taas ylläreitä....

"Tavallisia kissoja ei ole olemassa."
Colette


Eilen illalla Nemo kisuli tuli ulkoa ja pyöri sohvan luona jaloissani, nostin sen syliini jossa se yleensä seisoo hetken ja häipyy. Mutta eilen Nemo ensin istui syliini ja kun varovasti jatkoin rapsuttelua, kävi lopulta makaamaan siihen! Se on todella harvinaista, yhden käden sormissa on laskettavissa ne kerrat tämän lähes seitsemän vuoden aikana kun näin on käynyt, yritin olla liikkumatta etten vaan saisi sitä ryntäämään pois ja siinä se makoili pitkän tovin, melko jäykässä asennossa tosin. Toisin kuin Into jonka poika kantoi syliini jaloistaan pyörimästä, laittoi sen selälleen sylkkyyni ja siihen se jäi, tassut kohti taivasta, välillä jouduin vaan nostamaan kun alkoi valua lattiaa kohti. Sellaisia ihania sylipoikia mammalla oli eilen.
Tänään suunnittelin päiväni: käyn kaupassa, laitan sipulikeiton porisemaan, katselen minua miellyttävän kepeän elokuvan jonka eilen bongasin kirjastosta, nautin leivällä ja juustolla kuorrutetusta herkullisesta keitosta. Kävin kaupassa ihaillen kaunista luontoa matkan varrella, kuorin ja pilkoin kilon sipuleita ja muutaman valkosipulin kynnen, keitto alkoi porista, mutta sitten: jostain kuului veden kohinaa! Pesuhuoneen hanan juuresta suihkusi vettä, paniikissa ryntäsin sulkemaan päähanan ja soitin miehelleni. Hän soitti putkimiehelle, joka asuu lähistöllä ja sattui olemaan kotona ja tuli puolen tunnin sisällä. Onneksi hana oli vaan väsähtänyt ja päästään siis sen vaihdolla, eikä vettä ollut mennyt muualle kuin pesuhuoneen lattialle. Huh, vaan kyllä pelästyin, ehdin jo ajatella vesivahinkoa, vakuutusyhtiötä ja kaikkea hankalaa mitä se toisi tullessaan, mutta päästiin säikähdyksellä. Ja sipulikeitto oli suussasulavaa, nyt menen hetkeksi pötkölleen postin tuoman uuden Talo ja koti - lehden kanssa.

downshifting....

"Kuvitelkaa, miten onnellista olisi, jos voisi omistaa koko elämänsä vain kissoille ja antautua kokonaan vain niiden tarkkailemiseen...."
Paradis de Moncrif

Minusta tuntuu että on taas se sydäntalven hetki, kuten joka vuosi, että aika pysähtyy. Tai minä pysähdyn, en pysty oikein keskittymään, en lue juuri mitään, päivät menee olla möllötellessä, teen tietysti jokapäiväiset ns. pakolliset hommat, mutta siinä se sitten onkin. Onneksi tiedän myös että tämä menee ohi, on ennenkin mennyt ja kevät alkaa tulla kohinalla. Olisiko tämä nyt vaikka sitten minun jokavuotinen downshifting hetkeni.
Eilen meidän ruokintapaikoilla oli oikein tirppusirkus, mahdoton kuhina koko päivän, oli tali-, sini-, pyrstötiaisia, punatulkkuja, tikkoja, taisipa närhikin piipahtaa mestoilla. On niitä hauska seurailla, otin oikein tuolin ikkunan lähelle ja kameran kanssa kyttäsin, kissat pitivät seuraa piirongin päällä, siinä meillä oli esitys kun sinitiaiset pullistelivat ja ajoivat muita pois höyhenten pöllytessä.
Pyysin vapaapäivää viettävän ystävän käymään ja ex tempore tein meille sitten savulohipastaa ja jälkkäriksi väkersin uudella arvontavoittovuoalla kakkutikkareita. Huhheijaa, olipa homma, en tiedä tuleeko tehtyä toiste, siis niitä tikkareita. Ei se palleroiden paisto mitään, mutta kuorrutus ja koristelu; ne pyöri tikuissaan tai tikku meni läpi, kupsahteli nurin kun kakku alkoi painaa, joka paikka oli kuorrutteessa, myös minä. Hyviltähän ne sitten kyllä maistuivat, mutta ehkä kuitenkin kakku kakkuna... jos joku haluaa ostaa hyvän vähän käytetyn kakkutikkarivuoan, ottakoon yhteyttä.
Näin muuten jo unta työssäolosta, ihan hyvää unta, ei mitään painajaista.

