torstai 26. helmikuuta 2015

Helmikuun hämärässä...

"Hienostuneet ja herkät luonteet ymmärtävät kissaaa. Naiset, runoilijat ja taiteilijat pitävät sitä suuressa arvossa, koska he ymmärtävät sen ensiluokkaista herkkyyttä. Vain karkeat luonteet eivät huomaa kissan luonnollista ylhäisyyttä."
- Champfleury -

Viime postauksen vitsaus on voitettu, vesi virtaa taas siellä missä pitääkin ja sotkut on selvitetty. Toivonpa tosiaan että tämä oli nyt tässä - ja se siitä.
Wikipedian mukaan helmikuu on eteläsuomessa iltapäivien pidentymisen ja kovien pakkasten ja korkeiden nietosten aikaa, lumi tosin alkaa tiivistyä mutta varsinainen sulaminen alkaa vasta maaliskuun lopulla.... Taitaa olla vuodenajat jollain tavalla sekaisin tai sitten wikipediaa pitäisi päivittää, on nimittäin melkoista sulamista havaittavissa joka puolella. Tie, siis tämä meidän yksityistie, noin kilometrin mittainen, alkaa olla siinä kunnossa että odotan postin ilmoittavan päivänä  minä tahansa että postia ei kanneta ennen kuin loska on sulanut ja tie kuiva. On välillä itselläkin onnesta kiinni että pääsee mäet ylös ja ettei sohjo imaise autoa omille teilleen. Rospuutoksi tätä kai kutsutaan elikkä kelirikoksi, mutta aikansa kutakin, onhan tästä joka vuosi selvitty.
Ja aina olen myös selvinnyt lentsusta joka kaatoi minut petin pohjalle pariksi päiväksi, toivon mukaan siis tälläkin kertaa. Oli kyllä parantavaa nukkua päikkäreitä kissat kainalossa parikin kertaa päivässä, ilmankos Nemo tuli tänäänkin perässäni makuuhuoneeseen kun puin päälleni ja tassutteli sängyllä siihen malliin että:"No niin mamma, mennäänkö nukkumaan" ja minun oli sanottava että mamma lähtee nyt töihin... tunsin itseni petturiksi. 
Parin viime viikon aikana olen lukenut pinon Andrea Camillerin komisario Montalbano kirjoja, aloitin viimeisen eilen illalla ja totesin että sen olenkin jo lukenut ja muistan niin hyvin etten viitsi kyllä lukea uudelleen, huomenna täytyy suunnata kirjastoon tai ehkä luenkin omasta hyllystä jotain.
Tällaista tällä kertaa Käpälämäessä.

Mukavaa viikonloppua, omaani vietän perheen parissa. Odotan innolla nuorisoa kavereineen kotiin äidin "lihapatojen" ääreen ( ja sunnuntai-iltana nautin taas rauhasta ja hiljaisuudesta).






12 kommenttia:

  1. Täällä jo pikkuhiljaa kuivuu nämä kävelytiet. Hyvä kun ei aina viitsisi olla housun puntit kurassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tästä kuivuu ja aurinkokin joskus paistaa :D

      Poista
  2. Vesivahinko on kyllä melkoinen painajainen, toivottavasti se asia on nyt kunnossa!
    Pikaista parantumista myös sinulle, lepäily, varsinkin kissojen kanssa on hyvää lääkettä. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi painajaisista selviää hengissä ja elämä jatkuu :).
      Kiitos Anna ♥

      Poista
  3. Kiva kuulla että ootte jo "kuivilla vesillä". Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täatä taas "elävänä" selvittiin :).
      Kiitos ♥

      Poista
  4. Hurjia yllätyksiä nuo vesivahingot, onneksi olette päässeet kuiville. Rospuutto vaivaa meilläkin, kohta pitää varoitella vieraita, etteivät aja pihaan asti, sillä täältä ei pienellä autolla pääse pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesivahinko on kyllä yllätyksistä ikävimmistä päästä, pahin on kuitenkin ohi, jatkotoimenpiteitä sitten keväämmällä.
      Toivotaan keväisiä tuulia ja aurinkoa että tiet ainakin kuivuu :)

      Poista
  5. Meilläkin on tiet loskassa ja katolta tippuu vesi. Vesivahingot ovat ikäviä yllätyksiä. Itsekin sellaisen kokenut;) Hyvää kevään jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit ♥, toivotaan kuivaa ja aurinkoista kevättä.

      Poista