Kesäpäivä....

"Se näyttää mahtavalta,
mutta leijonanharjankin alta voi löytyä murheita.
Ei kaikkien kuninkaiden tarvitse olla urheita."
-kirjasta Kissan kosketus-

Nyt tuntuu kesältä; aurinko paistaa ja on lämmin! Kissat ja ihmiset nauttii ♥
Pihalla kukoistaa ja rehottaa. Vain se yksi penkki jonka keväällä kaivoin ylös ja putsasin on siisti, muut kasvaa kaikenlaista kakkaruohoa, mutta kasvakoon, putsaan sitten kun pystyn ja yritän kuvata niin ettei koiranputket ja nokkoset näy...

Näitä ihanuuksia kasvaa kotitien varressa runsain määrin

Ensimmäiset unikot ovat avautuneet ♥

Aurinkoista viikkoa ystävät!

Pienet ilot...

"Aina se on siellä, missä ei saisi.
Ja vaatteet on täynnä karvaa sen turkista.
Mutta kukapa ei kissaa rakastaisi, 
vaikka joskus outo tuoksu iskee nurkista."
-edelleen kirjasta Kissan kosketus-

Kaikki on aina niin suhteellista ja näkökulmasta kiinni, niin ilot kuin surut. Minä iloitsin suuresti siitä että pääsin eilen illalla elokuviin mieheni kanssa, kun on yli kolme viikkoa kököttänyt kotosalla nauttii jopa siitä että pääsee katsomaan niinkin pöhkän kohelluksen kuin Luokkakokous on, pääasia että oltiin "ulkona", jeee. Yönkin nukuin kohtalaisesti, eli elämä melkein hymyilee. 
Tänään tein pienen pihakierroksen Inton seuraillessa touhujani, sieltä kuvat.

Siperianhernepuu kukkii

Ensimmäinen juhannusruusun kukka kiinnostaa monenlaisia ötököitäkin

Elän toivossa että unikon nuput joskus avautuu

Into merkkaa maitokärryt: mun

Nyt taas uni maistuu sisällä ♥

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

On ilmoja pidelly...

"Se raahaa linnunraatoja pihaas.
Sen kynnet uppoo säärilihaas.
Silti sitä hoivaa ja rakastaa ja sen kaikki metkut sietää.
Ja sen naamasta näkee: kyllä kissa sen tietää."
-kirj. Kissan kosketus-

Pikkuisen alkaa jo pitkästyttää tämä pakkokotoilu, onneksi kuitenkin voin jo puuhastella kaikenlaisia kotihommia, imuroidakin voi hyvin yhden kepin kanssa, sitä paitsi kyynersauvat ovat yllättävän monikäyttöiset ja hyvä jatkokäsi monessa tilanteessa.
Eilen ystävä tuli piristämään päivääni ja oli mukavaa istuskella terassilla ja köpötellä pihamaalla "tiluksia" tarkastamassa. Olen iloinnut ystävien käynneistä, olen myös kiitollinen avuntarjouksista vaikken niitä toistaiseksi olekaan tarvinnut. Pian alkaa miehellä loma ja minäkin pääsen vähän enemmän liikkeelle ja ihmisten ilmoille.  Sitten kun mies palaa töihin toivon olevani jo itse kykenevä auton rattiin, jeee!
Nemo on täysin toipunut keuhkoputkentulehduksestaan vaikka antibioottokuuri olikin katkolla ennen juhannusta kun herra kissanen häipyi pariksi päiväksi omille teilleen. Muutenkin näin kesäaikaan Nemo ulkoilee tosi paljon ja käy kotona vain ruokakuppia nuuskaisemassa, tänään kyllä nukkui muutaman tunnin mamman vieressä kun ulkona satoi melkoisen reippaasti.  Into sitä vastoin viihtyy kotosalla ja käy vain pikkulenkeillä lähiympäristössä, mutta hänhän onkin jo vanha herra 14 v.

