Kesän maku...

     

Kesän maut alkaa olla monipuolisimmillaan; marjat kypsyy, sieniä on putkahdellut metsiin, kasvihuoneet ja -maat tuottavat satoa ja luonto alkaa olla kaikin puolin kypsä. Onneksi tätä jatkuu pitkään, mutta pakko se on todeta että kesä on kääntynyt kohti loppua vaikka tuntuu ettei se ole vielä oikein alkanutkaan. Ja kuten kesä, on lomakin kallistunut jo loppupuolelle, kääk. Tämä loma on mennyt pääasiassa ihan kotona puuhaillessa, mutta vielä onneksi ehtii vähän muutakin. Siitä olen tyytyväinen että ikkunat ovat lopultakin puhtaat, ainakin vähän aikaa. Tänään sain uudistettua keittiön kirppistuoleihin ja tori.f:stä löytyneeseen keinutuoliin uudet päälliset istuinosiin, keittiön kirppispöytä vielä odottaa ehostustaan mutta sekin on tekeillä... Loppupäivän tai ainakin osan siitä, ajattelin loikoa riippukeinussa lukemassa Vera Valan jännäriä Tuomitut, minullahan on loma ♥

 
Ihanaa kesäistä viikkoa kaikille ja nimpparionnea naistenviikolla nimipäiväänsä viettäville ♥

 

Uneton Käpälämäessä...

"Elämä on yliopisto, jossa kaikki ovat opettajia. Kun heräät, muista mennä kouluun."
- tuntematon -

 Viime yönä uni tuli pienissä pätkissä. Mietin eilen sairaalasta kotiutuneen äitini pärjäämistä, työasoita ynnä muita nyt päivänvalossa pieniltä tuntuvia, mutta yön pimeinä tunteina suuriksi kasvavia asioita. Jotta saisin ajatukseni hallintaan luin kirjaa, niinkuin usein unen katkettua. Tällä kertaa kyseessä oli Helen Garnerin teos Vierashuone. Garner on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, mutta onneksi tutkin kirjastossa aina ensimmäiseksi uutuushyllykön, sieltä tämänkin helmen löysin. Kirja on surullisen kaunis kertomus Helenistä joka on tarjonnut vierashuoneensa syöpäsairaalle Nicolalle hoitojen ajaksi käyttöön, tietämättä mitä kaikkea se tuo tullessaan. Missä menee auttamisen ja jaksamisen  raja, sitä käsitellään lämpimästi ja myötätuntoisesti kuten myös ystävyyttä ja elämän rajallisuutta. Surullisesta aiheestaan huolimatta kirja jätti rauhallisen ja hyvän olon, nukuin unia näkemättä aamuun.

Lumipyryn keskeltä toivotan mukavaa lauantain jatkoa ja iloista laskiaissunnuntaita!

Leuto lauantai...

"Aikuiset eivät koskaan ymmärrä mitään, eivätkä lapset jatkuvasti jaksa selittää heille asioita."
- Antoine de Saint-Exupéry -

Tänään ajelin leudossa pikkupakkasessa kotikaupunkiini äitiäni tapaamaan. Olipa outoa kun ei tarvinnut toimia pikakelauksella kylmyyden takia vaan voi kävellä autolle ihan rauhallisesti ja pysähtyä ihmettelemään leutoa ilmanalaa. Kaikkeen näköjään tottuu, tai ainakin melkein...
Kävimme kirjakaupan alennusmyynnissä. Paljon olisi ollut ostettavaa, mutta hillitsin itseni ja harkitusti ostin puolisolle synttärilahjan kerrankin ajoissa (päivä on helmikuun lopulla) ja itselleni ihanaa katseltavaa ja luettavaa Ilona Pietiläisen Innostu & Onnistu kirjasta. Äitikin löysi luettavaa itselleen ja muutamia lahjakirjoja. Alennukset olivat tosi isoja, jo alennetuista hinnoista 50%. 
Kun iltapäivällä ajoin kotiin, aurinko pilkahteli pilvien lomasta ihanasti. Monta kertaa ajattelin että tuosta saisi mukavan kuvan ja tuosta, mutta en sitten kuitenkaan pysähtynyt muun liikenteen vuoksi. Vasta omalla kotitiellä yritin kuvata taivaan pastellivärejä, mutta yritykseksi jäi.
Kotona odotti kissat jotka eivät, kuten kuvasta näkyy, olleet kuvaustuulella...