Lukuvuorossa: Shirley Conran, Pitsiä, Wsoy 1984, omasta hyllystä

kirppiksiä...

"Kissat ovat niin siistejä, helliä, kärsivällisiä, arvokkaita ja rohkeita, että sopii kysyä, kuinka moni meistä pystyisi olemaan kissa?"
Fernard Mery

Eilinen päivä meni Turussa tytärtä moikkaamassa. Opiskelijan elämä tuntuu olevan vauhdikasta; opiskelua, työtä ja biletystä, mutta niinhän se yleensä tuossa iässä on, näin muistelisin... No joka tapauksessa, käytiin yhdessä syömässä Rantakertun super hyvää ruokaa ja myöhemmin Fontanassa kahvilla, siellä oli tosi ihanaa juustokakkua, nam. Kun ajeltiin takaisin kotiin päin, oli taas niin mukava fiilis, on aina ihanaa nähdä ja ero vähän haikeaa, mutta tapaamisista jää lämmin hyvä olo. 
Kissapojat olivat eilisen  päivän kahden kotona kun poikakin oli töissä. Joku oli oksentanut sohvalle ja vähän oli riehuttu muutenkin, Intokin on innostunut leikkimään uusilla leluilla niin että kynnet vaan sutii laminaatilla. No, onneksi sohvassa on irtopäälliset joten eikun pesukone päälle. Ja kissoja yritin pitää hyvänä koko päivän edestä, mutta Nemo kulki perässä koko illan ja Into tuli yöllä nukkumaan kyljen päälle. Mitenkähän ne oikein selviävät kun kohta menen taas töihin...ja miten minä selviän? Täytyy nauttia näistä viimeisistä viikoista koko rahan edestä.
Käytiin muuten Turussa yhdessä eräällä kirppiksellä, etsimme pienehköä lipastoa, ei löytynyt, mutta Riihimäen lasin Karhupurkin toin kotiin kahden Ilvespurkin kaveriksi. Tänään kävimme täällä kotokulmilla eräällä isolla kirppiksellä jälleen sitä lipastoa metsästämässä, eipä löytynyt vieläkään, mutta onneksi sillä ei ole kiire. Jotain muuta pientä kuitenkin vaihtoi omistajaa.
Saimme muuten joulupukilta Pauligin Cupsolo kahvimasiinan ja näihin herkkukahveihin jää aika helpolla koukkuun, mies toi juuri käteen lattemukin....

Kun pakkanen vielä paukkui...

Föri

Sorsat Aurajoen jäällä

sisäpuuhia...

"Kissa ei ole vain eri laji, sen koko maailma on erilainen kuin koiran."
Leonard Michaels

Nyt on vähän tekemisen puute, tai oikeastaan ei löydy puuhaa joka jaksaisi innostaa. Takka on kuuma, pyykkiä on pesty, ruoka, no idea on jo, lukuvuorossa oleva kirja ei oikein iske, leffahyllyäkin katselin, ei mitään tähän päivään. Kaappeja voisi tietysti siivoilla mutta nyt ei sekään oikein huvita, liian kylmä lähteä minnekään kun autokin seisoo umpijäässä pihalla ja pihaulkoilu kissojen kanssa ei ihan näin kylmällä tunnu hyvälle idealle. Täällä siis kökötetään kissojen kanssa lämpimässä, leikitään, rapsutellaan, pusketaan ja välillä tietysti torkut (ainakin kissoille), menee kai se päivä näinkin.

yllätyksiä...

"Olen huomannut, etteivät kissat arvosta ihmisessä eniten  ruoan tuottamista, sitä ne pitävät selviönä, vaan ihmisen viihdearvoa."
Geoffrey Household

