The last one

"Kissa nukkuu patterilla. Sen häntä liikahtelee kun se näkee unta."
Risto Rasa

Vuoden viimeinen päivä hämärtyy jo illaksi. En hankkinut perinteisiä nakkeja ja perunasalaattia, vaan kanapastasalaatti on makustumassa jääkaapissa ja sen kanssa syöpötellään patonkia ja tuorejuustoa. Raketteja ei ole, eikä kyllä tinaakaan. Tinaa en ole ostanut enää moneen vuoteen koska sen hävittäminen on ongelma ja rakettiaika on ohi kun poika juhlii omassa porukassaan Himoksella, enkä tiedä onko heilläkään enää raketteja. Joten juhlinta on rauhallista nautiskelua tällä mäellä.

                          Toivon kaikille ystävilleni rauhallista

                         vuodenvaihdetta ja onnea uudelle

                         vuodelle 2014!

Kevät mielessä...

                                         

vuoden viimeinen..

"Jokainen kissa, jolta on päässyt hiiri karkuun, teeskentelee taivoitelleensa vain lakastunutta lehteä:"
Charlotte Gray

Siis viimeinen maanantai. Talo on hiljainen, vain minä ja kissat joulun juhlijoista jäljellä. Toisaalta ihana rauha, toisaalta pitkä päivä täytettäväksi jollakin mielekkäällä puuhalla. No, tästä se arki taas lähtee, mutta onhan vielä uusivuosi ja loppiainen juhlittavana.
Tänään jo vähän järjestelin kotia, keräilin tontut ja enimmät punaiset pallot pois, muut saavat vielä olla. 
Viikonloppuna luin ihanan kirjan, Eowyn Iveyn Lumilapsi nimisen tarinan Alaskan takamailta 1920-luvulla. Kaunis sekoitus luontokuvausta, taianomaista satua ja  rajua taistelua selviytymiseksi ja elossa pysymiseksi. Tykkäsin tosi paljon tästä kirjasta, mietin sitä vielä yölläkin kun olin jo lukenut sen loppuun. Kerrassaan ihana kirja, tähän haluan palata vielä useammankin kerran.

Lieneekö tämä joku miniamaryllis kun ei ole kasvanut yhtään vartta eikä nuppukaan ole noussut yhtään ylemmäksi? Eipä silti, se on minun mielestäni kaunis tuollaisena. 

kuivaa...

"Katselen nukkuvaa kissaa: se on kiertynyt kerälle pää niin autuaasti silkinpehmeää reittä vasten. Se ei etsi jumalaansa liian kaukaa nukkuessaan itseään vasten oman luontonsa suojeluksessa."
Sirkka Selja 

Ei sada! Pitkästä aikaa voi ulkoilla ja ottaa kuviakin. Siispä, luonto NYT:

Viinisuolaheinä voi hyvin

Sireenin silmut 

Käpytikka talipötkön kimpussa

 Ajettiin muutaman kilometrin päähän järven rantaan. Järvi oli sula, mutta rannassa kilkatteli kuin vieno tuulikello luonnon jäänpaloista muotoilema taideteos. Upeat kuviot.

Ja nyt maistuu glögi ja takkatuli.

välipäivä...

Adriano Bocchellan kirja Kissat on nyt käyty läpi, tai ainakin kutakuinkin kokonaan. Laitan tähän lopuksi vielä määritelmän tuosta ihastuttavasta (ja vihastuttavasta) olennosta.
"Kissa: karvainen, pehmeä otus, jolla on viehettävät ja ristiriitaiset liikkeet ja joka rakastaa liikettä ja unta, on notkea mutta laiska, hellä mutta halveksuva, rakastava ja ylpeä, nöyristelevä ja epäluotettva, kotieläin mutta itsenäinen, sävyisä mutta villi, tunteikas ja juonitteleva, oikukas ja itsepäinen, utelias ja veltto, mutta aina, aina elegantti ja hienostunut. Sanalla sanoen: kissan ydin on ristiriidan perikuva."

