Kimalteleva aamu

"Kissat ovat melko herkkiä otuksia ja niitä vaivaavat monet sairaudet, mutta en ole kuitenkaan koskaan kuullut niiden kärsivän unettomuudesta."
Joseph Wood Krutch

Niinhän siinä sitten kävi että eilisen kirjastokäynnin suorana jatkumona olen tänään vain lukenut. No, aloitin illalla ennen nukahtamista, mutta joka tapauksessa luin uutuushyllyköstä pikaisesti nappaamani Jaana Taposen kirjan Stockan herkku. Kirja lukeutuu kotimaiseen chicklittiin, mutta oli kyllä aika tummasävyinen kevyeksi lukemiseksi. Klassinen juttu ettei rahalla ja upealla elämällä ole mitään tekemistä onnen ja rakkauden kanssa toteutuu tässäkin kirjassa, herkku voikin olla myrkky.

Pakkasyön jäljiltä ulkona kimaltelee auringon paisteessa, huurre sulaa ja puiden oksilla on pisaroita. Yhdellä sanalla sanottuna; kaunista. Ja on sentään lokakuun viimeinen päivä. Rapakon takana vietetään Halloweenia, kurpitsajuhlaa: Trick or treat! Meillä täällä suomessa lauantaina muistellaan edesmenneitä läheisiä pyhäinpäivänä, ennen se oli pyhäinMIESTENpäivä, mutta sukupuolten välinen demokratia lienee nimenmuutoksen syynä. Venäjällä tämän pyhän nimi on vanhempainpäivä. Mutta siis lauantaina on kaupat kiinni ja lähes kaikki muukin kaupallinen, paitsi ravintolat joilla ei nykyisin taida enää pakollisia suljettuja päiviä ollakaan. Ennen oli jouluna ja pääsiäisenä tietyt päivät kuppilat kiinni ja kaikki viettivät hiljaiseloa kotosalla, luulisin...

   
Ai niin, tässä mielenkiintoinen juttu kissaihmisille: http://yle.fi/uutiset/kissa_puhuu_kielta_jota_harva_osaa/6866255

Liikettä niveliin!

"On kaksi keinoa paeta elämän kurjuutta: musiikki ja kissat."
Albert Schweitzer

Tänään on ollut toimintapäivä. Heti aamusta mies kuljetti minut työterveyshoitajan luokse hakasten poistoon leikkaushaavasta, vähän kirpaisi paikoitellen mutta haava on hyvin parantunut ja muutaman päivän päästä pääsen saunaan! Hoitajan tapaamisen jälkeen pääsin kirjastoon, jee! Kirjasto ei ollut vielä varsinaisesti auki, mutta kysyvälle vastattiin myöntävästi ja niin sain kolme kirjaa kotiin ja taas muutaman uuden varauksen sisään. Meidän kirjastossa on aivan mahtavat virkailijat ja palvelu pelaa! No, ei tässä vielä kaikki, pääsin myös kauppaan. Uskomatonta miten kaikki tuo tuiki tavallinen asiointi tuntui nyt ihan ruhtinaalliselta, elämän pieniä iloja joita osaa taas arvostaa. Kauppareissultakin tarttui mukaan lukemista...

Eilisillan tunnelmia

Veto pois

"Kissa elää yksin, se ei tarvitse yhteisöä, se tottelee vain halutessaan, teeskentelee nukkuvansa nähdäkseen selvemmin ja raapii kaikkea mihin tassunsa asettaa."
Francois-Rene Chateaubriand

Tuon yllä olevan ajatuksen maailmaan saattanut henkilö tuntuu jollain tapaa väsyneeltä/kyllästyneeltä kissaansa... onhan ne joskus toki raivostuttavia, mutta suurimman osan aikaa kuitenkin ihania, kehrääviä, lämpimiä kainaloisia kavereita. Ainakin minun kissani ovat!

Eipä se suuresti mainostettu syysmyrsky ainakaan täällä meidän kulmilla mitenkään erikoisesti tuntunut, tuuli ja satoi, joo-o, mutta että myrskysi, eei. No mutta hyvä näin, eilen jo ajattelin sähköttömyyttä, että kuinkahan kauan se tällä erää kestää, vaan eipä tullut!

Kävin terassilla vähän happea haukkaamassa ja muutaman kuvan räpsäisin lähituntumasta.