Yllätyksiä on ikäviä ja mukavia, minä sain tiistai-iltana niistä tuon ensin mainitun. Äitini oli kaatunut ja satuttanut itsensä niin että joutui sairaalaan paikattavaksi ja tarkkailuun. Eilinen meni sitten isästä huolehtiessa ja asioiden järjestelyssä ja illalla oli takki aika tyhjä. Tänään kuitenkin kaikki näyttää taas valoisammalle, äiti pääsi kotiin , onneksi ei ollut luita murtunut, haavat kyllä paranee. Nyt voisi sanoa että onneksi olen vielä itse sairaslomalla, ehdin avuksi tarpeen vaatiessa.
Kissapojat oli eilen keskenään kotona pitkästä aikaa ja olihan täällä matot kasassa, ilmeisesti oli leikitty uusilla leluilla eikä tapeltu koska karvatuppoja ei näkynyt...
Luin loppuun Helen Fieldingin kirjan Bridget Jones Mad about The Boy. Teema jatkui ihan samana kuin aikaisemminkin; laihdutusta, miehen etsimistä lisänä lapset ja leskeys. Kevyttä chick littiä, aivot narikkaan kun tätä lukee, kaipasin kyllä Mark Darcya. Sieluni silmin näin kirjan elokuvan tuttuina hahmoina ja Colin Firth puuttui... en odota enää jatkoa tähän sarjaan, Bridget löysi hyvän miehen itselleen ja lapsilleen kunnon isähahmon, kaikki hyvin.

Lukuvuorossa:
Iida  Rauma: Katoamisten kirja, Gummerus 2011, lainakirja, esikoisteos

Eilen oli komea pilarihalo näkyvissä auringonlaskun aikaan

Kulkuneuvo vähän jähmeänä...

Postia!

"Vain kissojen ystävät tietävät, millaista on omata turkispäällysteinen, musikaalinen ja jäähtymätön kuumavesipullo."
Susanne Millen

Nyt sitä tuli, postia niin minulle kuin kissoille. Kynsien rapina vaan kuuluu kun täällä vedetään ympäri uusien lelujen kanssa, niin että kyllä kelpasi. Nemo tosin leikki kyllä myös minun askartelemani "ongen" kanssa. Minä sain uuden elokuvan jota taidankin alkaa katsella saman tien, sain myös ihanan kortin jonka laitan jääkaapin oveen.
 Viime yönä, kun uni ei tullut, luin loppuun Hannele Huovin kirjan Pesula. Se kertoi Iiriksestä, pesulan pitäjästä ja yksinhuoltajaäidistä, Veekasta, Iiriksen kehitysvammaisesta pojasta,  Petestä, salaperäisestä alivuokralaisesta ja Teklasta, joka oli ottnut etäisyyttä ja matkustanut Islantiin. Kirja oli erilainen ja melko erikoinen, hämärä ja salperäinen. Aloitin jo seuraavan kirjan vauhdilla, taitaa tulla luettua aika nopeasti.

Lukuvuorossa:
Helen fielding: Bridget Jones Mad about The Boy, Otava 2013, lainakirja

Mamman postit, kortissa terkut myös pojille.

 Ulkoiltiin yhdessä ennen postin tuloa.

Uudet lelut

leikki...

"Kissa: kääpiöleijona joka pitää hiiristä, vihaa koiria ja isännöi ihmisiä."
Oliver Herford

Olen odottanut postia, tilasin kissoille leluja ja joka päivä ajattelen että tänään ne varmaan tulee. Ei tullut, tänäänkään. Ei auttanut muu kuin tehdä itse;  huovutettuja isoja villahelmiä, nauhaa ja keppi, tuli mielestäni ihan kiva lelu. Into ei innostunut, ei vaikka kuinka yritin. No hieroin huopapalloihin kissanminttua, johan kiinnosti mutta vain kinni nappaaminen ja nuoleskelu selällään lattialla maaten. En saanut loikkakuvia, enkä paljon muitakaan, mutta vietimme ainakin yhteistä aikaa ja minulle jäi parit naarmut käsiin muistoksi.

Mikä toi muka on?

Ärsyttävä...

Et oo tosissas...

Ei vois vähempää kiinnostaa

Täytyy yrittää joku toinen päivä Nemon kanssa, jospa se vaikka arvostaisi enemmän mamman käsityötä ;)

kisuja...

"Ei kissa meitä hyväile, se hyväilee itseään meitä vasten."
Antoine de Rivarol

Kävin tänään ystävän kanssa lähikaupungin eläinsuojeluyhdistyksen "kissatalossa". Vein käytöstä poistettuja pyyhkeitä ja lakanoita kisujen käyttöön, molemmin puolinen hyöty: minä sain kaappeja siivottua ja kissat sai alusta-ym materiaalia.
Olen käynyt samassa paikassa joskus vuosia sitten ja muutos oli huomattava, kerrassaan upeat tilat käytössä ja kaikki rakennettu kissoja ajatellen, tuli hyvä mieli. Ja iso kiitos vapaaehtoistyötä tekeville, tekevät hienoa työtä ilman oman edun tavoittelua.
Muutama kissa-asukaskin tavattiin ja heistä rohkein ja mieleenjäävin oli loikkamestari Ella:

Varmasti menen toistekin tervehtimään.

