Heinäkuun viimeinen...

"Söisi kattikin kalaa, muttei kastaisi käpäläänsä."
sanonta


Huomenna alkaa elokuu. Vuosi on siis jo reilusti puolessa välissä, päiviä jäljellä 153, mutta vielä tässä on kesää ja vuotta jäljellä.. Elokuun illat ovat mielestäni pehmoisia ja tummia ja jos täydenkuun aikaan sattuu olemaan lämmintä, niin mikään ei ole mukavampaa kuin istua ulkona nautiskelemassa.
Varoituksista huolimatta säästyimme myrskyltä tänään, vettä kyllä ropautti jonkun verran, tänäänkin. Eilen ukkosti ja luonto ja puutarhat ovat nyt saaneet reilusti vettä niskaansa. Yritin eilen valokuvata salamoita, mutta eipä onnistunut. Täytyy yrittää toiste uudestaan. Eilisen jyrinöitä kuunnellessani tuli mieleeni se kuinka koirat, ainakin useimmat, pelkäävät ukkosta ja Nemo se vaan  makoili terassilla unten mailla eikä ollut millänsäkään ja Into taas seikkaili jossain ulkona ja tuli kotiin vasta ukkosen mentyä ohi. Kissat taitavat olla kovahermoisempia kuin haukkuvat ystävämme.

Lukuvuorossa:
Lee Child: Etsintäkuulutettu, Bookwell 2013, kirjastosta

Paluu arkeen ja uuden alku....

Kissan salainen elämä

"Kissa tulee yöllä sisään ikkunasta
hyppää sänkyyn hiekkaa tassuissaan
varistaa matkansa jäljet pitkin lakanoita.

Minä nukun mitään arvaamatta
mutta näen aamuyöstä merkillistä unta
jossa makaan aavikolla valtavan leijonan kanssa."

Loman jälkeinen elämä on koittanut, hitaasti ja rauhallisesti mutta "law and order" elämään on palannut.

On innostunut seuraamaan Teemalta niin espanjalaista Francon jälkeen- Alcantaran perhettä kuin italialaista Isä Matteon tutkimuksia. Mikään pakkomielle näiden katsominen ei ole, mutta jos osun sisälle sopivasti eikä ole tärkeämpääkään tekemistä, näitä katselee mielikseen. Tuntuu kai mukavalta kuulla välillä muita kieliä kuin iän ikuista englantia, keväällä seurasin myös kreikkalaista Saari-sarjaa niinikään Teemalta, olen myös lukenut kirjan johon kyseinen sarja perustuu.

Poikamme aloittaa ensi kuussa opiskelun ammattikorkeakoulussa ja nyt hän on löytänyt asunnon ja rakentaa ensimmäistä omaa kotiaan, tyttöystävän avustuksella. Vaikka tämä on ollut odotettavissa ja olen häntä kannustanut ja tavallaan odottanutkin oman elämän tietynlaista rauhoittumista, koen myös haikeutta  yhden elämänvaiheen lopullisesta päättymisestä. Olen iloinen hänen itsenäisyydestään ja samalla vähän surullinen, viimeinenkin poikanen lentää pesästä, mutta näinhän elämän pitää mennä. 

Joku tuli sylkkyyn kuivattelemaan itseään...

Sato alkaa kypsyä, ekat omat tomaatit ja viinimarjatkin pikkuhiljaa

Viilennystä...

"Kissat tulivat maailmaan kumoamaan sen harhaluulon, että kaikki on luotu palvelemaan ihmistä."
Paul Gray

Kun helle vaan jatkuu, on haettu viilennystä...

Mansikkajäädykkeestä, ihan hävettää sillä tuo vuoka on ollut minulla yli 10 vuotta ja nyt ekan kerran käytin sitä....

Veden äärellä. Teimme pikavisiitin Turkuun kun palautimme nuoret asuinsijoilleen, mutta aina ehtii kaffit juoda Aurajoen rannassa ...

Kotiterassilla jäätelöstä ja siitä pääsi nauttimaan myös Into paksuine turkkeineen ♥

Lukuvuorossa:
Denise Mina: Valheiden varjo, Like 2014, kirjastosta

Kissakollaasi...