Kukkateline sai talveksi uudet asukkaat, tai saattaa tuo pönttö nyt olla tyhjä, kerran siellä asui kirjosieppoperhe.

Vieläköhän tämän jo vuosia palvelleen jäkäläsydämen kehtaisi laittaa ovenpieleen...

  

Syysmyrskyä odotellen

"Se näyttää olevan kaiken pehmeän ja silkkisen ja samettisen inkarnaatio, sen rakenteessa ei ole yhtään särmää, se on uneksija, jonka filosofia kuuluu: nuku ja anna muidenkin nukkua."
Saki

Kohta kaksi viikkoa leikkauksesta, hakasten poisto edessä tällä viikolla. Millä tämän alkavan viikon taas täyttää, taidan olla vähän kärsimätön, pitäisi päästä jo liikkeelle! Nähdä ihmisiä!
Tehdä jotain, ennenkuin mökkihöperyys iskee... Tiedän tiedän, hiljalleen ajan kanssa. Soitin extempore ystävälle joka lähti heti tulemaan juttukaveriksi! Jee, tämä päivä on pelastettu, eläköön ystävät!

Eilen vieraili ruokintapaikalla vihertikka, häijyn näköinen otus!

Auringon pilkahduksia

"Kissa kodissamme on viiksekäs, karvainen, kehräävä, lämmin muisto kadotetusta paratiisista."
Leonor Fini

Pienissä pätkissä nukutun yön jälkeen oli mukava herätä auringon pilkahduksiin. Sen jälkeen on jo pilviä kertynyt taivaalle, mutta nuo pilkahdukset toivat kuitenkin muiston auringon paisteesta on syksyn harmauteen. Viime yönä siirryttiin taas talviaikaan ja yksi tunti hukkui jonnekin maailmankaikkeuteen. Ilmankos yö tuntui loputtoman pitkältä kun piti yksi tunti elää kahteen kertaan...

Luin illalla loppuun espanjalaisen Antonio Hillin kirjan Kauniit kuolemat. Teos on itsenäinen jatko Hillin esikoisteokseen Kuolleiden lelujen kesä. Tarina siis muuten erillinen mutta komisario Hector Salgadon kadonneen vaimon etsintä jatkuu yhä, ja tuon etsinnän jatkoa jään taas odottelemaan. Miten olenkin viime aikoina törmännyt näihin Barcelonassa tapahtuviin tarinoihin, seuraava kaupunkilomakohde voisi olla tuo mielenkiintoinen kaupunki. Tai sitten joku muu.

Hidas hämärä

"Rauhallisuuden ihanne näkyy istuvassa kissassa."
Jules Reynard

Tänään olen lähtenyt hitaasti käyntiin. Valvoskelin taas aamuyöstä ja niinpä sitten kun mies lähti töihin kahdeksan maissa, nukahdin uudellen ja heräsin kymmeneltä. Ja nukahdin taas herätäseni yhdeltätoista! Silloin lähes väkisin revin itseni irti puolihorteesta tähän hämärään päivään. Muuta hyvältä tuntuu nukkua kun nukuttaa... 

Tämä toipilasaikani on tuonut monenlaisia muutoksia muidenkin elämään kuin minun. Mies on joutunut huolehtimaan monista kotitöistä jotka ovat aina automaattisesti kuuluneet minulle. Eipä tuo ole niistä valittanut, mutta ei se aina ihan helppoakaan ole ollut, molemmin puolin. On vaikea katsoa sivusta toisen tekevän omia tuttuja hommia hiukan eri tavalla ja pidätellä ettei sano mitään. Mutta hyvin hän on selvinnyt ja ollut jatkuvasti valmis auttamaan milloin missäkin.

Kissat ovat olleet varovaisen kiinnostuneita kyynärsauvoistani. Niitä on nuuskittu ja kun könkkään päästämään kolleja ulos tai sisään, kepit kierretään varoen. Nemo on jotenkin pitänyt enemmän hajurakoa, tosin ominaiseen itsenäiseen tapaansa. Into taas on mielestäni ottanut hoivaavan asenteen mammaan. Yöllä Into tulee päälleni kehräämään kun levottomana pyörin ja haen asentoa. Yhtenä yönä käänsin ja väänsin ja pari kertaa siirsin Inton päältä viereeni, mutta aina uudelleen tuo ihana otus kiipesi kylkeni päälle johon sitten loppujen lopuksi jäi, ja minä nukahdin. Into osaa myös varoa kipeää jalkaani, ennen se hyppäsi sänkyyn ja juoksi ylitseni, nyt tulee varovasti välistämme ja kiipeää kehräämään.