Matkalla ja kotopihallakin oli pakko taas ihailla talven kauneutta.

Puita.....

"Kissaa liikuttaa sähkö jota se pyydystää hännällään kuin johdinauto. Sen turkki rätisee pimeässä ja silmissä hehkuvat Citroenin lamput.
Sylissäkin se kytkee virran päälle, työntää kuonon leukaa vasten ja aloittaa tasaisen, puskevan surinan kuin Braunin partakone."
Kari Saviniemi


Olen saanut tunnustuksen Häivähdys purppuraa-blogista ja olen siitä  yllättynyt ja ylpeä, kiitos AnnaS ja mukavaa kun viihdyt juttujeni parissa.

                             

Rakastan noita pakkasen ja lumen kaunistamia puita; koivuja, kuusia mitä tahansa puita jotka ovat saaneet kimaltalevan pitsipeitteen ylleen. Toukokuussa rakastan koivujen hentoa vihreää ja omenapuiden vaaleanpunaisia utua. Syksyn tullen rakastan ruskan hehkuvia värejä lehtipuissa. Joulun aikaan kuusi on puista kaunein. Rakastan myös polttopuiden rätinää takassa kun ulkona paukkuu pakkanen, mutta myös tuulen suhinaa kesäisissä koivuissa ja haapojen kahisevissa lehdissä. Juuri nyt odottelen puukuormaa, sillä viime päivät ovat verottaneet polttopuuvarastoa aika lailla.
Luin loppuun lukuvuorossa olleen Laura Saven Paljain jaloin kirjan. Kesken lukemisen kyllä jossain vaiheessa ajattelin, että miksi luen näin surullista tarinaa, muuta toisaalta minä vain luen tämän tarinan Laura Save eli sen. Kirja kertoo siis nuoresta naisesta joka sairastuu syöpään, kertomus on faktaa ja päiväkirjanomainen suruineen ja iloineenkin. Laura kuoli ennenkuin sai tietää että kirja julkaistaan.

"Mitäs siinä taas kuvaat..."

Lukuvuorossa:
Hannele Huovi: Pesula, Gummerus 2006, lainakirja

pakkaspitsiä...

"Useimmat kissat haluaisivat ulkona ollessaan olla sisällä ja päinvastoin, monesti molempia  yhtaikaa."
Louis J. Camuti


Kaunis pakkaspäivä tänäänkin, ja halo, josta jo eilisessä postauksessa mainitsin, näkyi illalla kuun ympärillä ja tänään taas auringon ympärillä muttei niin selvästi kuin eilen. Olen aivan innoissani moisista ilmiöistä, illalla kävin kuuta kuvaamassa ja yllätyin taas pikkukamerani ominaisuuksista. Minullahan siis ei ole järjestelmäkameraa, ei kyllä ihan tavallista taskudigikameraakaan, vaan jonkinlainen välimuoto eli hybridi, siis kiinteälinssinen pitkäputkikamera. No mutta eilen siis kokeilin kamerani yökuvausohjelmaa ja yllätyin kuinka hyviä kuvia sillä sain ilman jalustaa. Tuo kamera on ollut minulla jo kolmisen vuotta, mutten vieläkään ole opetellut sen kaikkia ominaisuuksia... kuvauskursseillakin olen ollut ja silti aina yllätyn mitä sieltä löytyykään. Turhaan kai haikailen järkkärin perään, kyllä tuollakin tälläinen harrastelija pärjää.
Sain luettua Katherine Pancolin kirjan Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. Tykkäsin kovasti, vain sivujen määrä, 917, aiheutti pieniä ongelmia, sillä minä pääasiassa luen sängyssä kyljellään. Mutta sujuihan se kun tarina vei mukanaan. Kirja jatkaa siis samaa tarinaa kuin Krokotiilin keltaisissa silmissä ja Kilpikonnien hitaassa valssissa. Ihana värikäs tarina ranskalaisperheestä, rakkauden vaikeudesta ja elämän koko makukirjosta iloineen ja suruineen. Aloitin saman tien uuden kirjan ja voin sanoa että sen surullisen tarinan luen varmasti nopeasti, se nimittäin vei mukanaan ensisivuista lähtien.

