Syyskuun loppu...

"Kissan silmissä kaikki kuuluu kissalle."
- Englanti -

Syyskuun viimeinen päivä,ihanan aurinkoinen mutta tuulessa jo häivähdys tulevaa kylmää vuodenaikaa. Pimeys alkaa pian olla taas äärimmäistä, aamulla pimeässä töihin ja hämärässä takaisin kotiin. Olen päättänyt etten "masennu" vaan otan tästä ajasta irti sen ilon minkä siitä voi saada; nautinnon käpertyä sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa, villasukat jalassa, kissa sylissä, kenties glögiä siemaillen ja nauttien tulesta kynttilöissä ja takassa. Pianhan se onkin joulu ja päivät alkavat taas pidentyä... no ei ihan vielä, mutta ei siihen loppujen lopuksi niin kamalan kauan ole. Ja tammi- helmikuussa aletaan jo odotella kevättä. Kyllä tämä tästä taas lutviutuu, tämähän on vain elämää.

Aurinkoinen mieli...

"Kissa syntyi leijonan aivastuksesta."
- Arabia -

Päivä on kirkas ja kaunis ja mieli hyvä, sillä sain kuin sainkin ikkunat pestyä sekä ulkoa että sisältä!
Antaa paistaa vaan, kyllä nyt kelpaa. Rehellisyyden nimissä on sanottava että 80-luvulla rakennetussa hirsitalossamme on lämpölasit, eli pestäviä pintoja on vain kaksi: ulkoa ja sisältä. Eli ikkunan pesu on minulla suhteellisen pieni homma verrattuna niihin joilla on kolminkertaiset lasit ja kaikki välit avattavia, mutta anyway, olen tyytyväinen itseeni ♥.

Leppoisaa lauantaita!

Pelargonian viimeisiä kukkia

Heijastus lintujen vesialtaassa

Into terassipedillään

Niin kirkas ikkuna :)

Kaksi kuusi yhdeksän...,

"Annoin Kissalle komennon ja Kissa antoi sen hännälleen."
- Kiina -

Tänään on ainoa päivä vuodesta jolloin päivämäärä ja järjestysluku ovat samat, siis 26.9. on vuoden kahdessadaskuudeskymmenesyhdeksäs päivä. Eipä tuolla tiedolla virkaa taida olla, mutta tulipahan nyt tiedoksi teillekin.

Työviikkoni on ollut tapahtumarikas ja kulunut vauhdilla. Olen ohjannut yhtä työelämään tutustujaa, eli kuudesluokkalainen tyttö oli meillä tämän viikon tutustumassa päiväkodissa tehtävään työhön. Lisäksi sain ohjattavakseni lähihoitajaopiskelijan päiväkotijaksollaan, tätä jatkuukin nyt seuraavat kaksi viikkoa. Näiden lisäksi aloitti yksi uusi lapsi, jonka ensikosketus päiväkotiin tuli tällä viikolla. Uusia ihmisiä on siis tullut taloomme melkein urakalla, joka lisää jonkin verran lasten levottomuutta ja itse olen yrittänyt työn ohessa muistaa kertoa mitä kulloinkin tapahtuu ja missä opiskelijoiden olisi tarpeen olla. Meillä oli myös torstaina normaalista poikkeavaa päiväohjelmaa, sillä pihallemme nousi tiipii. Eikä mikään leluteltta, vaan "oikea"  perhekäyttöön riittävä jättitiipii tulisijoineen kaikkineen. Päivä oli mahtava, ensin katselimme ikkunasta tiipiin pystytystä ja sitten pääsimme pihalle, missä viriteltiin nuotio tiipiihin ja sillä aikaa pidettiin laukkakisat keppihevosilla. Kun tulet oli saatu kunnolla palamaan, päästiin telttaan nuotiopiiriin, laulettiin inkkarilauluja rummun säestyksellä ja paistettiin nakkeja ja vaahtokarkkeja, aivan upea aamupäivä. Ja leikit tiipiissä jatkuivat iltapäivällä, pojat metsästivät kuviteltuja hirviä ja poroja ja paistoivat lihaa nuotiollla (joka silloin oli ollut sammuneena pari tuntia). Tästä puhutaan varmasti pitkään ja hienointa on että tämä upea kokemus järjestyi erään lapsen vanhempien avulla, tiipii on heidän harrasteensa ja kesämökkinsä. Ja jatkostakin oli puhetta, keväällä ehkä pihalle nousee cowboykylä. Anteeksi pitkä sepustus, mutta olen innoissani.
Kotihommat on vähän retuperällä, siivota pitäisi ja ikkunatkin on pesemättä... no, katsotaan mitä saan viikonloppuna aikaan, olen lempeä itselleni. Kissat pelästyivät kai kylmää kun ovat viettäneet paljon enemmän aikaa kotona, pääasiassa nukkuen. Kotiuduttuani tänään ulkoilin hetken Nemon ja Inton kanssa, jotka kömpivät unisina ylös sängystämme kun kolistelin ovesta sisään. On ne sellaisia mammanpoikia, aina siellä missä mammakin ♥

Rattoisaa viikonloppua kaikille!