                       
                                          Valkovuokkojen aikaan

Uneton yö

"Kissat ovat mukavuuden asiantuntijoita."

James Herriot

Nukuin huonosti. On vaikea löytää hyvää asentoa kun kylkinukkujana joutuu nukkumaan vain selällään... ja oli kuuma ja jomotti ja mikään ei sujunut. No, sainpahan luettua Reijo Mäen uusimman Vares-dekkarin Intiaani. Joskus vuosia sitten odotin innolla aina uutta Varesta, mutta jostain syystä viime vuosina tunne on jotenkin väljähtänyt, ei iske enää. Tämänkin luin lähes yksinomaa siksi, että mies sen itselleen tilasi ja nyt kun sattuu tuota aikaa olemaan niin..

Tilasin tänään joulukortteja ja -kalentereita, ja taisi siinä samalla löytyä jotain isänpäiväksikin. Helppoa tuo kaupassa käynti täällä sängyllä kissan kanssa pötkötellen ... Tänään on päikkärit paikallaan.

                                Suloinen Nemonen seurana

Tihkua ja toivoa

"Olen tutkinut monia filosofeja ja monia kissoja. Kissojen viisaus on äärettömän ylivertaista."
Hippolyte Taine

Olen viettänyt hiljaiseloa lähinnä sängyssä, sillä jalka on vielä niin turvoksissa ettei oikein taivu istumiseen muualla. Mutta tänään, kun miehelläni on vapaapäivä, pääsin jo vähän ulkoilemaan. Voi miten ihanaa oli hengitää raikasta ja kosteaa ulkoilmaa! Ja vähän köpötelläkin edes sun takas, välillä istuin katselemassa kun mies haravoi ;). Vaikka sää ei näytä kovin houkuttelevalle, oli se ihan paras tähän minun pieneen "irtiottooni". Nyt voin taas tyytyväisenä naatiskella sisällä olostakin.

Miltei salavihkaa mieleen on hiipinyt mielikuvia joulusta, liekö syynä nuo nyt jo edesmenneet pikkupakkaset ja huurre nurmikoilla. Joka tapauksessa eilen piipahtelin ihanien nettikauppojen joulutarjontaa vakoilemassa ja tänään posti toi tullessaan kirjakerhon lehden joulutarjouksineen. Tänä vuonna minulla on ainakin aikaa uppoutua joulun maailmaan ihan rauhassa, ihanaa! Nyt alkaa jo löytyä positiivisia asioita tähän kotona kököttämiseen!

Harmittaa kun valokuvaus on nyt katkolla sattuneesta syystä, keppien ja kameran kanssa koikkelehtiminen on näet vähän hankalaa...joten joudun käyttämään "vanhoja" kuvia.

toipumista

"Kissa on arvoitus, johon ei ole ratkaisua."
Hazel Nicholson

No niin, ensimmäinen päivä toipumista yksin. Viime postauksessa rehvastelin tekemisilläni, ei olisi pitänyt sillä illalla olinkin sitten aikas kipiä. Siispä sunnuntain vietin hissun kissun, lueskellen ja nauttien perheen palveluista ;). Luin eilen Virpi Hämeen-Anttilan uusimman Marionetit. Tykkään Hämeen-Anttilan rauhaisasta tyylistä, kertomuksista tavallistan ihmisten tavallisesta elämästä. Tämän kirjan perhe nyt ei ihan tavanomainen ole, nukketeatterin ja estraditaiteen maailmassa kun pyöritään. Mutta tykkäsin kyllä ja odotan taas seuraavaa.
Eiliseen mahtui paljon kaikenlaisa muutakin mukavaa. Mm tytättären leipomaa omenapiirakkaa ja kampaajani kävi leikkaamassa hiukseni kotona, ihanaa palvelua nykymaailmassa. Iltasella tytär lähti taas kohti Turkua ja vei mennessään matkalaukun, sillä hänen unelmiensa matkaan Islantiin on aikaa enää pari viikkoa. Alkuyöstä poika palasi pitkältä viikonloppureissultaan Varsovasta ja oli ilmiselvästi iloinen ja tyytyväinen matkan onnistumiseen.
Nyt toiset ovat siis töissä ja minä köllöttelen täällä kissojen kanssa, läppäri, puhelin, kirja ja ihanaa käsintehtyä appelsiinin makuista toipumissuklaata käden ulottuvilla. Mikäs tässä on ollessa! 

