"Koira on proosaa, kissa on runo."
 Jean Burden

Tervisest Tallinnast! Tai miten se nyt sanotaankaan, mutta reissu on tehty. Tallinassa oli tasan yhtä keväistä kuin täällä meilläkin, hrrrr. Auringossa kyllä tarkeni ja niimpä tulikin avattua terassikausi ;). Vanha kaupunki oli yhtä viehättävä kuin aina ennenkin, mukulakivikujat olivat vain paikoitelen todella jäisiä, varoen siis piti kulkea. Hotellimme St Petersburg oli ylellinen, meikäläiselle ehkä jopa liiankin. Tuntui aika hämmentävälle kun piccolo kantoi pienen matkapakaasimme huoneeseen ja esitteli puhelimet, minibaarin, safetyboxin ym. Huoneessa oli siis kaikkkea mitä tarvittiin ja vähän ylikin, sauna kyllä puuttui...tosin sen olisi saanut käyttöön ilmoittamalla vastaanottoon.
Nyt kuitenkin ollaan taas kotosalla ja koko perhe koossa, tytärkin saatiin mukaan eilen satamasta tullessa, poimittiin kaverin luota Pitäjänmäestä. Pääsiäistä aiomme viettää hyvän ruoan ja yhdessäolon merkeissä ja sitä samaa toivon kaikille muillekin!

Upeita seinämaalauksia ravintolassa

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta

Rataskaevu näkyy edellisessä kuvassa

Myöskin ravintolan seinämaalaus

"Kohotat vetoavasti silmiesi säikyn veden: Sinäkö, ihminen, sanot minua pedoksi."
Sirkka Selja

Ensimmäinen lomapäivä: pakastin sulatettu ja siinä samalla jääkaappi siivottu kaikesta moskasta ja sinne kertyneistä silli-, kapris-, jalapeno-, oliivipurkin jämistä. Ja huh mitä pakastimesta löytyikään, joskus talteen laitettuja ruoan loppuja, joita ei edes tunnista mitä ne ovat! Mutta nyt on puhdasta ja siistiä. Tuon touhun jälkeen piti tietysti imuroida ja tiskata.
Mutta sitten lähdinkin liikenteeseen, kävin paikallisessa halpahallissa mistä löytyy myös aika mukavaa sisustustavaraa ja tietenkin jotain ostin. Sitten matka jatkui ruokakauppaan ja kirjastoon, ja vielä viimeiseksi r-kioskille paketin hakuun.
Kotona nautiskelin mahtavan halloumisalaatin ja nyt painun peiton alle hyvän kirjan kanssa, tiedä vaikka joutuisi ottamaan pikku tirsatkin ;).

"Kissan silmissä asuu taikuus."
Arthur Symons

Loma. Aika mukava sana ja olotila. Töihin seuraavan kerran sitten joskus huhtikuussa pääsiäisen jälkeen, kesäajassa.
Mitään ihmeempiä lomasuunnitelmia ei ole, eikähän tässä nyt niin kovin montaa arkipäivää olekaan. Ykskaks varattiin kyllä pikavisiitti Tallinnaan, siis yksi yö vanhassa kaupungissa boutique hotellissa, kiirastorstaista pitkäperjantaihin ;). Kerron sitten vastasiko odotuksia.
Kunnon siivouksen kyllä ajattelin tehdä, ihan rauhassa, yksin, ajan kanssa, vähän kevättä ehkä kotiin laitella. Mutta ennen kaikkea lomalla nautin siitä ettei ole aamulla kiire minnekään, voin köllötellä sängyssä pitkään kissapojat kainalossa.
Luin loppuun kirjan josta viimeksi kirjoitin, Persikoiden tuoksun. Heräsin eräänä yönä, kuten monena muunakin, ja aloin lukea ja luin sitten loppuun saakka. Kirjasta jäi mukava lämpö ja kaipaus mitähän Viannelle, Anoukille, Rosetelle, pastorille ja muille mahtaa jatkossa tapahtua, toivottavasti saan vielä lukea heidän suklaan tuoksuisesta elämästään.
Ilmat ovat olleet hyisen kylmiä, mutta aurinkoisia ja valo on todella kirkasta ja upeaa talven hämäryyteen tottuneille silmille, aurinkolaseille on ollut käyttöä. Aikaisin perjantai aamuna kun olin lähdössä töihin, huomasin pihallamme outoja vieraita: upean punaruskeita isohkoja lintuja. Otin kuvia, mutten ollut tyytyväinen tuloksiin, harmitti tosissaan. Wikipediasta löysin oudoille vierailijoille nimen: taviokuurna. Näitä peippolintuja pitäisi levinneisyyskartan mukaan asustella vain pohjoisosassa maata, mutta niimpä vain olivat täällä! Lauantaina hihkuin innosta kun näin saman kaunokaisen lintulaudan vierellä ja nyt ehdin saada kunnaon kuviakin, jess!