Tuosta sanasta välipäivä tuli mieleen Havukka-ahon ajattelijan mietteet välikäsistä: ylimääräiset kädet kainaloissa joita voisi tarpeen tullen käyttää, olisiko välipäivä sitten ylimääräinen päivä tämän ja huomisen välissä...
Alkaa tämä harmaus ja pimeys käydä ahdistavaksi, pakostakin ajatukset kääntyy valoon ja aurinkoon; olisiko mahdotonta lähteä jonnekin valohoitoon vaikka viikoksi....mutta jospa sää täällä kuitenkin muuttuu mukavammaksi. No, jotain piristystä on keksittävä! Vaikka sitten pikkureissu Tallinnaan, sen kun tilaisi olisi edes jotain odotettavaa, ajatus on kypsymässä...
Tänään kuitenkin sytyttelen kynttilöitä ja suunnittelen tuiki tavallisen lauantai-illan viettoa kotona ikuisine saunoineen ja pitsoineen, rutiinithan luovat ihmiselle turvallisen olon.
Mukavaa lauantai-iltaa muillekin!

Muistoja heinäkuun auringosta!

Ja tapahtui näinä aikoina...

"Ennen kuin kissa suvaitsee pitää sinua luotettuna ystävänään, tarvitaan joitakin kunnioituksen osoituksia, esimerkiksi lautasellinen kermaa.
Thomas S. Elliot  


Viralliset joulun pyhät on ohi tältä erää, mutta vielähän tuo jatkuu monessakin muodossa aina loppiaiseen asti. Meillä on usein kuusi pistetty pihalle jo ennen uutta vuotta, mutta nyt on niin tuore näre omasta pihapiiristä aatonaattona kaadettu ettei neulaset putoile, joten saanee olla pidempään sisällä. Ja sen jälkeen nostetaan vain lamppuineen tuohon terassin edustalle jatkamaan kukkimistaan, jos vielä kevyen lumihunnun saisi päälleen... tilan tuntu on aina mahtava kun  kuusi on ulkoistettu.
Meillä on jouluna yleensä sellainen järjestys että aattona vanhempani tulevat meille syömään ja viettämään yhteistä iltaa, joulupäivän vietämme kotona keskenämme saunoen ja nauttien ja tapaninpäivänä sitten lähdetään kyläilemään.
Kotona ohjelmassa oli Trivial Pursuitia, kirjoja (tosin en vielä ole aloittanut joululahjaksi saatuja, kirjaston kirjat ensin), leffoja sekä tv:stä että dvd:ltä, parhaina niistä mainittakoon Hobitti, Prinsessa ja Kuninkaan puhe. Ja syöty on tietysti ihan yltäkyllin, nyt tekee jo mieli jotain kevyempää... 
Kissat ovat myös nauttineet kun kaikki ovat kotona ja rapsuttelijoita riittää, tai sitten odottavat että palaisi rauha maahan ja saisi nukkua rauhassa ilman että joku koko ajan räpeltää, tiedä häntä.

24. luukku

"Lyhdyn lailla loistavine fosforisine silmineen ja selkä kipinöiden kissa liikkuu pelottomasti pimeyden halki.
Siellä se tapaa vaeltavia aaveita, noitia, alkemisteja, meedioita, haudanryöstäjiä, rakastavaisia..."
Theophile Gautier


                               

                           Rentoa ja leppoisaa joulua ihan kaikille!

                          toivottelee: Käpälämäen tontut

23. luukku

"Oi kissa sanoisin, tai rukoilisin:
kau-uu-unis kissa! Herkullinen kissa! Erinomainen kissa! Satiinin pehmeä kissa!
Kissa kuin pehmeä pöllö, kissa kissa jonka tassut on kuin yöperhoset, jalokivikissa, ihmeellinen kissa! Kissaa, kissa, kissa!"
Doris Lessing