Tinteille on auringonkukansiemenet maistuneet

kotona 2.

"Kissanpentu on kodin ilo. Komedia, jota verraton näyttelijä esittää pitkin päivää."
Jules Champfleury

Tänään. Petasin sängyn, kävin suihkussa, en löhöillyt koko päivää yöpuvussa peiton alla, laitoin ruokaa (ainakin osittain..), puhuin maratonpuhelun kauan "kateissa" olleen ystävän kanssa, sain blogiini uuden ilmeen, rapsuttelin kissoja ja seurustelin tyttären kanssa.  Hyvä päivä.

Into ulkoilee terassilla

Nemo lämmittää lumen kohmettamia tassujaan kuuman takan päällä

Ai niin, viime yön komean kuutamon tai minkä lie takia en nukkunut kovin hyvin ja niimpä lukaisin Lars Keplerin uutuuskirjan Nukkumatti. Oli kyllä niin jännä että nukkumatti pysyi kaukana....ja vain vähän yli 500 sivua.

kotona 1.

"Tahdon kotiini järkevän naisen, ja kissan kirjojen väliin kulkemaan, ja ystäviä kautta vuoden, sillä ilman heitä en voi elää."
Guillaume Apollinaire

Sairaalareissu tehty. Vaikka kokemus oli kyllä aikamoinen , niin täällä sitä taas ollaan uuden polven kanssa. Eipä tuo vielä toimi niin kuin polvet yleensä, mutta hiljaa hyvä tulee, onhan minulla 4 kuukautta aikaa sitä kouluttaa. 
Kissat ovat onnellisia kun mamma on taas täällä, vaikka kyllä pappakin kuulemma kelpasi hyvin sijaisnukkuma-alustaksi. Nyt pötköttelen täällä sängyssä läppäri vatsan päällä ja Into jalkojen välissä lämmittämässä. Kaikki hyvin.

Tänään oli muuten aamulla maa valkoinen, ensilumi! Olisinpa töissä näkemässä lasten riemun.

yksi...

"Kissa on sisustukselle välttämätön. Se täydentää sen. Se kiillottaa huonekalut ja pyöristää niiden kulmat... Se on täydellinen elementti, joka kruunaa kotisi."
Stephane Mallarme

Viime hetken puuhia ennen keppejä ja tiettyä avuttomuutta; toikin pitää tehdä, sitten en pysty ja toi ja toi... mutta nyt alkaa riittää. Illalla sitten pakkailen sairaalaan mukaan otettavat tärkeät jutut, kuten kirjan ja henk.koht. hygienia välineet ym.

Viime yönä olikin aika pakkanen ihan täällä etelässäkin! Ruska alkaa olla lopuillaan, sävyt ovat vähentyneet ja kohta kaikki lehdet ovat pudonneet. Eilen laitettiin ensimmäiset auringonkukansiemenet lintulaudalle ja kyllä siellä onkin käynyt kuhina!

Seuraavan päivityksen teen kunhan olen kotiutunut, heippa siihen asti ja nauttikaa kirpeistä syyspäivistä!

Keittiön erkkerin syysilme

Syksyinen näkymä terassilta

"Hei! Mikäs paparazzi siellä..."

kaksi

"Paikkoja, joista kissaa kannattaa etsiä: kirjahyllystä kirjojen takaa, mistä tahansa kaapista, jonka ovi on liian kapea kissan mahtua sisään, minkä tahansa puhtaan päältä, kaiken kissalle liian matalan alta sekä pianon sisältä."
Roseanne Ambrose-Brown

Taas on nautittu kauniista päivästä. Käytiin istuttamassa kanervat haudoille ja kynttilätkin laitettiin jo vähän etukäteen. Omalla pihalla kuvailin kaikkea kaunista ja mietin koska mahdan taas päästä sinne kuljeskelemaan....

Kissan kiekura sohvalla, Nemo.