Lukuvuorossa:
Laura Save: Paljain jaloin, Wsoy 2013, lainakirja

Haloo...

"Kissat ovat ystävällisiä isäntiä, kunhan tiedät oman paikkasi."
Paul Grey

Olen iloinen siitä että kerrankin oli kamera mukana oikeaan aikaan. Lähdimme puoliskon kanssa asioitsemaan lähikaupunkiin ja kun omalta metsätieltä tulimme ihmisten ilmoille oli vastassa komea haloilmiö. Ja kerrankin olin ottanut kameran mukaan ihan vaan varmuuden vuoksi, koska on sattunut niin että kuljetin sitä viikko tolkulla mukanani ja sitten kun jätin sen kotiin, kettu juosta jolkutteli tien laidassa ihan rauhassa, ei paennut vaan ihan tuntui odottavan kuvausta. Silloin harmitti! Vaan nytpä sain kuvia.
Kissapojat alkaa olla aika kyllästyneitä näihin pakkasiin. Nämä vapaasti ulkoilevat kollit pitkästyvät kun ulkona voi vain piipahtaa pikaisella hädällä ja sitten kipinkapin sisälle lämpimään. Levottomuutta on huomattavissa, riitaa haastetaan, hyökkäillään ja oli jopa käytetty sisävessaa mikä on todella harvinaista. Voi mamman kisu reppanoita, yritän kovasti keksiä viihdykettä ja tilasin uusia lelujakin, muttei ne tietenkään tähän hätään ehdi.
En malta olla mainitsematta, käytiin kiinalaisessa lounaalla, ei ruuanlaittoa tänään :)).

pirteä...

"Kissani ja minun välillä vallitsee ehdoton sopusointu. Kissa tekee mitä sitä huvittaa ja minä teen niinkuin kissani haluaa."
Henry Miller

Pirteä pakkanen, vähän liiankin pirteä, ja itsekin olen pirteä sillä a: olen nukkunut hyvin  ja b: valo antaa energiaa, ihan uskomatonta kuinka olo on toinen nyt kun aurinko paistaa. 
Saatuani takan pellit kiinni päätin lähteä asioille, mutta eihän se ihan niin vaan onnistunutkaan; auto oli niin umpijäässä etten meinannut saada ovia auki. Olen ajanut sillä viimeksi viime viikon torstaina, niin eihän se ihme ole että kosteus oli muuttunut jääksi. Pääsin kuitenkin matkaan.
Takaisin tullessa pysähdyin aurinkoisen pellon laitaan kuvaamaan huurteisia talventörröttäjiä, ne ovat niin herkän kauniita huurrepitseissään.

                                          Nukkuva Into kirjansivusydämen läpi kuvattuna

                     
                                             Harvinainen yhteiskuva Intosta ja Nemosta

                                             

tammikuinen valo...

"Koirat tulevat kun niitä huutaa. Kissat vastaanottavat viestin ja palaavat myöhemmin asiaan."
Mary Bly

Aurinko, pitkästä aikaa! Ihana tammikuinen matala valo, joka saa ulkona lumen kimmeltämään tuhansina kiteinä ja sisällä näyttää kaikki pölypallerot ja likaiset ikkunat täydessä harmaudessaan. Niimpä tietysti valitsin väärin ja aloin ensin siivoamaan ja sitten ajattelin mennä kuvaamaan valkoista kimaltelavaa lunta...kun ehdin ulos aurinko oli jo metsän takana. Mutta joka tapauksessa valo on ihana asia joka saa mielen piristymään, vaikka sitten niin että innostuu siivoamaan! Enköhän ehdi vielä tällä viikolla auringon aikaan ulos kameran kanssa.
Minä kokeilin tänään selfie-kuvausta ja erästä toista hauskaa kuvaustapaa, mutta olipa hankalaa. Täytyy miettiä ja järjestellä, ei onnistunut ihan lonkalta ainakaan meikäläiseltä, jos myöhemmin onnistuu niin laitan tuotoksia tänne. Mutta pari mukavaa kuvaa sain kyllä Intosta, hän oli tällä kertaa ihmeen suosiollinen.

palmut...

