Pikkuista joulua...

"Kissat eivät lähde kävelylle päästäkseen jonnekin vaan tutkiakseen tuntematonta."
- Sidney Denham -

Marraskuu olisi sitten lusittu lähes loppuun, viimeistä viedään. Olen pikkuhiljaa, kuin salaa laittanut vähän jo joulua ja nythän onkin jo pikkujoulu, tästä se lähtee. Niinkuin olen ennenkin sanonut, joulussa on parasta tämä koko kuukauden fiilistely. Joka vuosi päätän etten ota paineita joulun tulosta ja vuosi vuodelta se onkin sujunut paremmin, tosin edelleen uhkaa paniikki iskeä aatonaattona kun pitäisi tehdä vielä sitä ja tätä. Tänä vuonna olen vielä aatonaattona töissä, joten joko hommat hoidetaan aikaisemmin tai jätetään hoitamatta. Joulut ovat kuitenkin erilaisia nyt kun kaikki juhlijat ovat aikuisia, keskitytään enemmän mukavaan yhdessäoloon ja herkutteluun. Tänä vuonna vanhempieni sairastelu on tuonut muutoksia meidänkin joulun viettoomme, mutta yhdessä kuitenkin edelleen aattoa juhlimme.

Leppoisaa joulun odotusta teillekin ja hyvää alkavaa joulukuun ensimmäistä viikkoa!

Into lähti mamman kanssa pihalle tirppoja katselemaan ja ihmettelemään mammaa joka kierteli tontin kulmia ja tuijotteli kuusia..

Pikkuinen pikkujoulukuusi ♥

Lukuvuorossa:
Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias, Gummerus 2014, kirjastosta
P.s. Kirja on itseasiassa luettu jo ja voin suositella :)

Kerran vielä...

Kaikista elävistä olennoista juuri kissat ovat oivaltaneet parhaiten sen, että tärkein päämäärä elämässä on nauttia siitä."
- Samuel Butler -

Toivottavasti ette ole ihan kyllästyneet aiheeseen, mutta ajattelin vielä kerran palata Islantiin.
Toinen kokopäivän autoreissumme suuntautui Vik nimiseen kaupunkiin ( suomalisittain ei kyllä täytä kaupungin kriteereitä, lähinnä samaa kokoa kuin oma kyläsemme täällä hämeessä) ja matkan varrella nähtiin niin vesiputouksia, vuoria, jäätikköä kuin mustaa rantaa ja ainutlaatuisia kivimuodostelmia. Noita mustan rannan kivimuodostelmia kuvatessani, selkä merelle päin, iso aalto tuli ja kasteli minut polviin asti. Siis sukat, kengät ja housut, ja vaihtovaatteet olivat n.200 kilometrin päässä Reykjavikissa. Mutta ei ollut vilu, autossa vaan lämppäri täysille ja puhaltamaan jalkoihin. Takaisin tullessa olivat housunlahkeet jo kuivat, mutta kun riisuin kengät jäi sukista märät jäljet lattiaan...köhä alkaa muuten olla ohi. Hiukan kyllä nolotti kun heti kastumisen jälkeen ajettiin Vikiin ja mentiin paikalliseen hotelliin syömään myöhäistä aamupalaa, eipä kukaan kysynyt mitään.
Islannin reissu huipentui kotiinlähtöön jolloin lentokoneen ikkunasta näkyi pimeydessä Vatnajökulljäätiköllä purkautuvan tulivuoren hehkuva laavavirta. Tunnen itseni aika etuoikeutetuksi kun sain sen nähdä, vieressäni istunut islantilaismieskään ei ollut koskaan ennen nähnyt purkausta ja hän totesi murtaen mutta suomeksi: Uskomatonta mutta totta!
Täällä kotonakin on tapahtunut kummia, ostimme nimittäin jokin aika sitten uuden sohvan ja tänään  se sitten lopultakin tuli. Eilen eräs tuttava haki pois vanhan suuren kulmasohvan ja iltaa vietettiin äidiltäni saadun vanhan nojatuolin ja mukavan puutarhatuolin voimin, Nemo reppana oli ihan hämillään kun hänelle ei ollutkaan paikkaa mamman ja papan välissä niinkuin tavallisesti. Kierteli vaan tuoleja epätoivoisena kunnes nostin hänet syliini ja sehän kelpasi tällä kertaa ♥. Mutta tänään tuli uusi sohva ja nyt on taas tilaa niin kissoille kuin ihmisillekin.

Aamuhämärässä lähdettiin taas liikkeelle.

Tämän vesiputouksen ympäri pääsi kiertämään ken uskalsi, minä en mutta mies ja tytär menivät.

Vestmannasaaret rannikon tuntumassa. Siellä oli suuri tulivuorenpurkaus 1970-luvulla, lähes kaikki asutus tuhoutui.

Eyjafjallajökull jäätikköä.

Lampaat käänsivät pyllynsä kuvaajalle ja lähtivät jonossa pois :)

Black Beach

Pian tämän kuvan jälkeen kintut kastui...

Vielä yksi vesiputous

Ylhäällä oikeaala näkyy tasanne jonne sai kiivetä...

Vuori nielee ladon pikkuhiljaa...

Iloista loppuviikkoa ja adventin odotusta!

Lepoa ja hoivaa...

Ihanien muistojen lisäksi toin Islannista mukanani ei niin mukavan tuliaisen, nimittäin kunnon ryskäyskän ja kurkkukivun. Osittain se voi johtua siitä kasteesta jonka sain mustalla tuulisella rannalla, mutta siitä myöhemmin... Nyt siis olen kotona potemassa pari päivää, josko tämä hellittäisi ilman lääkärireissua. Onneksi on ihanat karvaiset hoitajat, molemmat lähellä kun torkun peiton alla, Into kainalossa (siis peiton alla) ja Nemo vieressä. Välillä poikien täytyy tietysti käydä ulkona tarkistamassa tirppa- ym tilanne, tosin sitä voi tehdä myös ikkunasta. 