7 

lauantaitanssit

"Kissani puhuu elekieltä hännällään."
Robert A. Stern

Terveiset Järvenpäästä. Tämän päivän vietin nimittäin vanhempieni luona, koska seuraava kerta on hamassa tulevaisuudessa. Myös Järvenpäässä oli aurinkoista, torilla oli vilkasta ja kaupoissa paljon väkeä. Tuon viime mainitun vuoksi nautin kovasti kun taas olen täällä omassa rauhassa metsän keskellä. Ja kollipojat näyttivät olevan iloisia kun palattiin kotiin, kumpikin tulla kipitti heti yläkerrasta: "Mamma mitä sä toit? Toitko ruokaa?" Vaikka olihan tuo aikamiespoika niille ruokaa antanut... 

Lapsuudenkotini kuistilla oli mukava lueskella auringon lämmittäessä.

ja taas perjantai!

"Kissaton koti on kuin kalaton akvaario."
Jean-Luis Hue

No niin, nyt työt on vähäksi ,eikä oikeastaan niin vähäksikään, aikaa tehty. Maanantaina pidän vuosilomapäivän ja siitä eteenpäin aina tammikuulle asti olen sitten sairauslomalla. Tiistaina menen sairaalaan ja toivottavasti viikon päästä olen taas jo kotona, siis perjantaina.

Tänään ollaan töissä lasten kanssa ulkoiltu oikein urakalla ihanassa auringon paisteessa, mutta kyllä iltapäivällä jo huomasi että tuulee pohjoisesta, alkoi tulla vilu kahden tunnin jälkeen... No, kotiuduttuani laitoin takkaan tulen (ja pesukoneen päälle ja ruoan uuniin) ja pian aion majoittua sohvan nurkkaan torkkupeiton ja kuumajuomamukin kanssa, enköhän lämpene. Flunssan sain muuten torjuttua, mutta kyllä troppasinkin! C-vitamiinia, valkosipulia, nenähuuhteluita, kuumia juomia yms, mutta tuntui tehoavan.

Edelleen olen ihaillut upeita luonnon värejä, ihan uskomattomia sävyjä! Työmatkan varrella eräällä pellolla on majaillut koko viikon valtava parvi joutsenia, pian varmaan lähtevät pitkälle matkalleen kohti etelää, onnelliset!

Viikonloppuja ystävät!

Sain kukkia yhdeltä pieneltä pojalta ja kynttilöitä & suklaata toipumiseen :))

lundi

"Ei ole olemassa mitään herttaisempaa kuin kissan rauhallisuus sen nukkuessa...eikä mitään vilkkaampaa kuin kissa sen liikkuessa."
Christopher Smart

Taas on yksi viikko pyörähtänyt alkuun ja vauhdillahan ne aina menee kun alkuun pääsee.Eilen olin tosi väsynyt jostain syystä jota en tiedä, eikä tänäänkään paljon paremmalta tunnu. Päänsärky alkoi töissä eikä tunnu hellittävän, olen juonut c-poretta, ottanut särkylääkettä ja jopa huuhdellut poskiontelot sarvikuonolla ettei vaan flunssa iskisi, sillä se siirtää leikkausta ja sitä en halua. Taidanpa juoda vielä kuumaa juomaa, vaikkapa glögiä, sopii tunnelmaan ;).

  

dimanche

"Kukin meistä saa sellaisen kissan kuin ansaitsee."
Pierre Loti

Pihahommia aurinkoisessa ihanassa lokakuun säässä :)). Kohta ravitaan itseämme oman maan potuilla ja tiikerilohella ja sen jälkeen voisikin heittäytyä nauttimaan lokoisasta sunnuntaista. Ulkohommissa työnjohtajana toimi itseoikeutetusti tietysti Into, Nemo se nukkuu päivät ja kukkuu yöt.

samedi

"Kissat ovat todellisia narsisteja. Sen voi päätellä niiden siistiytymiseen käyttämästä ajasta."
James Gorman