Nyt on hommat hoidettu, laatikoiden kokoaminen enää puuttuu, siis lanttu- ja porkkana- sellaisten. Aamulla paistoin porkkanakakun ja sitten lähdimme kierrokselle. Päätimme tänä vuonna käydä haudoilla jo tänään, koska aattona tulee aina niin kiire. Onneksi on kynttilöitä jotka palavat rapiat kaksi vuorokautta ja samalla reissulla hoidettiin viimeiset ruokaostokset. Kotiuduttua tein sienisalaatin, sillikaviaarin ja papu-fetasalaatin. Siivottiin yhteispelillä ja tuotiin kuusi sisään, joulu voi siis tulla. Kuorrutin vielä kakun ja nyt keittelen riisipuuroa porkkanalaatikkoa varten. Ja illalla haetaan tytär bussasemalta kotiin joulunviettoon, ihanaa. Ja huomenna haetaan vielä vanhempani aaton viettoon meille. Tajusin yhtäkkiä ettei huomiselle jäänyt enää mitään hommia, mitenkähän sitä osaa ollakkaan. Täytynee keskittyä nautiskeluun, siihen että kaikki ovat kotona, koti on koristeltu kauniiksi ja ruokaa ja juomaakin on riittävästi. 

22. luukku

"Kissaa ei kukaan omista."
Leonard Michaels

Eilen iltapuolessa vierailin ystäväni ihanan jouluisessa kodissa, josta hänen luvallaan julkaisen muutaman kuvan. Maistelimme jouluherkkuja ja juttelimme mukavia ja aika meni kuin siivillä, jouluenkelin siivillä.
Tänään on ollut pakko tehdä jouluvalmisteluja. Kaupassa käynti ei kuulu suosikkipuuhiini, mutta pakkohan siellä oli käydä, eikä se niin paha nakki ollutkaan kun tiesi mitä haki ja otti vain ne, puuh.
Kotona kuusi on terassilla odottamassa sisään pääsyä, lohta on savustettu ja graavattu ja kotijuusto on jo muotistaan lautaselle laitettu. Huomiselle jää vielä hommia, mutta ei ole paniikkia. Miehelläkin on jouluviikko vapaata, joten huomenna meitä onkin täällä kaksi viime hetken hommissa. Mutta nyt maistuu glögi ja piparit.

21. luukku

"Kissa antaa ihmisen elättää itseään. Mutta toisin kuin koira, kissa ei ole mikään kädennuolija. Toisin kuin ihmisen toinen hyvä ystävä hevonen, kissa ei ole mikään ihmisen hikoileva orjatyöläinen. Ainoa työ, jota kissa suvaitsee tehdä, on pyydystää hiiriä ja rottia, ja sekin on sille huvitus.
Vance Packard

Vuoden lyhin päivä kallistuu jo iltaan! Ihanaa, tieto siitä että valoa kohti mennään on voimaannuttava. Pidän kyllä talvesta; lumesta(ei liikaa) ja pikku pakkasesta, mutta viime aikojen pimeys on saanut kaipaamaan kevättä ja aurinkoa vähän etuajassa.
Jos valon määrän lisääntyminen piristää, niin ihan henkilötasolla piristää myös (ainakin naisihmistä) kampaajalla käynti ja siitä minä olen päässyt tänään nauttimaan.
Kotosalla olen tänään puhdistanut törkeän likaisen uunin ja vähemmän likaisen  hellan. Tuli taas mieleen, että voisihan sen useamminkin tehdä.
Tänään ohjelmassa vielä jouluinen vierailu ystävän luokse.
 Eli taas yksi mukava päivä.
Iloista lauantai-iltaa kaikille!

20. luukku

"Kissoilla on arka, vetäytyvä luonne, ne ovat imartelevia, pöyhkeitä, oikukkaita, niitä on vaikea käsittää. Ne paljastavat itsensä vain tietyille suosiollisille henkilöille ja lähtevät karkuun pienimmästäkin loukkauksen vihjeestä tai jopa  vähäpätöisimmästä pettymyksestä."
Pierre Loti

Niinhän ne ovat, mutta kaikkine virheineenkin (joita on vähän verrattuna ihmisiin) kissat ovat ihan parhaita ystäviä ja perheenjäseniä. Olen valmis palvelemaan kissojani hamaan loppuun saakka, sillä vastalahjaksi saan kehräystä, lämpöä ja kiintymystä. 