Poikien hajurako...

Pinterestin innoittamana huovutin pari kettua, isommasta työkaveri aikoo tehdä taskun tunikaansa, odotan mielenkiinnolla lopputulosta.

Leppoisaa lauantai-iltaa ja suloista sunnuntaita ♥

Vapaalla...

"Ruukku tihkuu sitä, mitä se sisältää."
- Kiinalainen sanonta -

Jonkinlaista totuttelua vaatii tämä työssäkäynti ja varsinkin aamuvuorot, sillä olen ollut aika väsynyt. Se kyllä johtuu ihan siitä että menen aina samoihin aikoihin nukkumaaan menin sitten ilta- tai aamuvuoroon, ja todettakoon vielä että näiden vuorojen alkamisella ei ole eroa kuin kaksi ja puoli tuntia. Mutta niin, aamuvuoroon mennessäni jää unet pari tuntia lyhyemmiksi, ei kai se ihme ole että

väsyttää... Huomenna nautiskelen ja nukun niin pitkään unta riittää ja vaikkei riittäisikään voin lueskella peiton alla kissat vieressäni ♥. Lukemisessa onkin ollut pieni tauko, pitkällä lomallani luin laskemattoman määrän kirjoja mutta nyt ei ole jostain syystä napannut. Siihen tulee nyt luultavasti muutos sillä hain kirjastosta tänään islantilaisdekkaristin uusimman ja pari muutakin jotka vaikuttivat 

innostaville.
Tänään sain töistä tultuani myös lopulta otettua muutaman kuvan rempan jälkeisestä yläkerrasta, vaikkei se vielä ihan vimpan päälle valmis olekaan ja tietenkin kolliveljekset Into ja Nemo halusivat tulla esittelemään tai ainakin kuvatuiksi. Huomatkaa kattoikkunan syvennyksessä oleva peili, sen olen ostanut pikkutyttönä omilla säästöilläni, aitoa 70-luvun retroa siis. Muistan kun poljin kaupungilta kotiin tuo peili paketissa ja olin onnellinen ostoksestani.

Mukavaa viikonloppua itsekullekin!

Helmikuun hämärässä...

"Hienostuneet ja herkät luonteet ymmärtävät kissaaa. Naiset, runoilijat ja taiteilijat pitävät sitä suuressa arvossa, koska he ymmärtävät sen ensiluokkaista herkkyyttä. Vain karkeat luonteet eivät huomaa kissan luonnollista ylhäisyyttä."
- Champfleury -

Viime postauksen vitsaus on voitettu, vesi virtaa taas siellä missä pitääkin ja sotkut on selvitetty. Toivonpa tosiaan että tämä oli nyt tässä - ja se siitä.
Wikipedian mukaan helmikuu on eteläsuomessa iltapäivien pidentymisen ja kovien pakkasten ja korkeiden nietosten aikaa, lumi tosin alkaa tiivistyä mutta varsinainen sulaminen alkaa vasta maaliskuun lopulla.... Taitaa olla vuodenajat jollain tavalla sekaisin tai sitten wikipediaa pitäisi päivittää, on nimittäin melkoista sulamista havaittavissa joka puolella. Tie, siis tämä meidän yksityistie, noin kilometrin mittainen, alkaa olla siinä kunnossa että odotan postin ilmoittavan päivänä  minä tahansa että postia ei kanneta ennen kuin loska on sulanut ja tie kuiva. On välillä itselläkin onnesta kiinni että pääsee mäet ylös ja ettei sohjo imaise autoa omille teilleen. Rospuutoksi tätä kai kutsutaan elikkä kelirikoksi, mutta aikansa kutakin, onhan tästä joka vuosi selvitty.
Ja aina olen myös selvinnyt lentsusta joka kaatoi minut petin pohjalle pariksi päiväksi, toivon mukaan siis tälläkin kertaa. Oli kyllä parantavaa nukkua päikkäreitä kissat kainalossa parikin kertaa päivässä, ilmankos Nemo tuli tänäänkin perässäni makuuhuoneeseen kun puin päälleni ja tassutteli sängyllä siihen malliin että:"No niin mamma, mennäänkö nukkumaan" ja minun oli sanottava että mamma lähtee nyt töihin... tunsin itseni petturiksi. 
Parin viime viikon aikana olen lukenut pinon Andrea Camillerin komisario Montalbano kirjoja, aloitin viimeisen eilen illalla ja totesin että sen olenkin jo lukenut ja muistan niin hyvin etten viitsi kyllä lukea uudelleen, huomenna täytyy suunnata kirjastoon tai ehkä luenkin omasta hyllystä jotain.
Tällaista tällä kertaa Käpälämäessä.

