"Inhimillisen tiedon huippu on tuntea kaiken maalisen turhuus."
- George Byron -

Viikon ne vain vilahtavat ohitse vaikka viime viikon hämärät ja kosteat päivät saivat tuntumaan siltä että aika junnaa paikallaan, kuin elokuvassa Päiväni murmelina: joka aamu heräät uuteen täsmälleen samanlaiseen päivään...
Eilisestä sateen tihkusta huolimatta retkeilin parin ystävän kanssa joulumyyjäisissä ja joulun avajaisissa ja kirppikisillä. Ihan kiva päivä mukavassa seurassa ja jotain pientä tuli ostettuakin.
Tänään oli yllättäen vähän valoisampi päivä, aurinkokin näyttäytyi! 
Olen viime aikoina todella laiskasti kertonut lukemistani kirjoista, mutta nyt on pakko mainita teos joka teki suuren vaikutuksen:

Kirja kertoo Varsovan holokaustista sekä juutalaisten että saksalaisten näkökulmasta ja siitä että toivoa on aina.

Hyasintti availee kukintojaan ensimmäisen adventin kunniaksi, luonto ikkunan takana on kyllä melkoisen vehreä edelleen.

Vein äidilleni joulutähden ja aurinko paistoi :)

Nemo testaa eilen tyttären kissalle lahjaksi ostettua petiä...taitaa olla pikkuisen nafti.

Ja valkeus tuli...

"Ole luja, ole tyyni. Hallitset tilanteen, tee niin kuin oikein on."
- Vexom -


Nyt on saatu ensilumi tänne etelä hämeeseenkin, a vot miten piristää mieltä! Kun äskettäin oltiin pihalla vähän autoja putsailemassa sun muuta, katselin kissojen touhuja ja nehän  olivat kuin lapset;  leikkivät lumella juosten ja loikkien ja lunta heitellen. Ei meidän maalaiskollit lunta pelkää, vaan ulos on haluttu vanhaan malliin tai jopa ahkeramminkin. Ei siellä kyllä kovin kauan viivytä vaan pian tullaan lämmittelemään tassuja takan päälle.
Eilen innostuin pitkästä aikaa leipomaan. Tein pari mallaslimppua ja Tuulikin blogissaan (kukkia ja koukeroita) vinkkaamia luumurahkaleivoksia, hieman muunnellen tietty, minä käytin taateleita ja vaniljarahkaa ja hyvää tuli. Limppuja ajattelin tehdä jouluisilla mausteilla vielä lähempänä joulua uudelleen ja ties vaikka niitä joku saisi lahjaksikin tai joulukukan sijasta.

Valoisaa alkavaa viikkoa kaikille!

Värin pilkahduksia...

"Elämän salaisuus ei piile siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä mitä teet sillä, mitä sinulle tapahtuu."
- Norman Vincent Peale -

Sateisina päivinä kaikki näyttää harmaalta, mutta kun aurinko pilkahtaa niin vielä löytyy värejä.

Olin menettää hermoni Dropboxin kanssa, ei vaan synkannut tuon sovelluksen kanssa ja olihan täysi työ päästä siitä eroon! Onneksi oma atk-tukeni oli saatavilla... Nyt kaikki pelittää vanhaan malliin ja niin saa ollakin, talletan kuvani mieluummin vaikka ulkoiselle muistille jota hallitsen minä!
Kissat ovat viihtyneet hyvin kotona viime päivät, nimenomaan päivät, ne nukutaan sikiunta ja illat ulkoillaan, mutta onneksi yöksi tullaan kuitenkin kotiin nukkumaan omien ihmisten kylkeen. Ja Into tulee syliin joka välissä, suorastaan vaanii milloin istun alas ja samantien hyppää syliin. Nemokin on tehnyt yllättäviä sylivierailuja, märkyys ulkona kai saa haluamaan lämpöiseen syliin. Myös takan päällä oleilu on kummankin mieleen.

Mukavaa marraskuisen viikon jatkoa, ilmakin taitaa olla kuivumaan päin.

Lunta odotellessa...

"Sinä pystyt, jos ajattelet pystyväsi. Niin käy kuin ajattelet."
- Norman Vincent Peale -

Olen ollut pari päivää kotosalla selkävaivaisena. Minulla on siis ollut aikaa selailla joululehtiä ja -kirjoja, ehkä liikaakin. En nimittäin voinut olla kokeilematta jotain talvisia (jouluisia) juttuja. Piti siis vain testata ja laittaa ne sitten odottamaan joulukuuta, mutta siellähän ne ovat kun näyttävät niin näteiltä ja ihan liian aikaisin...

Talvi sisällä kun ulkona vielä vihreä nurmikko

Piti tosiaan vaan kokeilla...

Tämä syklaami on ihme! Se on nimittäin kukkiknut jo lähes kaksi kuukautta ja yleensä olen saanut syklaamit hengiltä viikossa parissa.

Mukavaa viikonloppua!

Isänpäivää...