Tänään heräsin tosi aikaisin (liian aikaisin) kun poika lähti töihin viiden jälkeen...yritin vielä saada unen päästä kiinni, mutta ei, ei onnistunut. Siispä nousin ylös ja leivoin ihanan joululeivän uudessa leipäkääreessäni. On muuten kätevä: tee taikina, anna sen nousta ja paista se, kaikki samassa astiassa! Ja leipä paistui kauniin kullan ruskeaksi ja rapea kuoriseksi joka puolelta. Seitsemän jälkeen kun sain leivän uunista, kömmin takaisin peiton alle ja nukuin kunnes yhdeksän maissa mies herätti aamukahville. Ja kun hän oli lähtenyt töihin kömmin taas takaisin peiton alle...aamupäivä menikin siinä sitten torkkuessa mukavasti. Sain kyllä  kotihommiakin tehdyksi jonkin verran ja vielähän tässä on monta päivää jouluun!

19. luukku

"Häntä ihmetytti suuresti se, että kissojen turkissa oli kaksi täsmälleen silmien kohdalle leikattua aukkoa."
Georg Christoph Lichtenberg

Aamupäivällä kävin keräämässä sammalta, puolukanvarpuja ja käpyjä kukka-asetelmiin. Onneksi tuota materiaalia löytyy pihan reunamilta, näillä polvilla kun ei kovin kauas maastoon vaelleta. Istuttelin siis hyasinttejä ja amarylliksiä uusiin ruukkuihin ja peitin pinnan luonnonmateriaaleilla. Lisäsin vielä koristeita ja olen tyytyväinen tuloksiin.
Iltapäivällä menin postiin hakemaan kirjakerhontilaustani ja yllätyksekseni siellä olikin minulle kaksi pakettia. Blogiarvonnassa voittamani leivontatuotteet olivat tulleet! Arvatkaa mitä teen huomenna... Ja sopivasti tähän liittyen hain työpaikalta joulumuistiaisen, joka on joululeivän leivontapakkaus, vain vesi puuttuu. Pääsen siis kokeilemaan uuden uutukaista leipäkäärettäni.
Samalla reissulla kävin myös ystävän joulukiireiden keskellä kahvilla ja piristävällä juttutuokiolla.
Mukava päivä, tämäkin.

18. luukku

"Kaiken minkä osaan, olen oppinut kissaltani: kun olet nälkäinen, syö. Kun olet väsynyt, nuku auringonpaisteessa. Kun menet eläinlääkäriin, pissaa omistajasi päälle."
Gary Smith

Olin tänään Järvenpäässä vanhempieni luona, isälläni on syntymäpäivä. Juhlia vietettiin vanhaan malliin: kahvipöydässä sen seitsemää sorttia ja kaikkia pitää tietysti ottaa ja maistaa ja kehua. Vanhemmillani on ikää jo sen verran että viime vuosina juhlaan on kuulunut myös kuohuva malja, sillä jokainen vuosi on sen arvoinen. 
Veimme heille joulukuusen omasta metsästä. Laitoin sen jalkaan ja toin kuistille, sekä laitoin siihen pienen tuikkivan valosarjan. Siitä tuli niin nätti ja paikka oli juuri oikea, joulu tulee pienistä asioista.
Kotona kissapojat odottivat käpälät ristissä ulospääsyä (vaikka vessalaatikkokin on tarjolla). Äkkiä ulos ja saman tien ikkunalle odottamaan sisäänpääsyä ja , tietysti, ruokaa. Vaikka sitäkin oli kyllä tarjolla nappuloiden muodossa, mutta eihän sitä lasketa...
On kiva käydä kaupungissa, mutta ah niin mukava olla taas kodin rauhassa, sohvalla, Into sylissä kehräten.