"Kissan uni:
Kissa nukkuu elänmästään reilusti yli puolet.
Niin se elää rennosti ja välttää turhat huolet.
Nukkuessan kissa elää muinaista uniaikaa,
jolloin pyhissä kissoissa oli parantavaa taikaa."
Tuula Korolainen

Ei näkynyt revontulia täällä, taivas pysyi pilvessä, mutta pohjoisessa oli ollut upeat taivaantulet.
Onnellisia ne jotka olivat paikanpäällä.
Nyt loppujen lopuksi tuli lunta ja pakkastakin. Valon määrä lisääntyi oleellisesti, muuta myös kylmyys tuntuu, aamulla oli suht viileää kun patterit eivät ole päällä. No ei muuta kuin tuli takkaan ja nyt on takka kuuma, siitä se lämpö pikkuhiljaa leviää koko taloon.
Otsikon palmut tarkoittat lähinnä Teemalta tulevaa komisario Palmu maratonia, mutta ehkä myös kaipuuta etelän lämpöön. Vanhat kunnon Palmu leffat ovat vähän huvittavia teatraalisine dialogeineen, mutta myös viihdyttäviä hyvien nuorten näyttelijöiden vuoksi. Kuinka Matti Ranin onkin ollut siloposki ja Leo Jokela huvittva Kokki: "Tummat silimät niinkuin syksyinen yö..." ja Jopi Rinne muhkeana komisariona ihan paikallaan. Etelän valon kaipuuseen on nyt vastattu ja varattu matka, mutta odotellaan muutama kuukausi ja aloitellaan sitten kesää Kreikan lämmössä. Tiedossa oleva lomahan on se paras, kaikki on vielä edessä. Ja ehdin sentään olla välillä töissäkin muutaman kuukauden...

Into tykkää kiertyä kerälle kenkälaatikkoon takan eteen, laatikon reunat on jo vähän levinneet...

                        Sinitiaisesta näkyy että pakkanen on tullut, näyttää viluiselta.

tuunailua...

"Suuressa hellyydenpuuskassa otan kissan syliini ja supattelen sille somia sanoja, silittelen sen turkkia ja nuuhkin maidolta tuoksuvaa poskea, se katsoo vihreillä silmillään marjapuurokieli  vilahtaa haukotellessa, hymyssä suin me kuljemme keittiössä edestakaisin."
Timo Pusa

Ulkoilin hetken räntäsateessa Nemon kanssa, laitoin tinteille (ja oravalle) auringonkukansiemeniä ja yritin kuvata kisulia lumella. Ei oikein onnistunut kun Nemo  pääasiassa kökötti oven takana sen näköisenä että: Mamma mennään jo sisään, nyt riittää.
Sisällä innostuin tuunaamaan miehen vanhasta villapaidasta, jonka olin koneessa huovuttanut (siis ihan tarkoitusella ;) sohvatyynyn päällistä. Ompelin pintaan vielä mummoni virkkaaman vanhan söpön pikkuliinan.
Jos ilma nyt pakastuu, niin kuin on luvattu, niin ensi yönä näilläkin leveysasteilla voi nähdä revontulia. Aion yrittää pongata, mutta tietysti vaan jos selkenee. Täytyy tutkailla kameran asetuksia hyvissä ajoin, is:n sivuilla oli hyviä neuvoja miten saisi kuvia taivaan loimuista, vaikka en oikein usko että se onnistuu käsivaralta. No, yrittäähän aina voi.
Paistoin mutakakun ja täällä leijailee ihana suklaan tuoksu. Vähän vaniljajäätelöä sen kanssa ja nam...

toimintatorstai...

"Jos huolehdit minusta ja annat minun elää vierelläsi ja minä vastalahjaksi raavin sinun sydäntäsi korvan takaa ja nuolen sen surusta puhtaaksi!"
Unni Lindell suom. Veijo Kiuru

Olin tänään töissä! Tosin vain reilun pari tuntia suunnittelupalaverissa, mutta tuntui mukavalle olla osallisena. Tuli kyllä sellainen tunne että olen ihan pihalla kun uusia juttuja ja toimintatapoja kuuntelin, mutta niin sanoivat olevansa muutkin. Odotan innolla uusia tuulia ja haasteita! 

Kohta hiivaleipä Lekuen leipäkääreessä uuniin ja makkarasoppa porisemaan.
                                                     

357 jäljellä...