Märkää on, sateen jälkeinen luonto ei houkuttele kissojakaan vaan molemmat ulkoilevat terassilla.

Mukavaa loppuviikkoa!

Ohikiitävää...

"Vaik olis yhdeksän henkeä,
se tekee onneen loven, kun jättää häntänsä väliin oven.
Mutta silloin kun elämä surkeelta näyttää,
on ainakin hyvä syy ruokakuppia täyttää."
- kirjasta Kissan kosketus -

Torstaina ennen juhannusta sain tiedon isän elämän päättymisestä. Vaikka sitä jo tiesi odottaa, tieto iski kuin moukari sillä hetkellä. Juhannusta on vietetty läheisten kesken surullisissa mutta jollain tapaa myös seesteisissä tunnelmissa, muisteltu, naurettukin, mutta ennen kaikkea nautittu rakkaiden lohduttavasta läheisyydestä. Itku on ollut herkässä, muttei kuitenkaan päällimmäisenä eikä musertavana, vaan helpottavana ja luvallisena. Näin se menee, kyllä tästäkin selviydytään, yhdessä.

Juhannuspäiväniltana kun yhteisen ruokailun, Trivial Pursuit matsin ( me voitettiin, siis vanha pari vs 2 x nuoripari) ja saunan jälkeen makoilin lepuuttamassa jomottavaa koipeani aloin katsella tv:stä jälleen kerran Abban musiikkiin perustuvaa leffaa Mamma Mia. Abban musiikki kuuluu oleellisena osana omaan nuoruuteeni, aikuiseksi kasvun vaiheeseen, ja eilen lieneekö johtunut kaikesta muusta, biisit kolahtivat ja liikuttivat minua melkein kohtuuttoman paljon. Onneksi katselin leffaa yksin ja sain nyyhkiä rauhassa. Niin paljon muistoja ja tunteita liittyy noihin kappaleisiin, mm Chiquitita, Our Last Summer ja Slipping Through My Fingers; nuoruuden rakkaudesta lasten kotoa muuton haikeisiin hetkiin. Ei voi muuta sanoa kuin että itku tekee hyvää, kunhan pysyy kohtuudessa niinkuin monessa muussakin asiassa. Tunteiden juhannus kerrassaan.

Mukavaa juhannuksen jälkeistä elämää ihan jokaiselle!

Jussia...

                           

Luopumisen haikeus...

"Saisipa elää kissapäiviä.
 Kuin kuningas katselis sohvalta tuolta.
Rauhassa pesisi takapuolta.
Ei olis surua, 
murhetta, huolta."
-kirjasta Kissan kosketus-

Ihmisen elämään kuitenkin kuuluu myös suru ja murhe ja niitä molempia tunnen nyt sillä isäni elämä on hiipumassa loppuun. Muistelen mukavia yhteisiä hetkiä ja olen onnellinen siitä että olen saanut näin pitkään pitää vanhempani. Oman perheen merkitys on suuri ja lohduttava kuten myös ympäröivä luonto. Juhannuksena varmasti muistellaan yhteisiä lomia ja juhlapyhiä ja valmistaudutaan tulevaan, elämä jatkuu.

Pienin askelin...

"Ollapa kissa tässä elämässä.
Alhossa ja ikävässä.
Harvoin sitä masentuis,
jos näkis myös pimeässä."
-kirjasta Kissan kosketus-