    

17. luukku

"Annoin kissalle käskyn, ja kissa antoi sen hännälleen."
kiinalainen sananlasku

Tänään on ollut ohjelmaa; miehellä oli vapaapäivä joten käytiin vähän isommilla ruokaostoksilla ja tulihan siinä samalla vähän muutakin hankittua. Iltapäivän puolella menin työpaikalle joulukahville. Olipa mieltä ylentävää huomata kuinka helposti sitä sujahtaa mukaan vanhoihin juttuihin, niin lasten kuin aikuistenkin. On se minun paikkani vielä siellä tallella, ihan kuin ei olisi poissa ollutkaan. Tuntuu niin hyvältä, kai sitä välillä täällä kotona kököttäessään tuntee itsensä vähän ulkopuoliseksi kaikista työelämän asioista, vaikka tämä vain tilapäistä onkin. Joulumieli kasvoi roimasti kun juttelin niiden pikkuihmisten kanssa joulusalaisuuksia. Lähtiessäni kun halasin työkavereita hyvän joulun toivotuksin, sanoi eräs pieni tyttö: Eikö lapset saa haleja." Niin sitten halattiin koko porukka <3.

16. luukku

"Viimeisin asia josta syyttäisin kissaa, on viattomuus."
Edward Paley

Nyt oli pakko keksiä jotain piristystä hämärään päivään, niinpä leivoin kaneliässiä. Olen syönyt niitä, kaupasta ostettuja ja itse tehtyjä, mutta en koskaan ennen ole tehnyt niitä itse. Eipä tuo vaikeaa ollut, ja voillahan kaiken saa maistumaan ihanalta. Nyt on vain se ongelma minne saan ne piilotettua, niin että niitä olisi vielä jouluna ja piilotettua niin hyvin etten itsekään viitisisi kaivaa niitä esille kun makeanhimo iskee...

Ihania kissan unia. Huomatkaa pitkät kaksiväriset viikset!

15. luukku

"Kissat ovat salaperäisiä otuksia: et koskaan tiedä pitävätkö ne sinusta vai käyttäytyvätkö ne alentuvasti vain valloittaakseen talosi. Tämä mysteeri tekee niistä kaikkein houkuttelevimpia petoja."
Paul Moore

3. adventti ja maa on taas valkoinen. Päivä on lyhimmillään, tuntuu ettei valoisan aikaan ehdi juuri mitään, eletään hämärästä hämärään, onneksi pian alkaa taas päivät pidentyä.. Mutta nyt kun sähköt toimii moitteettomasti, siis ainakin täällä,  voin taas nauttia kynttilöiden valosta ja tunnelmasta.
Aamuyöllä heräsin ja nautin siitä kun Into nukkui lämpimänä ja pehmeänä kyljessäni kiinni, onnellinen kissapoika tassut kohti kattoa. Aamun tullessa Inton kadottua muualle, hiipaili Nemo jalkopäähäni ja istui siinä minua tuijottaen kuin kysyen: Onko nyt mun vuoro, voinko jäädä tähän? Ihanat, rakkaat kissat.

14. luukku

"Jopa ylipainoiset kissat tietävät tärkaimmän säännön: Jos olet lihava, asetu hoikentaviin asentoihin."
John Weitz

Elinen luukku jäi väliin sattuneesta syystä: ei ollut sähköjä. Seija-myrsky vei sähköt meidän kulmiltamme torstain ja perjantain välisenä yönä, aamupuolella. Aamulla tietysti ajattelin optimistisesti että kyllä ne pian palaavat. Eipä palannut, ei kahvia, ei lämmintä ruokaa, ei toimivaa vessaa. On oikeastaan aika pelottavaa huomata kuinka riippuvaisia sähköstä olemme, onneksi on kuitenkin varaava takka että saa lämpöä. No lueskelin ja torkuin , koko ajan toivoen että kohta taas pelittää. Mies tuli töistä neljän maissa ja löysi kotoa jo melko alamaissa olevan  vaimon, ja niinpä tuo ritari päätti että nyt lähdetään syömään. Koskaan ennen en ole lähtenyt ravintolaan niin laittamattomana kuin eilen, tukka yön ja päiväunien jäljiltä eikä meikin hiventäkään, mutta tuli todistettua mainoslause: Hyvä ruoka, parempi mieli. Luottavaisin mielin palattiin kotiin; ei sähköjä. Otettin pienet unet täysien vatsojemme vieressä ja herättyä vahvistui päätös; jonnekin on lähdettävä, ilta on liian pitkä pelkästään kynttilänvalosta nauttimiseen. Onneksi puhelimet toimivat, jotenkuten, selvitettiin lähikaupungin leffetarjonta ja lähdettiin katsomaan Hobitti 2. Mutta, ennen lähtöä menin käymään vessassa (vaikkei sitä voinutkaan vetää..) ja kuinka ollakkaan puhelimeni putosi siellä olevaan vesiämpäriin. Vesiämpäri oli siellä siksi ettei pumppu toimi ja fiksuina oltiin otettu edellisenä iltana vettä ämpäreihin että voi kaataa pönttöön...sinne siis plumsahti puhelimeni. Näyttö värisi ja hävisi, jätin luurin takan päälle kuivumaan kun lähdimme leffaan, mutta elvytyksestä huolimatta se oli täysin hengetön tänä aamuna. Tänään on siis käyty ostamassa uusi puhelin, ja onneksi samalla myös muutama joululahja läheisille. En ole ennen uskonut epäonnenpäiviin, mutta eilinen oli kyllä oikein 13. päivä! Positiivista on että Hobitti-elokuvan olimme muutenkin päättäneet mennä katsomaan ja nyt se on tehty ja sainhan uuden puhelimen, vaikka pidinkin kyllä kovasti entisestä.