"Taiteilija on narsisti. Jokainen kissa on siis taiteilija."
Sirkka-Liisa Lonka

On 8. päivä tammikuuta ja tätä vuotta on siis jäljellä tuo 357 päivää. Elvis Presley muuten syntyi tammikuun 8., kuten myös David Bowie ja Heidi Kyrö, kaikki kolme viime vuosisadalla.
On fakta, että kun otan läppärin sohvalle mukaani, Into tulee ja tuijottaa minua tullakseen syliin rapsuteltavaksi. No ilman muuta laitan läppärin sivuun ja Hän saa tulla kun kerran haluaa, mamman rakas.
 Uunissa tuoksuu lohilaatikko, johon sain inspiraation Tyrniä ja tyrskyjä blogista. Ihan vesikielellä odotan että kohta pääsen syömään, slurps.
Löysin kirjastosta pari mielenkiintoista uutuuskirjaa, mutta niistä myöhemmin lisää lukulistalla.

Odotan ilolla sitä että vielä pääsen kuvaamaan niitä kauniita, kimaltavia, AURINKOISIA, talvipäiviä. Toivossa on hyvä elää....

tiistai?

"MORAALI: Siisti täytyy aina olla sanoi kissa hietikolla - raapi päälle tarpeenteon pienen, sievän santakeon."
Lauri Viita

Nyt on pyhät loppu vähäksi aikaa, seuraava virallinen juhlapyhä on pitkäperjantai ja se on tänä vuonna vasta 18.4. Liputuspäivistä seuraavat ovat helmikuussa Runebergin ja Kalevalan päivät, tästä se vuosi taas lähtee etenemään.
Sain luettua Cristina Lopez Barrion Mahdottomien rakkauksien talon. Olipa melkoinen elämys, tuli mieleen Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys. Runsas, mystinen,  espanlaisromanttinen tarina kertoi kuuden sukupolven uskomattomista elämistä punaisessa talossa pienessä espanjalaiskylässä. Nuoren kirjailijan upea teos.
Kissat eivät paljon ulkoile näillä ilmoilla, sen verran saisivat kuitenkin pyöriä pihalla ettei orava vallan asetu asumaan lintulaudalle. Toki sekin tarvitsee ruokaa, mutta lintuset kaikkoavat kun se ahmii auringonkukan siemeniä posket pullolleen. Into ulkoilee mieluummin pimeän aikaan, Nemo pyörähtelee pikku pyräyksiä ulkona vähän väliä ja kun tulee sisälle puskee pöhkönä kuin ei oltaisi nähty viikkoon. Into kuivatteli itseään päälläni maaten kun tuli aamulla ulkoilemasta, sitä vartenhan mamma tietty on hyvä olemassa. Ihanat karvakaverit.

Lukuvuorossa:
Katherine Pancol, Cenral Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin, Editions Albin Michel 2010,
joululahja 2013

joulun loppu...

"Kissanpentu ryntäilee huomiota herättävästi hullun lailla ei minkään perässä ja tavallisesti pysähtyy ennen kuin pääsee perille."
Agnes Repplier

Olen keräillyt pois joulukoristeet ja tänään vietiin kuusi ulos, missä se saa edelleen ilahduttaa meitä ja satunnaisia kulkijoita valoineen. Joulukukkia minulla on vielä, kääpiöhyasintit ja pari amaryllistä availee nuppujaan. Niin ja pikku sypressissä on edelleen valosarja ja saa toistaiseksi ollakin, samoin kun eteisen peilin ympärillä, olen tykästynyt valosarjojen lempeään tuikkeeseen iltaisin.
Olo on parempi, onneksi löysin lääkekaapista reseptilääkkeet tukkoisuuteen ja nuhaan, selvästi helpotti. Nyt vaan peukut pystyyn että pääsen näin vähällä, vähän kyllä pelottaa kehua hyvää oloa.
Sen verran olin ulkona kun kuusi vietiin pihalle, että otin muutaman kuvan. Jos olisi valoisampaa voisi kuvitella olevan kevättä ilmassa, esikotkin jo tunkevat uutta kasvua monen muun muassa.

vetämätön..

"Kissa puhuu toiselle kissalle niin kuin me hyräilemme ääniraudalle."
Leonard Michaels

Veto pois, nyt on tauti iskenyt tähänkin tätiin. Ympärillä on ollut eri sorttisia flunssapotilaita jo jonkun aikaa ja nyt tuntuu että joku niistä pöpöistä on loikannut minun rööreihini. Eilen illalla aloin aavistella että niin on käynyt kun vilutti kaiken aikaa ja tänä aamuna heräsin päänsärkyyn ja tukkoisuuteen. No, eipä muuta kuin lepäilyä ja lueskelua. Saikin luettua ensimmäisen lukulistani kirjan , Liza Marklundin Ajojahdin. Se oli taattua Marklundia, Kvällspressen ja Annika Bengtzon ovat taas voimissaan ja jatkoa seuraa varmasti sillä kirja loppui ikäänkuin kesken.