Tänään puuhasteltiin pihalla, nostin viimeiset oman maan perunat ja keräsin vähän oreganoa ja syysastereita, leikattiin alas muutama norjanangervo- ja  tatar pensas ja mies kaatoi kelopuun kotirinteestä. Mukana puuhissa oli Into, leikki norjanangervon oksien seassa ja välillä jahtasi tuulen mukana pyöriviä lehtiä. Vähän myöhemmin kun Nemokin tulki ulos, Into vetäytyi ylhäiseen yksinäisyyteensä, eihän nyt Käpälämäen kingi voi leikkiä kissaveljensä kanssa.
Pihapuuhien jälkeen lähdimme kaupoille ja mieheni vei minut syömään ulos. Nyt on siis vatsa pullollaan kun tietysti piti ahtaa noutopöydästä vähän kaikkea...mutta hyvää oli. Matkoilla ihastelin syksyistä luontoa, sen kauniita pehmeitä värejä. Mielestäni puidut sänkipellot ovat niin kauniita kun aurinko paistaa ja luo varjojen leikkiä ja taustalla on lehtipuut syysväreissään, syksyllä mieli lepää kauniissa maisemissa.
Kävimme myös kirjastossa, pari kirjaa löysin uutuushyllystä ja kahdeksan kirjaa laitettiin varaukseen, varaudun näet jo sairauslomaa varten: en ehkä itse ihan pian pääse kirjastoon joten mies voi käydä hakemassa varauksiani.
Seuraavaksi taidan syventyä iltapäivälehteen ja sen ristikoihin (salainen paheeni) ja ehkä pikku päikkäritkin voisi olla paikallaan. Illemmalla saunotaan ja nautitaan tavallisesta koti-illasta.

vendredi

"Kissa on niin notkea, että se on lähes kaksoisolento: takaruumis on korvike toiselle kissanpennulle, jonka kanssa eturuumis leikkii. Kissa ei tajua, että sen häntä kuuluu sille, ennen kuin tallaat sen päälle."
Henry David Thoreau

Viikon paras hetki on nyt: perjantai-ilta! Koko vapaa viikonloppu edessä, suunnitelmia tai ei, saunaa ja rentoa oleilua. Tykkään kyllä kovastikin työstäni,, mutta mikään ei voita levollista viikonloppua kotona.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ps. Otsikon ranskan kieli johtuu siitä, että töissä vuoden teemana on "Matkustan ympäri maailmaa" ja lokakuun maa on ranska. Muistuu mieleen lukioajoilta jotain sanoja...

mercredi

"Ei ole olemassa mitään suloisempaa, mitään mikä tuottaisi koskettaessa hienomman, herkemmän ja arvokkaamman tunteen kuin kissan turkki."
Guy de Maupassant

Kiirettä on pitänyt, nyt on hoidettu kaikki mitä pitikin ennen leikkausta. Jaa, ne kyynärkepit on hakematta, mutta ehtiihän tässä vielä...

Nyt olen saanut luettua Katherine Pancolin kilpikonnien hitaan valssin. Kirjan lukeminen kesti pitkään yksinkertaisesti siitä syystä että sivuja on 749 ja luin pääasiallisesti illalla nukkumaan mennessä ja usein alkoi uni painaa jo parin sivun jälkeen. Mutta kirja oli hyvä ja erikoinen, herkkä, raju, jännittävä ja romanttinenkin. Paljon eri-ikäisiä henkilöitä ja kahden suurkaupungin, Pariisin ja Lontoon, kuvaukset olivat myös mainio lisä tähän runsaaseen kirjaan. Taidanpa etsiä seuraavalla kirjasto käynnillä saman kirjailijan teoksen Krokotiilin keltaiset silmät.

Eilen olin puoliskon kanssa elokuvissa ihan extempore. Kävimme katsomassa Teemu Selänteen urasta ja elämästä kertovan Sel8nne. Yllättäen tykkäsin siitä, sillä lähdin leffaan vähän sillä fiiliksellä että "mennään nyt sitten kun sä kerran haluut tän nähdä". Tykkäsin kun se oli ihan täysiverinen dokumentti, siitä ei ollut yritetty vääntää mitään muuta ja rehellinenkin se oli yllättävinekin paljastuksineen. Kannatti mennä ja edullistakin se oli, sillä tiistaisin veikkauskortilla pääsee kaksi yhden hinnalla kotimaisten leffojen ( löytyy veikkauksen sivuilta mitä leffoja koskee) näytöksiin.

Tällä hetkellä olen yksin kotosalla kun aviomies on lätkämatsissa (yllätys yllätys) ja poika töissä. Nautin näistä illoista yksin kotona, kynttilät palaa,, sauna lämpiämässä pikkusuolainen piirakka otettu uunista, aah. Punaviiniäkin olisi, vois kai sitä lasillisen ottaa.