Tänään on tarkoitus viettää tuiki tavallinen lauantai-ilta kotona: saunoen, telkkaria katsoen , unohtamatta pitsaa joka on kuulunut meidän perheen lauantai-iltoihin jo vuosia. Luulen että myös lasi pari viiniä on paikallaan... Mukavaa lauantaita kaikille muillekin!

12. luukku

"Kissanpentu on vastustamaton kerä liikkuvaa karvaa, pelkkiä hermoja ja hellyyttä, pelkkää näyttelijää, hullua ryntäilyä ei mitään vasten, joka jahtaa häntäänsä, tekee turhia yrityksiä pyydystää ja nakertaa omaa varjoaan."
Carl van Vechten

Harmaus jatkuu, mutta joulu senkun lähenee. Kynttilöiden ja kaamos/jouluvalojen lisäksi ankeutta karkoittaa yllättävät tapahtumat, esim ystävien vierailut tai kahville kaappaukset, kuten minulle kävi eilen johtuen autottomuudestani. Mutta lisäiloa sain illalla tiedosta että olen voittanut Kanelia ja kardemummaa-blogin arvonnassa upean leivontasetin! Olen ihan tohkeissani, harvoin osallistun mihinkään arvontoihin ja nyt: MINÄ voitin. Odotan innolla että posti tuo voittoni ja pääsen kokeilemaan kaikkia ihanuuksia, toivottavsti ehtii jouluksi.

Mummoni kauan sitten tekemä tonttu on taas ilmestynyt valvomaan joulun valmisteluja. Taidanpa siis kuoria lantut ja laittaa porisemaan...jos vielä taustalle laittaisi pyörimään jonkun joululeffan tai levyn.

11. luukku

"Kissat eivät lajina ole koskaan päässeet täysin ylimielisyydestään, mikä johtuu siitä, että muinaisessa Egyptissä niitä palvottiin jumalina."
P.G.Wodehouse

Taas koitti sumu ja harmaus, onneksi siihen tuo valoa ystävät, kynttilät ja muut loistavat asiat.

10. luukku

"Lemmikkieläimet ovat kummallisia.
Koirat katsovat meitä ylöspäin.
Kissat katsovat meitä alaspäin.
Siat kohtelevat meitä tasavertaisina.
Winston Churchill