Syysasterit kukkivat edelleen

Sienet ovat vallanneet kannon

Jalokurjenpolvessakin on vielä muutama kukka

Nemo tarkkana

Into vaaniii :)

"Kun saapuu syys..."

"Kissat eivät pyydystä hiiriä miellyttääkseen jumalaa."
- Afganistan -

Eilisen päivän satoi keltaisia lehtiä ja aurinko paistoi, tänään sataa vettä... herää ajatus että tätäkö se nyt on seuraavat puoli vuotta. Eilen siivoiltiin pihaa ja tyhjennettiin terassi kalusteista, lehtien haravointia ja puhaltelua riittää kyllä ties kuinka pitkäksi aikaa sillä osa lehdistä on vielä melko vihreitä eivätkä puut näytä tyhjenevän vaikka lehtisade on jatkuvaa. Olen aina sanonut että pihapiirimme koivuja ei saa kaataa, mutta nyt sanoin miehelle että keväällä kaadetaan kaikki  suuret koivut ym puut jotka vuosi toisensa jälkeen pudottavat lehtensä suoraan pihalle. Kesäkukka- ja yrttiruukut jotka ovat vielä kuosissa nostin katon alle sateelta turvaan, laventelin istutin pensaiden alle ja toivon sen talvehtivan. Kyllä nämä ovat syyshommia, ei voi mitään! Tänään jo mietin verhojen vaihtamista, mutta tulin siihen tulokseen ettei sentään vielä, kuukausi vielä niin sitten voisi pitää samat verhot koko talvikauden, en enää jaksa vaihtaa jouluksi erikseen. Huh, en halua ihan vielä ajatella joulua... Nyt sytytän kynttilät ja laitan saunan lämpiämään, niistä nautin joka vuodenaikaan.

Mukavaa viikonalkua toivottelee sohvan nurkasta Päivi ♥

Ihana syyskuun valo...

"Kun hiiri nauraa kissalle, on lähellä taatusti kolo."
- Nigeria -

Syksyn matalalta paistava aurinko on ihana ja saa värit loistamaan, toisaalta kaikki pöly  ja likaiset ikkunat myös tulevat liiankin hyvin esille. Toinen syksyn valo on lempeä kynttilän valo joka antaa anteeksi myös pölyiset nurkat, tykkään molemmista.

Kissablogeissa on viime päivinä täytelty ystävänkirjoja, ajattelin osallistua tähän meidän poikien äänellä, siispä: 
Inton ja Nemon yhteinen sivu

Nimi: Mä oon Into Alpo Armas ja mä oon Nemo vaan.

Ikä: Me ollaan ihan miehen iässä jo, mä, siis Into, oon 13v. ja mä, Nemo, oon 8v.

Kansalaisuus: Häh, ihan suomipoikia ollaan!

Isä, äiti ja sisarukset: Into, no mun äiti oli tosta kylältä, isästä ei tietoo... aika monta sisarustakin mulla oli, mutta oon kuullu että enää mä ja Neponen ollaan hengissä. Nemo, mun äiti asuu maalaistalossa, isää en oon tuntenu ja sisarukset lähti eripuolille hämettä silloin kun mäkin.

Karvan väri: Mä oon aika charmant, siis harmaa valkoisilla korostuksilla (Into) ja mä oon hunajan värinen, ainakin mun mamma sanoo mua hunajakissaks tai Omariks?

Mistä pidän: Nukkumisesta me tykätään ja yöulkoilusta, ainakin nyt vielä kun ei oo liian kylmä. Ja mammasta ja papasta ja takan päällä makaamisesta. Ja sit tietty hyvästä ruuasta!

Mistä en pidä: Naapurin nahkakoirasta, vieraista miehistä, Nemosta kun se vie mamman huomion...(Into). Intosta kun se yllättää mut, imurista, lääkkeistä...(Nemo)

Lempiruoka: Melkeistä kaikki käy; kuivamuona, märkämuona, jauheliha, katkaravut, herkkutikut ja Inton erikoinen: punajuurisalaatti, mut sitä mamma antaa kyllä aika vähän...

Lempiväri: ei me osata sanoo, kaikki värit on kivoja.

Harrastukset: Ulkoilu, mamman päällä makoilu, naatiskelu kaikin puolin (Into). Ulkona erilaiset touhut kuten metsästys ja kalastus naapurin lammella, vaellukset vähän etäämmälle, nukkuminen, puskeminen ja kehräys (Nemo).

Lempikouluaine: ?????