Mukavaa viikonloppua, omaani vietän perheen parissa. Odotan innolla nuorisoa kavereineen kotiin äidin "lihapatojen" ääreen ( ja sunnuntai-iltana nautin taas rauhasta ja hiljaisuudesta).

Kissanelämää, ja vähän ihmistenkin...

"Vaikka kissa asuisi talossa, joka on täynnä mattoja, mukavia sohvatuoleja, pehmeitä tyynyjä, hyllyjä ja ikkunanlautoja, se silti haluaa nukkua juuri sen paperin päällä jota sinä olet lukemassa."
- tuntematon -

Perjantai-iltaan toi dramatiikkaa tilanne takan päällä: Into könysi sinne yläkertaan vievien rappujen välistä ja Nemo olikin jo siellä (oli ketteränä poikana hypännyt suoraan lattialta).

"Siis hei mitä... toi on täällä!"

"Häivy..." - "Mähän en lähde mihinkään!"

"Mamma hei, eiks ton pidäkin lähtee!"

Ja niinhän siinä kävi ennen kuin mamma ehti sanoa kissaakaan, että Nemo lähti ja Into levittäytyi tyytyväisenä makaamaan lämpöiselle paikalle. Kai se on joku vanhemman oikeus, kissahierarkia. Mutta useimmiten takan päällä kyllä makoilee Nemo ♥.

Tänään me ihmiset saatiin aamukahville tuoreet sämpylät, kokeilin nimittäin ensimmäistä kertaa ns. yönylisämpylöitä. Eli tein taikinan illalla jääkaappiin nousemaan yli yön ja aamulla sitten leivoin ne pellille, nostatin ja paistoin ja oli muuten hyviä, maku oli erilainen kuin nopeasti lämpimässä nouseessta taikinasta leivotuissa, vähän hapahko.

Hyvän aamupalan ja kirjan loppuun lukemisen jälkeen lähdin haukkaamaan happea, kamera ja kissat tietysti  mukana. Mukavaa lenkkiseuraa minulla olikin, ensin tulivat kaukana jäljessä ja kun pysähdyin hekin pysähtyivät ja katselivat taakseen ja kun jatkoin matkaa, kipittivät perässä. Paluumatkalla Nemo kyllä jäi vähän omille teilleen, mutta tuli kuitenkin mutkan kautta pian kotiin. Pihalla pappa oli puita pilkkomassa, mutta minun piti tulla Inton kanssa sisälle, sillä siihen malliin hän nuoli varpaitaan ja mulkoili minua: "Mamma, mennään jo sisälle, etkö sä nää että mun anturat on ihan punaset ja kylmät..."
Nyt on hyvä taas olla kotona lämpimässä.

Lokoisaa lauantaita!

Lukuvuorossa:
Michael Cunningham: Lumikuningatar, Gummerus 2014, kirjastosta

Joulu tulla jollottaa...

"Epäilen ettei se ole niinkään kylpy, jota kissat vihaavat, vaan se että ne joutuvat käyttämään lopun päivästä saadakseen turkkinsa taas ojennukseen."
- Debbie Peterson -

Joulukortteja on alkanut tippua laatikkoon ja kuinka hauskaa niitä on saada! Joka päivä ihan innolla avaan postilaatikon. Hassua kyllä, tai sitten ei, useimmissa kuvissa on kissoja. Mutta kyllähän Käpälämäkeen aina muutama kissa lisää mahtuu, ainakin kuvina. Into ja Nemo voisivat olla erimieltä lisäkissoista, mutta kuvista kiittävät kavereita kauniisti ♥.

Kisuja korteissa, joku tuttu salamatassukin sieltä löytyy ♥

Into haluaisi ulos ja mamma vaan häärii kameransa kanssa...