Eilinen päivä meni vähän alavireisissä tunnelmissa huonosti nukutun yön jäljiltä, mutta tänään on taas pirtsakampi päivä. Suunnitelmissa on lähteä tervehtimään vanhempiani Järvenpäähän ja sen jälkeen vielä illansuussa, jos puhtia riittää, mennä elokuviin katsomaan Isänmaallinen mies. 
Vaikka nukkuminen jäi vähiin toissayönä, käytin ajan hyödyksi ja luin Maeve Binchy romaanin Seitsemän talvista päivää. Tykkäsin kovasti niin kuin muistakin saman kirjailijan kirjoista, niiden seesteisestä ja lämpimästä tunnelmasta.
Viime päivien pakkasten myötä on kissojen lempipaikaksi osoittautunut takan päällinen. On ollut hauska seurata kuinka siitä välillä jopa taistellaan; toinen takan päällä ja toinen yläkerran rappusissa kiivaasti tassulla huitoen rappujen välistä. Mutta ensin ehtinyt on vain siirtynyt vähän tassun ulottumattomiin ja kääntänyt kylkeä; nopeat syövät hitaat jos toinen menee ensin ruokakupille ja vasta sitten haluaa tassuja lämmittelemään niin voi voi. 

 Nemo yleensä ehtii ensin , koska jostain syystä Intolle ruokakupilla käynti on ensisijaisen tärkeää... mutta kyllä Intokin aika mukavan paikan itselleen löysi.

Tänä aamuna oli aivan upea aamurusko.

8. luukku...

"Moni ihminen hämmästelee, miten kissalla onkaan niin samankaltainen sielunelämä kuin heillä. Samaa kissa miettii ihmisistä."
Leonard Michael

Nämä joulukuun lyhyet päivät tuntuvat menevän aina vaan nopeammin. Vaikka mitään ihmeitä ei puuhaisikaan, justiin oli aamu ja nyt onkin taas ilta. No mutta joulu tulee pikapikaa ja kotikin alkaa jo näyttää jouluiselta, nyt pitäisi osata lopettaa ajoissa ennenkuin menee yli. Mutta mieli tekisi vielä laittaa yhtä sun toista pientä...

Juhlaa ja arkea...

"Jos jokin näyttää mahdottomalta, kissa ei yritä tehdä sitä. Jos jokin näyttää mahdolliselta, kissa tekee sen itsevarmasti, kiitos ihailtavien ja tarkkojen liikkeittensä."
Giovanni Rajberti

Eilistä suomen ja suomalaisten juhlapäivää vietimme koko perheen voimin Turussa tyttären luona. Oli tosi mukavaa käydä yhdessä syömässä pitkän kaavan mukaan ja kahvit leivosten kera nautittiin tyttären pienessä opiskelijaasunnossa lämpimissä tunnelmissa katsellen hänen matkakuviaan Islannista. Seuraavan kerran koko bändi koossa taas jouluna, ihanaa. 
Tänään olin ystävän kanssa ostoksilla lähikaupungissa. Oli paljon kivampaa kierrellä yhdessä saman henkisen kaverin kanssa kuin yksin, ja monenlaista kivaa me löydettiinkin. Polvi ei kyllä vielä tykkää kovin pitkistä kiertelyistä, mutta helpotusta saatiin tankkaustauosta.
Nyt ilta on taas jo pimentynyt, on aika nauttia kynttilöistä ja takkatulesta.

Inton pesupuuhat

"Joulukuun päiviä..."

"Kissat ovat todellisia aristokraatteja niin piirteiltään kuin alkuperältään." 
Alexandre Dumas

Tänään köllöttelin pitkään sängyssä lukien, sillä katsoin viime yönä televisiosasta kotimaisen trillerin Mustaa jäätä. Vaikka olin nähnyt sen ennenkin lumouduin täysin pariksi tunniksi elokuvan tiiviiseen, jotenkin hyytävään tunntelmaan. Tietysti myös huippu näyttelijät Outi Mäenpää, Riia Kataja, Martti Suosalo ja Ville Virtanen vaikuttivat osaltaan vahvaan kokonaisuuteen. Taitaa kyllä olla jännittävin kotimainen elokuva jonka olen nähnyt, ei meinannut uni heti tulla kun menin sänkyyn leffan päätyttyä.
 Lukemisen lisäksi olen tänään rupatellut mukavia ystävän kanssa jota en ollut nähnyt liian pitkään aikaan. Mukava päivä kaiken kaikkiaan.

Kolmas luukku...

"Vaikka se onkin lemmikkieläin, se on silti itsenäinen, villi pikkupantteri."
Konrad Lorenz

Tänään: leffa ja leivontaa. 