"Kissa on kuin 1800-luvun alun englantilainen herrasmies-
poseeraa elegantisti, käyttäytyy hienosti, rakastaa tahrattomia vuodevaatteita
ja ottaa kärkkäästi nyrkit avukseen.
Se heittäytyy villeihin rakkausseikkailuihin ja kaksintaisteluihin kuutamolla,
laulaa kuorolauluja.
Se vaatii palkollisiltaan moitteetonta palvelua ja hallitsee sellaisen valikoiman
hävyttömyyksiä että satamajätkäkin kalpenisi."
Pam Brown

Tänään rakkaat nuoret Turusta (tytär ja hänen poikaystävänsä) tulivat nauttimaan maaseudun rauhasta pariksi päiväksi, onnellisena heitä passaan sillä ensi kuussa tytär lähtee vaihtoon Islantiin. Olemme kyllä päättäneet vierailla Reykjavikissa syksyn aikana, kun on niin hyvä syy matkustaa. 
Into otti matkalaiset vastaan rennosti, ei lainkaan "jäykistellyt" että ketäs te muka olette. Into on viimeaikoina muutenkin suhtautunut rennommin vierailijoihin, paitsi tietysti kammottaviin sähkö- ja putkimiehiin, niitä täytyy mennä piiloon mamman sängyn alle...

Nemo pötkötteli pitkään Inton ja minun jo noustua. Into taas peseytyi rauhassa terassilla ennenkuin lähti etsimään viileää siestan vietto paikkaa. ja viimeisen kuvan kisu sijaitsee vasemmassa jalkaterässäni,  on minulla vielä toinenkin pikkukisu aina mukanani...

Hellehommia...

"Kissa ei näe mitään syytä totella toista eläintä,
ei edes kahdella jalalla kulkevaa."
Sarah Thompson

Helle hellii nyt meitä suomalaisia oikein urakalla. Aloitin päiväni hitaasti ihanalla aamupalalla ja sen jälkeen ajoin lähikaupunkiin ostamaan pari aurinko"löhö"tuolia, loman viimeisten päivien iloksi. Kotiin ajelin työpaikan kautta, hain yhden maton pesuun ja laitoin jääkaapin ja pakastimen päälle sekä puhelimen lataukseen: Ensi viikolla on paluu arkeen! 
Vielä ennen kotiinpaluuta koukkasin ahkeran ystävän kautta ja sain mukaani mahtavan määrän kanttarellejä ja pari kasvihuonekurkkua maistiaisiksi. Maistui muuten hyvältä, niin sienet (sipulin ja kerman kera) kuin kurkkukin.
 Into vähän avittelee mammaaa tietokonehommissa. Nemon olen viimeksi nähnyt eilen illalla, ei kai vaan taas....

Kreikkalaista jugurttia, mansikoita, auringonkukansiemeniä ja päälle loraus hunajaa...slurps

Atk-tuki Into, melko rento duunari

Hyvä oli istua/maata, testattu on :)

Uusi yrttituttavuus,  hunajalippea tai -lippia, mutta joka tapauksessa sievät pienet käpymäiset kukat

Lukuvuorossa:
Gillian Flynn: Paha paikka, Wsoy 2014, kirjastosta

Suloinen sunnuntai...

"Cats, cats, such fluffy fur,
cats, cats, a beatiful purr.
Cats, cats, big brown eyes,
Cats, cats, catching flys!"
Abbie Howard

Aamu valkeni poutaisena, mutta jo yhdeksään mennessä ukkonen jyrisi ja satoi. Ja sama meininki jatkui pitkälle iltapäivään, niimpä kömmin aamukahvin jälkeen takaisin peiton alle ja luin lukuvuorossa olleen kirjan loppuun, huomenna pitääkin käydä kirjastossa. Jotain pientä olen toki saanut tänään aikaiseksi, pakastin vähän lisää mansikoita  (tärkeintähän on niiden syöminen tuoreeltaan) ja putsailin vähän kukkapenkkejä. Olen niin kyllästynyt vuohenputkiin ja nokkosiin...onneksi penkeissä kuitenkin on pääasiassa perennoja ja nuo viheliäiset ovat vain sivuroolissa.
Eilen kävin äitini kanssa taas kerran jo moneen kertaan mainitussa suuressa puutarha-alan myymälässä, enkä tälläkään kertaa lähtenyt sieltä tyhjin käsin kotiin. Meille muutti uusi kissa, patsas nimittäin ja ostin myös terassin pöydälle laventelin sen ihanan tuoksun ja värin vuoksi.