"No mitä?"

"Onks pakko..."

"Ai Nemo on sohvalla mamman vieressä..."

"Mamma, oikeesti..."

Lukuvuorossa:
Arnaldur Indridson: Menneet ja kadonneet

Pyhän aatto...

"Kissa saattaisi hyvinkin olla ihmisen paras ystävä, mutta se ei alentuisi myöntämään sitä."
- Doug Larson -

Töisssä on ollut melko vauhdikas viikko: pikkujoulut, joulukirkko ja itsenäisyyspäivän vastaanotto ja lisäksi olen seikkaillut peikkona tonttukaverin kanssa päiväkodin joulukalenterin merkeissä. Vielä on edessä joulujuhlat... Mietin työkavereiden kanssa miksi joulukuulle on ahdettu niin paljon kaikenlaista, olisi mukava vain nautiskella joulun lähenemisestä askarrellen ja vaikka leipoen ilman jatkuvia paineita kaiken maailman pippaloista ja ylimääräisistä paperihommista ... ensi vuonna voisi yrittää rauhoittaa joulukuun mukavaksi joulun odotteluksi, jos tätä taas muistaa kun suunnitellaan tulevaa kautta. Mutta nyt on vapaa viikonloppu edessä!
Pääsin tänään aikaisin töistä ja hain omaksi ilokseni kukkakaupasta kauniin kimpun,  vaikka kyllä miehen viime viikolla tuomat ruusutkin ovat vielä ihan kauniita. Kotiin tultuani vaihdoin ystävän kanssa kuulumiset puhelimessa, sitten tein pikasiivouksen. Nyt vielä lohisalaatti jääkaappiin tekeytymään ja sitten voinkin heittää vapaalle ja keskittyä mainioon islantilaiseen dekkariin...

Oikein mukavaa pyhää ja viikonloppua!

Lukuvuorossa: Arnaldur Indridason: Ääni kuin enkelin, Gummerus 2006, kirjastosta

Pikkuista joulua...

"Kissat eivät lähde kävelylle päästäkseen jonnekin vaan tutkiakseen tuntematonta."
- Sidney Denham -

Marraskuu olisi sitten lusittu lähes loppuun, viimeistä viedään. Olen pikkuhiljaa, kuin salaa laittanut vähän jo joulua ja nythän onkin jo pikkujoulu, tästä se lähtee. Niinkuin olen ennenkin sanonut, joulussa on parasta tämä koko kuukauden fiilistely. Joka vuosi päätän etten ota paineita joulun tulosta ja vuosi vuodelta se onkin sujunut paremmin, tosin edelleen uhkaa paniikki iskeä aatonaattona kun pitäisi tehdä vielä sitä ja tätä. Tänä vuonna olen vielä aatonaattona töissä, joten joko hommat hoidetaan aikaisemmin tai jätetään hoitamatta. Joulut ovat kuitenkin erilaisia nyt kun kaikki juhlijat ovat aikuisia, keskitytään enemmän mukavaan yhdessäoloon ja herkutteluun. Tänä vuonna vanhempieni sairastelu on tuonut muutoksia meidänkin joulun viettoomme, mutta yhdessä kuitenkin edelleen aattoa juhlimme.

Leppoisaa joulun odotusta teillekin ja hyvää alkavaa joulukuun ensimmäistä viikkoa!

Into lähti mamman kanssa pihalle tirppoja katselemaan ja ihmettelemään mammaa joka kierteli tontin kulmia ja tuijotteli kuusia..

Pikkuinen pikkujoulukuusi ♥

Lukuvuorossa:
Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias, Gummerus 2014, kirjastosta
P.s. Kirja on itseasiassa luettu jo ja voin suositella :)

Luppopäivä...