Jouluisia puuhia siis, leffatkin ovat jouluteemalla ja kakku on testaus olisiko tästä vaikka joulukakuksi. Toinen leffa, Neljä joulua yhdessä päivässä, tuli katsottua jo muutama päivä sitten, mutta Holidayn katsoin tänään, taas. Ja voihan nyyhks, niinhän siinä kävi (vaikka kuinka jo tiesin tapahtumat) että "silmähikee" pukkas. Kakku on sitruunainen suklaakuorrutteella. Etsin netistä jonkun aikaa että löysin kevyemmän version kuin ne monet monet joissa on voita vähintään 200 grammaa. Voin makuhan on kyllä ihana, mutta minäpä laitoinkin kuorrutteeseen voiaromia, hahaa. Saas nähdä miltä maistuu, toivottavasti sitä on vielä huomennakin kun rakas ystävä tulee glögille. Jotain suolaista täytyy varmaan vielä kehitellä...

Fysioterapiaa ja askartelua...

"Kuvitelkaa, miten onnellista olisi, jos voisi omistaa koko elämänsä vain kissoille ja antautua kokonaan niiden tarkkailemiseen."
F. A. Paradis de Moncrif

Tänään oli aikainen ylösnousu ja lähtö pimeässä terveysasemalle fysioterapiaan. Vähän jännitti onko kenties tiellä kaatuneita puita tms jälleen yhden myrskyn jäljiltä. Jotenkin tuntuu että näitä "myrskyjä" on enemmän kuin ennen, vaikka me emme niistä olekkaan kärsineet. Viime yönä sähköt katkesivat puoli kahdentoista maissa ja jossain vaiheessa heräsin siihen että televisio pälpättää ja valot palavat, yllättävää sillä olin varautunut ettei sähköjä olisi vielä edes aamulla. No mutta hyvä näin!
Fyssari ei ollut jostain syystä merkinnyt lainkaan että olen tulossa tänä aamuna ja oli itse vielä mennyt väärään paikkaan aamusella, joten hän tuli paikalle 25 minuuttia myöhässä. Onneksi ei ollut kiire minnekään ja hän sanoi ettei laskuta tästä käynnistä, koska virhe oli hänen. Mutta nämä käynnit oli sitten tässä, kaikki on niin kuin pitääkin, jumppaa vaan ja hyvää joulunalusaikaa!
...kirjoittamisessa oli luova tauko, kun Inton piti päästä syliin rapsuteltavaksi...
Kaupasta ostin ensimmäisen hyasintin koska en voi vastustaa sen ihanaa tuoksua. Ostin myös tummapaahtoista kahvia, koska se kuulemma ärsyttää vähemmän vatsaa kuin vaaleapaahtoiset joissa on enemmän parkkihappoja! Olen aina luullut että se on toisin päin, mutta tummapaahto ainakin maistui ihan hyvältä sillä pitihän se testata heti kotiin tultua.
Poikkesin myös moikkaamassa ystävää ja sain häneltä askartelupaketin ajankuluksi, kiitos! Senkin tietysti kokosin heti, kahvinjuonnin lomassa.

Joulukuu!

"Kun luontoäiti näki parhaaksi poistaa manxilta hännän, hän jätti hännän tilalle enemmän kissaa."
Mary S. Steward

Nyt se on täällä: joulukuu!  Käpälämäessäkin on jo nähty tonttuja, tai ainakin yksi...
Iloista 1. adventtia!

Pienen pieni...

"Kaikki tanssijat kadehtivat kissalta yhtä ominaisuutta: kykyä hypätä ilman valmisteluja."
Maurice Béjart

Pienen pieni, siis joulu, on tänä viikonloppuna. Kuten aikaisemmin jo kerroin ajattelin laittaa pikkujoulukuusen omaksi iloksi, mutta tänään tulee ystävä illalla visiitille ja niinpä laitoinkin kuusen jo nyt.
Nyt vielä pikasiivous ja sienipekonipiirakka uuniin ja sitten voinkin vaan rauhassa odotella pikkujouluvierasta.

Iloista iltaa ystävät!