Into lauantailtana ettoneilla ♥

Uusi kisu on chilien kaverina terassin kulmalla

Laventeli ♥

Mamman pojat katsoo että: Mitä se nyt taas kuvaa...

♥

Mukavaa alkavaa viikkoa, nautitaan lämmöstä nyt kun sitä on luvassa!

Kesän lämmössä...

"Kissat haluavat ovien olevan auki
- siltä varalta, että ne sattuvat muuttamaan mieltään."
Rosemary Nisbet

Eilisen postauksen jälkeen tulikin muutos suunnitelmaan, Hangon retki tehtiinkin jo eilen ja tänään vietän kesäpäivää kotona mansikoiden ja lomailun merkeissä.

Neljän tuulen tupa, ihana kahvila/ravintola meren äärellä

Suussa sulava Key Westin limepiiras josta hoksasin ottaa kuvan vasta kun olin ahneuksissani osan jo syönyt...

Kaiverrus kalliossa

Ihana kesäkaupunki, uimaranta heti Bulevardin päässä ♥

Maistuvaa viikonloppua!

Kotosalla...

"Kissa kieltäytyy olemasta tunteilusi kohde
-ellei se pidä hyväilyistäsi, saat luvan tyytyä siihen."
Samantha Armstrong

Eilinen olikin pitkästä aikaa ihan sadepäivä, vasta iltapuolella poutaantui. Mutta nyt paistaa taas senkin edestä, ihanaa! Kolmas koneellinen pyykkiä menossa...
Pionien kukinta alkaa olla ohi ja eilinen sade löi maahan viimeiset, mutta ilokseni huomasin että ensimmäiset pioniunikot ovat avautuneet. Ensimmäisen kerran laitoin kasvamaan tämän kukan siemeniä ja hyvin ovat näköjään selviytyneet niin kesäkuun kylmyydestä kuin helteistäkin.
Kissat ovat pysytelleet kotinurkissa, Nemokin. Seikkailijakatti onkin ollut niin ihmisläheinen kotiinpaluunsa jälkeen että on oikein ihmetyttänyt. Kai silläkin oli vähän ikävä ollut, siltä ainakin vaikuttaa ja Intohan aina ottaa sylipaikan kun sellainen on tarjolla.
Tänään ajattelin nautiskella auringosta riippukeinussa lueskellen, huomenna lähden ystävän kanssa Hankoon. Tarkoituksena olisi kuvailla  Suomen ihanaa kesää merenrantamaisemissa

Kadonneen jäljillä Käpälämäki....

"Kissaa tulee rakastaa sen omilla ehdoilla:"
Peter Gray

E ole pystynyt postaamaan viime päivinä, sillä Nemo lähti omille teilleen lauantaina. Onhan sillä tapana vähän seikkailla varsinkin näin kesäaikana, mutta yli vuorokauden reissut jo ovat liikaa meidän palvelijoiden mielestä. Hän on siis nyt taas jo kotona, mutta olen ollut "hiukan" stressaantunut pari viimeistä päivää. Huutelin jatkuvasti ja kissuttelin ja yritin rauhoittaa itseäni että onhan se ennenkin palannut reissuiltaan, mutta mutta ajatukset alkoivat väkisin harhailla siihen suuntaan että jotain on sattunut ja varsinkin yöllä kaikki tuntuu pahemmalle kuin päivänvalossa. Mutta nyt kaikki on taas hyvin, rakas Nemo palasi ihan omin avuin kotiin ja nukkuu nyt yläkerrassa ja ovet ovat kiinni, en halua että se ihan heti taas lähtee ulkoilemaan. Olen niin onnellinen että kaikki on hyvin.
Olen lukenut aika monta kirjaa lähipäivinä, se on vienyt ajatukset sopivasti muualle, nyt voin ehkä keskittyä muuhunkin.

Vastapalannut suuri seikkalija ♥

Viine päivien luetut kirjat:
Michael Katz Krefeld: Langenneet
Markku Ropponen: Kuhala ja jokimurhat
Mari Jungstedt: Neljäs uhri

Lukuvuorossa:
Elisabeth Noble: Jälleen yhdessä, Karisto 2013, kirjastosta