Isona minusta tulee: Meistä on tullut jo! Meinaan kunnon maalaiskolleja :)

Parhaat kaverit: No kaikki nää tyypit täällä netissä, vai mikä tää on ja sit omat ihmiset.

Mottosi: "Morgen morgen nur nicht heute, sagen immer faule leute" tää on kuulemma saksan kieltä ja tarkottaa että älä tee tänään mitään minkä voit tehdä huomenna (Into). No mä sanon sitte että "Carpe diem" ja tää taas on latinaa (?) ja tarkottaa jotain että tee nyt se mitä haluat (Nemo).

Mammaa joskus harmittaa kun kissat valtaavat sängyn eikä sitä saa pedattua...

Tää on se meidän naapurin koira jota on kiva ärsyttää, hih (Into ja Nemo)

Mukavaa lauantai-illan jatkoa!

Syksy(kö)...

"Kissa voi mennä luostariin, mutta pysyy silti kissana."
- Kongo -


Aamut ovat olleet  välillä jo melko viileitä, mutta olen edelleen sinnikkäästi käyttänyt töissä farkkucapreja, enkä tietenkään sukkia. No välillä on aamulla ollut pakko laittaa sukat, mutta olen riisunut ne heti pois kun aurinko on tullut esiin. Kotona toki kuljen villsukissa, mutta niinhän teen kesälläkin tarpeen vaatiessa. Ajattelin että tämän viikon vielä sinnittelen sillä nuo lempicaprini ovat osoittaneet jo loppunsa lähenevän; saumat hituvat ja polvien yläpuolella on alkanut päivä paistaa läpi. Tänään se sitten tapahtui, menivät mokomat puhki! Jouduin siis luopumaan niistä ennakkoon, huomenna pitkälahkeiset farkut jalkaan...saas nähdä laitanko vielä sukkia. Vein kyllä jo töihin kaappiini varalta villasukat ja shaalin, jos joku päivä vilu yllättää.

Sopivasti sunnuntaina....

"Jos venyttelystä maksettaisiin, kissat olisivat rikkaita."
-Afrikka-

Tänään ulkoiltiin ihanassa auringonpaisteessa, siis isäntä leikkasi nurmikkoa ja me Inton kanssa naatiskeltiin, leikittiin, laitettiin pyykit narulle yms mukavaa.
Iltapuolessa käytiin taas leffasssa. Kotimaista tälläkin kertaa, Juha Lehtolan ohjaama draamakomedia Aikuisten poika. Surullisesta aiheestaan huolimatta elokuva on vauhdikas ja elämänmyönteinen, osaltaan tähän varmasti vaikuttavat loistavat konkarinäyttelijät Kari Hietalahti, Esko Salminen, Sulevi Peltola, Tommi Korpela sekä nuorta orvoksi jäävää Oliveria näyttelevä Esa Nikkilä. Kannatti käydä katsomassa. Seuraavaa leffaa odotellen...

Mukavaa viikonalkua!

"Thank God It´s Friday..."

"Ihmiset jotka vihaavat kissoja, syntyvät hiiriksi seuraavassa elämässään ."
-Faith Resnick-


Pääsin aikaisin töistä ja olen pyykännyt, siivonnut,

kuivattanut tatteja (jotka ystävä tänään toi minulle♥), tehnyt itselleni salaatin illaksi (miehellä on työmenoja...) ja sauna on lämpiämässä. 

Ihanaa viikonloppua ystävät!

Viikon väsymys...

"Kissa juo vettä, josta kuunsäteet heijastuvat, kuvitellen sen olevan maitoa."
- Zen sananlasku -


Väsynyt. Se on ainoa sana kuvaamaan tämänhetkistä olotilaani. Hitto kun olen tällainen kuuhullu, kuutamolla usein käy niin että olen väsynyt, mutta uni ei tule. Valvon tuntitolkulla, luen ja sammutan valot uskoen että nyt nukahdan, eikä vieläkään. Tilannetta ei mitenkään helpota se että tietää kellon soivan puoli kuusi. No, kun aikansa nukkuu huonosti, tulee sekin yö että nukkuu hyvin. Tämän lisäksi minua on  muutaman päivän vaivannut närästys ja sekin tietysti enemmän makuuasennossa.... Odotan siis innolla viikonloppua että saan nukkua aamusta, sillä kumma kyllä aamulla sitä unta  riitttäisi! Nautin ajatuksesta kun mies lähtee lauantaina töihin ja saan jäädä kissojen kanssa sänkyyn löhöilemään ja nukahtamaan ihanasti uudelleen.... Vain yksi työpäivä erottaa minut tuosta unelmasta, olispa jo huomisilta.
Kiertelin tänään pihalla kameran ja kissojen kanssa ♥

Viimeinen kuva sisältä nyt ♥

TV mainonnan uhri: sunnuntaina Hiljaiset sillat Avalta klo 21.00 ♥