Tämä tirppa pitkine koipineen on Islantilainen käsityö.

Islannista matkusti tänne myös tämä kauris tai karibujahan ne siellä ovat.

Hoitsu tauolla lepuuttamassa hermojaan: "Ja taas toi hankala potilas kutsuu..."

Mukavaa viikonalkua!

Islanti vol 2

"Kissa on liian sielukas ollakseen sydämetön."
- Ernest Menaul -

Olo alkaa pikkuhiljaa tasaantua, vaikka vieläkin olen usein mielessäni ja unissani ihanassa Islannissa.
Matkan mahtavuudesta kertoo jotain sekin etten ehtinyt lainkaan ikävöidä kissoja, pari kertaa olin kyllä yhteydessä kissahoitajaan ja kuulin että Intolla ja Nemolla meni hyvin. Reykjavikissa näin muutamia kissoja, kuvia en valitettavasti ehtinyt ottaa sen verran vikkeläliikkeisiä olivat, mutta hyvin voivia pantakaulaisia kisuja liikuskeli asuinalueilla. Yhden mustan kaunottaren kanssa (oletin tyttökissaksi kun oli niin siro) vaihdoimme muutamia sanoja. Hän oli siis oletettavan kielitaitoinen, sillä vastasi sujuvasti suomen kieliseen tervehdykseeni naukumalla vienosti.
Mutta tällä kertaa ajttelin kertoa ihmeistä joita näimme kaupungin ulkopuolella; siis vuoria, vesiputouksia, geysireitä yms upeaa, Islantilaisen maaseudun kauneutta. Sunnuntaina lähdimme aamuhämärässä ajelemaan Golden Circleksi kutsuttua kierrosta jonka varrella on paljon nähtävää. Alkumatkan olin aivan sanaton nousevan auringon värjäämän maiseman edessä, sitä tunnetta ei pysty kuvailemaan. Kuvat puhukoot taas puolestaan.

Matkalla...

Hevoslaumoja oli kaikkialla ja ne tulivat mielellään kuvattaviksi

Gulfoss putous

Jäätikön reunaa

 Geysirit

Vielä jää paljon seuraavaankin kertaan (ja sitä seuraavaan ja..) ;).

Mukavaa viikonloppua!

Islanti sydämessä...

"Kissat ovat maan päälle laskeutuneita henkiä. Olen aivan varma, että ne pystyvät kävelemään pilvien päällä putoamatta läpi."
- Jules Verne -

Ihana loma Islannissa on ohi. Viitisen päivää upeassa maassa oman tyttären opastamana, paras loma ikinä. Islanti on käsittämättömän upea maa, kuinka monta kertaa nieleskelinkään  maisemia katsellessani, kosketti syvältä. Olenkohan ollut jossain entisessä elämässäni viikinki...
Reykjavikin kaupunki on iloinen, värikäs ja pieniä yksityiskohtia täynnä, ja lisäksi vielä rauhallisen ja turvallisen oloinen. Aloitankin siis matkatarinani Reykjavikista. Kaupungin pääkatu Laugavegur on osittain yksisuuntainen ja kapea, täynnä autoja ja ihmisiä. Vanhoissa pienissä taloissa on kauppoja, ravintoloita ja kahvila/baareja joka makuun ja katseltavaa, paljon. Talojen välistä pilkistää välillä meri ja vuoret ♥. Hyvä kiintopiste on kauas näkyvä Hallgrimskirkja keskustan korkeimmalla paikalla ja rannassa upea konsertti- ja konferenssikeskus Harpa. Mutta annetaanpa kuvien puhua...

Timberlandin joulutalo

Hallgrimskirkja

Reykjavikia kirkon tornista kuvattuna

Harpa ulkoa...

...ja sisältä.

Parhaat purilaiset ever, tai  ehkä ympäristö ja seura ja kokonaisuus vaikutti asiaan.

Täällä me ja Bill Clinton syötiin hodarit, Clintonin hodarista on vaan jokunen vuosi aikaa ;)

Islannin matkakuvaukset jatkuvat...

Nyt se alkoi...

"Rotta joka puree kissan häntää, kaivaa verta nenästään."
- Kiina -

...LOMA!!  Eilen kaivoin esille passit, varmistin että ovat voimassa...onneksi olivat. Tänään toin matkalaukut varastosta, vielä ei ole hajuakaan mitä niihin laittaisi, mutta kyllä se tästä eihän noin lyhyelle reissulle paljon tarvita.
Töistä tultuani jäin hetkeksi pihalle etsimään jotain kuvattavaa, kissat tietysti mukana ja naapurin nahkakoirakin siihen poikkesi lenkiltä tullessaan. Vielä löytyi jotain vihreää, kukkivaa ja suuhunpantavaakin.

Nyt toivotan kaikille mukavaa viikonloppua ja ensi viikkoa, palaan blogistaniaan n. viikon kuluttua!

Heleän vihreää sammalta koivun kannossa ♥

Jere, "nahkakoira" (siis karvaton)

Maksaruoho jaksaa kukkia  ♥

Viinisuolaheinä vielä poiminta kunnossa

Nemo pörheänä: Koira meidän pihalla!

Ja Into vasta sisältä tulleena: Häh, mitä multa meni ohi? (tassut erisuuntaan kuin katse...)

Täyttöä vailla...

Palaillaan!