnaisen rakkauden kuvauksesta. 
Olen selaillut sillä silmällä paikallisen kansalaisopiston syksyn ohjelmistoa josko sieltä löytyisi jotain uutta ja mielenkiintoista. Ja kyllähän sieltä löytyy, täytyy vielä miettiä mikä olisi sellaista ettei  mielenkiinto loppuisi muutaman kerran jälkeen, vaan jaksaisi innostaa pitkään tai veisi vaikka ihan uuteen maailmaan. Kerron sitten kun aika on...
Kissat ovat pysytelleet kotikulmilla, eikä pojan muuttokaan ole niihin kummemmin vaikuttanut. Nemo kyllä käy välillä mouruamassa hänen huoneessaan, mutta syytä siihen en tiedä sillä pojan käydessä kotona ei Nemo kuitenkaan reagoi erityisesti. Parin viikon kuluttua tytär lähtee kimpsuineen ja kampsuineen kohti Reykjavikia, jännä paikka meillekin.
Tuoksuherneet joita esikasvatin huonoin tuloksin sisällä vähän liiankin aikaisin, ovat alkaneet kukkia. Ne muutamat taimet jotka jäivät henkiin levittävät nyt ihanaa tuoksuaan terassille ja ohikulkijoille, tykkään niin niiden herkkyydestä. Juhannusruusukin intoitui vielä kukkimaan muutamalla kukalla ja Syysleimukukat aloittelevat upeaa kukintaansa nekin. Syysleimujen tuoksusta minulle tulee aina syksy mieleen, tänä vuonna ne ovat kovin aikaisessa.









Tuoksuvaa lauantaita ystävät, olkoon se tuoksu sitten kukkien, saunan tai vaikka lauantai-illan pitsan tuoksu!

Lukuvuorossa:
Tuuli Rannikko: Surmakierre, Gummerus 2007, kirjastosta



14 kommenttia:

  1. Teillä on kohta oiva syy pistäytyä Islannissa! Varsin upea paikka.

    VastaaPoista
  2. Onnellista viikonvaihdetta sinnekin!

    VastaaPoista
  3. Kaunis tuo ensimmäinen kuva :)
    Yritin aikanaan lukea. Suden vuoden, mutta kesken jäi. Eilinen leffa oli kaunis kokonaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Voi olla kirjan vaikea luettava, mutta elokuva oli kuten sanoit kaunis kokonaisuus.

      Poista
  4. Sinäpä sen sanoit: syysleimukukat kukkivat tavallista aikaisemmin. Pakko kai tässä on alkaa syksyä miettimään. Hyvää elokuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se syksy sieltä taas tulossa on vaikkei vielä uskoisi.
      Kiitos, samoin Sinulle!

      Poista
  5. Islanti on ollut haavematkakohteena jo vuosia ♥. Nyt teidän on ihan pakko matkustaa sinne :)
    Kaunita kuvia!

    VastaaPoista
  6. Syysleimukukat (kin) ovat ihania. Tuoksuherne vasta aloittelee kukintaansa.. ihmeen myöhään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tuoksuherneet myöhässä, en tiedä sillä itselläni on niitä ensikertaa, mutta vasta muutama päivä sitten aloittivat kukintansa. Ja aivan varmasta laitan niitä myös ensi kesänä kasvamaan :)

      Poista
  7. Minäkin olen paikallisen kansalaisopiston vihkosta ahkerasti selaillut tässä viimeisen viikon ajan. Jospa sieltä jonkin kivan harrastuksen onnistuisi löytämään. Tekisi mieli kokeilla jotain uutta, mutta mietityttää juuri se, että jos kyllästyykin ja ei jaksa pitää mielenkiintoaan yllä.. on elämä elää niin vaikeaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi kai lähteä vaan rohkeasti kokeilemaan jotain, ties vaikka siitä löytyisi loppuelämän intohimo ;)

      Poista