"Valta ei koskaan ole hyvä ellei sen haltija ole hyvä."
- Martin Luther King -

Isänpäivän kunniaksi meillä oli koko perhe kasassa, tytär tuli Turusta jo perjantaina ja poika Vantaalta tänään sunnuntaina, kyllä tuntui mukavalta. Syötiin yhdessä ja käytiin hautausmaalla isäni haudalla ja sen jälkeen kahviteltiin pojan omakätisesti (pienellä avustuksella) tekemän kakun voimin, oli muuten hyvää! Kiva että tyttöystävän myötä poikakin on uskaltautunut tällaisia tekemään.  Myös tekemäni voileipäkakku maistui varsinkin miesväelle. Molemmista kakuista riitti vielä kotiinvietävääkin molemmille nuorille.
 Jälkeenpäin katseltiin vanhoja loma- ym kuvia tv ruudulta, hauskoja muistoja kotoa ja maailmalta. Kissatkin olivat päässet kuviin mukaan, tosin Nemoa ei tällä levyllä vielä näkynyt mutta nuori Into Konstan ja Jassun kanssa oli esillä. Kyllä taas huomasi kuinka aika ja elämä kuluu nopeasti, niimpä siitä pitääkin nauttia nyt eikä vasta joskus tulevaisuudessa.

Näiden herkkujen voimin mukavaa viikonalkua kaikille1

Pakko lisätä vielä että vanhapari kävi leffassa verestemässä nuoruusmuistoja uuden Bond elokuvan  Spectren myötä, sikäli verestämässä että ensimmäisillä treffeillä silloin joskus käytiin myös leffassa katsomassa Bondia ja siitähän on jo kolmisenkymmentä vuotta... Tämä oli ihan katsomisen arvoinen, vanhaan Bond henkeen tehty toimintapläjäys, suosittelen jos sellaisista tykkää ;).

Ihmeellinen on elämä...

"Ei vihaa, ei sotaa, mutta armeliaisuutta ja rakkautta."
- Mahatma Gandhi - 

Uskomatonta että voi sanoa nauttivansa ulkona olosta marraskuussa! Eilen oli niin kesäisen lämmintä että  juhannuskin jäi toiseksi. Ja miten se vaikuttaakaan ihmismieleen, ihana valo! Ajatelkaa että nyt voitaisiin jo rämpiä rännässä ja loskassa, kenties sitäkin vielä tulee, mutta mitä myöhemmin sen parempi. Elämän vastoinkäymisetkin tuntuvat pienemmiltä kun aurinko virkistää mieltä. Toivottavasti tätä saadaan vielä lisää.
Kun tulin töistä vajaa tunti sitten, kyhjötti olohuoneen ikkunan alapuolella punatulkku-ukko, oli reppana törmännyt lasiin ja keräili voimiaan maassa. Into oli terassilla odottamassa sisäänpääsyä ja tuli sitten katsomaan mitä mamma puuhaa... tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu sillä tirppa virkosi kummasti kun uskaltauduin varovasti koskemaan sitä. Tulkku siis lehahti pihamäntyyn ja Into tuskin huomasi koko tapahtumaa. Pyysin Intoa valokuvamalliksi, mutta Hän ei oikein kiinnostunut, vaan hyppäsi autoni lämpimälle konepellille järjestelemään röyhelökaulustaan ja ihmettelemään mamman touhuja: kuvata nyt jotain jäkäliä ja tirppojen peräpeilejä...

Aurinkoista viikon jatkoa!

Marraskuu...

"Joka paljon rakastaa, hän paljon tekee."
- Tuomas Kempiläinen -

Blogissani on eletty hiljaista aikaa, en tiedä onko syysväsymys vai mikä vaivannut. Olen kyllä lukenut listallani olevia blogeja, kommentointi on vaan jäänyt minimiin vaikka ajatuksiakin on herännyt, laiskuus vaivaa.
Remontti on onneksi ohi ja ollaan tyytyväisiä, maalaamiset jatkukoon keväällä, pianhan se taas koittaa. Suurin urakka oli kirjahyllyn siirto olohuoneesta uuteen vieras/työhuoneeseen tai ei itse hyllyn siirto vaan kirjojen tyhjennys siitä ja taas paikoilleen laitto. Vaikka hylly ei ole suuren suuri oli siinä kirjoja huomattavan paljon, sillä niitä oli kahdessa rivissä ja päällekkäin ahdettuna. Haettiin Ikeasta lisähylly ja nyt ovat kirjat vähän väljemmin ja on jopa tilaa uusille.
Tänään vaihdoin verhoja. Jonkun mielestä ne voivat olla jouluisia, mutta meillä nämä ovat talviverhoja sillä minä vaihdan verhot vain kesäksi ja talveksi, laiska kun olen. Nyt kun marraskuu alkoi, voin pikkuhiljaa alkaa suunnitella ja toteuttaakin joulujuttuja, siitä saan taas virtaa pimeyden keskellä. Näissä jouluasioissakin me ihmiset ollaan niin montaa mieltä ja onneksi ollaan sillä erilaisuus on ilo, minä nyt satun kuulumaan näihin jouluhöpsöihin vaikka hössötys onkin vuosi vuodelta vähentynyt.

Iloista marraskuun alkua ystävät!

Yhtenä päivänä kun tulin töistä oli pellolla 3 valkohäntäkaurista ja kuvaan jäi tämä...

Syys- vai joulukaktus?

Into lenkillä, Nemo ei ollut mukana vaan omilla retkillään.