"Jos eläimet osaisivat puhua, koira olisi sähläävä ylipuhelias heppu, mutta kissalla olisi harvinainen taito olla sanomatta sanaakaan liikaa."
- Mark Twain -

Eilisen messupäivän jälkeen uhosin että tänään en tee yhtään mitään, vietän luppopäivän. Olin kollegoiden kanssa Helsingin Wanhassa Satamassa Varhaiskasvatusmessuilla ja lähtö täältä meidän kylälätä oli jo seitsemältä aamusella ja takaisin kotona olin iltapuolessa. Luento- ja tavara tarjonta oli niin moninaista että olin vielä illallakin pyörällä päästäni ja jaloissa tuntui kaikki se tallaaminen...mutta yhtä kaikki, mukava päivä hyvässä seurassa.
Koska nukuin viikolla vähän ja senkin huonosti, tänään raottelin silmiäni pariin otteeseen mutta aamukahvin keittoon ryhdyin vasta melko myöhään aamupäivällä. Mies oli lähtenyt töihin jo aikaa sitten ja kissat köllöttelivät kuka missäkin, ei ollut kiirettä mihinkään. No, rauhallisen aamukaffittelun jälkeen lähdin ulos Inton kanssa. Istuttelin callunoita ja siirtelin kesäisiä vielä täysissä voimissa olevia muratteja syysasetelmiin. Myös terassille sateilta pelastetut kesäkukkaruukut oli kasteltava, marketta on yltynyt uuteen kukintaan, mutta vaihtanut väriä vaaleanpunaisesta valkoiseksi, jännä juttu.Äitienpäiväruusukin kukkii edelleen, syynä on kai tämä lämpö ja kosteus. Nyt aurinko taas pilkistelee ja optimistisesti vein pyykit ulos narulle. On muuten upea muutos kun aurinko paistaa; ensin maisema näyttää ankean ruskealle ja nuhjuiselle, mutta kun auringon valo tulee esiin kaikki hehkuu keltaisena ja kultaisena, ihana aurinko!

Nemo mamman kanssa sohvalla messupäivän iltana

Callunat & muratti = ♥

Virittelin jo kaamosvalotkin 

Rentouttavaa viikonloppua!

Lukuvuorossa:
Anna Gavalda: Lempi ei ole leikin asia, Gummerus 2014, kirjastosta

Kadonneen jäljillä Käpälämäki....

"Kissaa tulee rakastaa sen omilla ehdoilla:"
Peter Gray

E ole pystynyt postaamaan viime päivinä, sillä Nemo lähti omille teilleen lauantaina. Onhan sillä tapana vähän seikkailla varsinkin näin kesäaikana, mutta yli vuorokauden reissut jo ovat liikaa meidän palvelijoiden mielestä. Hän on siis nyt taas jo kotona, mutta olen ollut "hiukan" stressaantunut pari viimeistä päivää. Huutelin jatkuvasti ja kissuttelin ja yritin rauhoittaa itseäni että onhan se ennenkin palannut reissuiltaan, mutta mutta ajatukset alkoivat väkisin harhailla siihen suuntaan että jotain on sattunut ja varsinkin yöllä kaikki tuntuu pahemmalle kuin päivänvalossa. Mutta nyt kaikki on taas hyvin, rakas Nemo palasi ihan omin avuin kotiin ja nukkuu nyt yläkerrassa ja ovet ovat kiinni, en halua että se ihan heti taas lähtee ulkoilemaan. Olen niin onnellinen että kaikki on hyvin.
Olen lukenut aika monta kirjaa lähipäivinä, se on vienyt ajatukset sopivasti muualle, nyt voin ehkä keskittyä muuhunkin.

Vastapalannut suuri seikkalija ♥

Viine päivien luetut kirjat:
Michael Katz Krefeld: Langenneet
Markku Ropponen: Kuhala ja jokimurhat
Mari Jungstedt: Neljäs uhri

Lukuvuorossa:
Elisabeth Noble: Jälleen yhdessä, Karisto 2013, kirjastosta

Runebergin ja Brunbergin kaupungissa...

"Katsellessasi nukkuvaa kissaa et voi pysyä kireänä jännityksestä."
Jane Pauley

Tänään tehtiin kesäretki Porvooseen ♥. Kuvat saavat kertoa...

Luonaspaikka: Hanna-Marian terassi

Lokinpoikanen, olisiko Lenni, pelkäsi meitä kovasti ja äiti tai isi ajoi meidät pois

Tuliaiset: Brunbergin suukot ja mokkatryffelit, ihana keramiikkakissa kaulakoru ja antiikkikaupan kauniit kaiverretut alpakkalusikat ♥

Lukuvuorossa:
Anna Jansson, Tuhopolttaja, Gummerus 2014, kirjastosta