Pienen peuran suloiset sorkan jäljet

Vanha soppakulho pääsi esille pääsiäiseksi

Taviokuurna, katsokaa nokkaa!

  Melkein unohdin tärkeimmän asian koskien tätä palmusunnuntaita, 22 vuotta sitten syntyi pieni punatukkainen tyttö, ihana esikoisemme <3. Silloin oli myös palmusunnuntai ja pitkäperjantiana kotiuduimme sairaalasta kotiin perheenä.
 

"Kissan ystävyyttä on vaikeaa voittaa. Se on filosofinen eläin... tapoihinsa piintynyt, pitää järjestyksestä ja siisteydestä eikä välitä liioitelluista tunteista.
Se ryhtyy ystäväksesi, jos se katsoo sinut ystävyyden arvoiseksi, mutta ei ikinä alistu orjaksesi."
Theophile Gautier

Kissan ystävyys onkin kullan arvoista, niinkuin kaikki muukin ystävyys.
Kevät lähestyy, kai, pikkuhiljaa. Aurinko ainakin lämmittää, mutta muuten on aika talvista.
Täytyy vaan uskoa ja luottaa, onhan se aina ennenkin tullut...kuulostipa vakuuttavalta.

Luen ihanaa kirjaa, Joanne Harrisin "Persikoiden aikaan". Yhtä lumoava kuin edeltäjänsä Pieni suklaapuoti ja Karamellikengät, Persikoiden aikaan on siis jatko-osa näihin. Harrisin muukin tuotanto ansaitsee maininnan, mm Herrasmiehiä ja huijareita, Kesäviiniä, Suolaista ja makeaa ja Appelsiinin tuoksu joitakin mainitakseni. Ihania, lumoavia aikuisten satuja ongelmineen ja onnellisine loppuineen, suosittelen.
Vietinpä eilen taas päivän vanhempieni luona ja tavalliseen tapaan ajelimme äidin kanssa suureen kukkataloon naapurikuntaan. Aina, siis ihan aina jotain tulee mukana kotiin, tällä kertaa tasettiruukku, kissanheinää ja ihana tuoksuva timjami keittiön ikkunalle. Kesän tullen siirrän sen pihalle, jos luoja suo...

Nemo terassin auringossa

Unelmille siivet...

"Rakastan kissoja. Rakastan niiden suloutta ja eleganssia. Rakastan niiden itsenäisyyttä ja ylimielisyyttä ja sitä, miten ne lepäävät ja katsovat sinuun, arvioivat sinua, varmasti vahingoksesi, rauhallisella katseellaan."
Joyce Stranger

Aurinkoinen pakkaspäivä, sunnuntai. Kaipaan jo lämpimiä kevätpäiviä.

Luin kirjan nimeltä Lohturuokaa, kirjoittajana Kate Jacobs. Sama kirjailija joka on kirjoittanut Pienen lankakaupan ja Lankakaupan talven. Lohturuokaa kertoo tv-kokeista, kilpailusta, elämän ongelmista, rakkaudestakin ja hyvästä ruuasta, siis oikeinkin luettva ja viihdyttävä, joskin saa himoitsemaan herkkuja joita olen viime aikoina yrittänyt vältellä... Suosittelen kuitenkin, sillä kirjasta jäi mukava lämmin tunne.
Eilen olimme katsomassa verbaaliakrobaatti Ilari Johanssonin stand-up esitystä. Ja kyllä, nauraa sai koko kahden tunnin esityksen ajan (miinus väliaika), tulihan taas elinvuosia muutama lisää. Muutamia stand-up esityksiä nähneenä voin sanoa, että kielen käyttö on kohtuullisen ronskia ja paikoin alatyylistä, eikä istuinpaikkoja kannata ottaa eturivistä jos et halua mukaan esitykseen, tarkoittaa siis nolattavaksi koko muun yleisön edessä. Mutta hauskaa oli ja kiva viettää lauantai-iltaa välillä muualla kuin kotona saunan, pitsan ja television merkeissä ;).