Eteenpäin, vaikkei siltä aina tunnukaan. Tänään otettiin hakaset pois haavasta ja sehän tietää ainakin sitä että pääsen taas saunaan, ihanaa. Tarkoittaa se myös sitä että nyt voi/pitää alkaa jumpata ahkerasti että saan polven liikkuvuuden kuntoon, onneksi aikaa on syyskuun loppuun asti ennen työhön paluuta.
Mikä harmittaa tällä hetkellä on se että pihalla ja luonnossa olisi niin paljon kaikkea kaunista mitä haluaisin kuvata, mutta kyynersauvat + kamera on aika hankala yhdistelmä, joten kaiholla katselen kaukaa ja kuvaan terassilta pitkällä putkella taas niitä samoja kukkia...
Lauantaina käytiin Nemon kanssa eläinlääkärissä, ja hyvä oli että käytiin sillä pikkukollilla on keuhkoputkentulehdus ja aika paha sellainen. Antibiootit meni siis vaihtoon ja lisäksi Nemo sai kortisoni- ja penisilliinipiikit sekä loishäädön. Lääkkeiden otto on sujunut suhteellisen mukavasti kun käytän herkkuraksuja houkuttimena ja palkintona reippaudesta, tosin Into hiippailee heti paikalle kun pussi rapisee ja saa sitten tietysti siivellä herkkuja hänkin. Tänään en ole kuullut köhimistä ollenkaan, mikä tuntuu hyvälle sillä pienen kisun kamalaa köhinää on vaikea kuunnella, toivottavasti se on merkki siitä että tauti alkaa hellittää.

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille ja pidetään yllä toivoa auringosta ja lämmöstä!

"Alamäkkee, ylämäkkee..."

"Ei oo huolta huomisesta, kun on kaksi pulleeta poskee.
Ja joku joka silittää ja hellästi sua koskee."
-kirjasta: Kissan kosketus-

Aaltoliikettä on tämä elämä; hyvä päivä - huono päivä, no toivottavasti tasaisempaan suuntaan ollaan menossa. Tänään on se hyvä päivä ja olen iloinen koska kävelin pihalla kierroksen ja istuskelin terassilla kissoja seuraillen ja kamera tietysti mukana.

Huomenna on suunnattava eläinlääkäriin sillä Nemo yskii aina vaan :(, muuten hän on iloinen ja pirteä ja nukkui koko yön mamman kyljessä ♥

Ihanaa kesäistä viikonloppua kaikille!

Päivästä toiseen...

"Leikki on vasta alussa, tällä velikullalla.
Elämän punainen lanka vielä somasti rullalla.
Mutta esillä on jo langan pää, tassut täynnä elämää."
- kirjasta "Kissan kosketus" -

Hiljaiseloa kaikilla rintamilla, sitä on elämä tällä hetkellä Käpälämäessä. Tämä sisällä olo ja petissä pötköttely alkaa niiiin kyllästyttää. Olen toki muuallakin kuin petissä, mutta istuminen on toistaiseksi lyhytaikainen nautinto. Jalan turvotuksen vuoksi missään tuolissa ei ole hyvä istua; reuna painaa. Olen kokeillut erilaisilla koroketyynyillä ja ilman, paras paikka on vielä sänky, vaikka sielläkään ei hyvän asennon löytyminen ole aina helppoa ja yöt on pitkiä... Terassilla olen muutaman kerran istuskellut, mutta olen aika viluinen ja nykyiset lämpöasteet ei kauheasti houkuttele. Kerran kiersin myös lähimmän kukkapenkin ympäri kameran kanssa ja se oli niin haasteellista että saa odottaa parempia aikoja. Täytyy nyt yrittää malttaa mielensä, hiljaa hyvä tulee, niin ainakin sanoo vanha viisas sananlasku...

Muutama kuva siltä rankalta reissulta kukkapenkin ympäri.

Aurinkoa viikkoonne!

P.s. Kollipojat ovat jakaneet hoitovuorot, toisen ulkoillessa toinen päivystää mamman vierellä ♥

Home sweet home...

Kotona taas. Pikkuhiljaa yritän päästä vauhtiin, nyt tätä:

Pojat päivystää vieressä. Nemo reppana yskii kovasti ja saa huomenna lääkkeet eläinlääkäriltä.

Äitienpäivälahja käyttöön eli Netflixiltä Hinterlandia

Kukat nostaa aina mielialaa ♥