Nyt lukulistalla:
Cristina Lopez Barrio: Mahdottomien rakkauksien talo, Random House Mondadori S.A. 2010, lainakirja

päivän pituus...

"Kissat tulivat maailmaan kumoamaan sen harhaluulon, että kaikki on luotu palvelemaan ihmista."
Paul Grey

Tänään aurinko nousi klo 9.23 ja laskee klo 15.27, päivän pituus on siis 6h ja 4minuuttia, näin siis Helsingin seutuvilla. Lyhyt on päivä, vaikka kai on jo jokusen minuutin pidentynyt talvipäivänseisauksen jälkeen. Ja jos käyttäytyy niin kuin minä, päivä on vieläkin lyhyempi. Uni nimittäin katkesi yöllä kesken, joten lueskelin 2-3 tuntia. Niimpä sitten aamulla heräsin kun mies oli lähdössä töihin, iltavuoroon, surautin aamusmoothien ja sen nautittuani menin caputsinomukin kanssa takaisin peiton alle. Lueskelin jonkun aikaa ja otin pikku tirsat...näin ollen päiväni on paaljon lyhyempi kuin tuo virallinen aika. Mutta minulla ei ole kiire minnekään ja koko päivä ja ilta aikaa hoitaa ne kotihommat joita nyt sattuu aina olemaan. Nyt olen kuitenkin jo käynyt kaupassa viikonloppua varten ja kantanut imurin keskelle lattiaa, ihan kohta sytytän takkaan tulen ja sitten imuroin roskat pois, eikö ole hyvä suunnitelma. Ja siinäpä ne tämän päivän tärkeimmät hommat taitaa ollakin, jotain sapuskaa kun vielä saan aikaiseksi niin voinkin taas keskittyä lukemaan. Lyhyt, mutta hyvä päivä. Älkää töissä käyvät ihmiset hermostuko näistä jutuista, pian minäkin taas palaan ruotuun.

Miniamarylliksen lisäksi minulla on minihyasinttejä.

  

vauva...

"Juuri kun olen uneen vaipumaisillani, kissani pyrkii ulos. Kömmittyäni takaisin peittoni alle ja saatuani itseni taas suloisen lämpimäksi se koputtaa ikkunan ruutuun päästäkseen takaisin sisälle. Pomppaan uudestaan jalkeille, avaan ikkunan ja näen Nijinskyn vilahtavan lattialle kuin varjo sateesta märkänä. Hetken päästä olemme kumpikin samassa vuoteessa, minä vuoteen laidalla, tipahtamaisillani."
Pam Brown

Ystäväni haki viime vuoden viimeisenä päivänä itselleen uuden koirakaverin ja viettää nyt "mammalomaa" kotosalla muutaman päivän. Pääsin tänään tutustumaan tuohon pienen pieneen (siitä ei täysikasvuisenakaan tule meidän Inton kokoista...) koiravauvaan nimeltä Stig. Ja vaikka olen aina rakastanut kissoja ja tulen rakastamaan, tuo pieni nappisilmäinen koiruus vei sydämeni pureskellen sormiani ja varpaitani ja nukkumalla sylissäni <3. Toivon että meistä tulee hyvät kaverit.
Tämän vuoden ensimmäinen luettu kirja oli Kathleen MacMahonin Näin se päättyy (unohtumaton rakkausromaani). Kirja on kepeä ja humoristinen kertomus Addien ja Brunon aikuisiällä yllättävästä rakkaudesta, suvun aiheuttamista paineista ja elämän yllättävyydestä hyvässä ja pahassa. Tykkäsin kovasti ja itkeä tirautin kun kirja päättyi. Taas yksi ihana irlantilaistarina.

Stigusta oli vaikea saada napatuksi kuvaa, sillä pikkuinen ei oikein malta pysyä paikallaaan.

Nappasin idean lukuvuorossa olevasta kirjasta Muistikirja-blogista, eli alan kirjoittaa listaa kulloinkin luettavana olevasta kirjasta. Aloitan tänään joululahjakirjojeni lukemisen ja ensimmäisenä vuorossa on

Liza Marklund: Ajojahti, Otavan kirjapaino 2013,  saatu lahjaksi jouluna 2013