sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Sunnuntaina sujuvasti...

"Jokainen esine pystyy liikkumaan sen verran, että se on sinun tielläsi tai et löydä sitä."


Viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Mitään erityisen mainittavaa en ole tehnyt, mutta kuten niin monen muunkin,  lumitöitä on jonkun verran tullut tehtyä... Valokuviakin olen räpsinyt, puhunut ystävän kanssa pitkän puhelun ja kun mies iltapäivällä lähti lätkämatsiin, minä katselin Netflixistä romanttisen leffan. Ja muutimpa aikani kuluksi blogin ilmettäkin. 
Into ja Nemo ovat ulkoilleet urheasti sateesta huolimatta ja kun me ihmiset olimme lumitöissä, pojat ottivat spurtteja lumipallojen perään ja Into keräsi palleroita masunsa alle. "Ulkovessan" käytön olemme tehneet pojille helpommaksi lapioimalla polun terassilta norjanangervon juurelle ja kyllä se onkin kovassa käytössä.


Tulppaanit on vaan niin ihania ♥

Into on piilossa...

Mihin se hävis...




Nemo vuorostaan piileskelee...

"Ääh, ne huomas..."

Kokeilin asetelmakuvausta. Ei taida olla mun juttu.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja iloista viikonalkua!




keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Valo ja kuvat....

"Herääminen on aina paras hetki vuorokaudesta. Olitpa miten väsynyt tahansa, tunnet sisimmässäsi, että mitä tahansa voi tapahtua. Vaikka mitään erikoista ei tapahtuisikaan, se ei haittaa pennin vertaa. Mahdollisuus on olemassa. Se riittää."

Ihana valo on innoittanut ottamaan kuvia niin sisällä kuin ulkona, ja varsinkin ulkona. Eilen olin pihalla Inton kanssa.





 Ja tänään oli pakko pysähtyä ottamaan pari kuvaa töihin mennessä




 Kotiuduttuani otin muutaman kuvan sisällä ystävänpäiväkukastani.



Juuri nyt ulkona on ihana sininen hetki, tvistinä vaaleanpunaiset pilvet ♥.
Nautin suunnattomasti näistä kevättalven aurinkopäivistä, toivottavasti tekin teette niin kameran kanssa tai ilman ♥.




lauantai 13. helmikuuta 2016

Comeback...

"Yksi tärkeimmistä matkoista, minkä ihminen voi tehdä, on mennä toista puolitiehen vastaan eli antaa välillä periksi."

Vanhaa Kummelin biisiä mukaellen; talvi teki comebackin, talvi tuli takaisin, vaikkei missään ollutkaan...  Nyt on mitä kaunein talvinen maisema ja ihana auringonpaiste, pakko sanoa, vaikka  tiedän  monen olevan erimieltä, että tykkään tästä näkymästä enemmän kuin märästä ja harmaasta. 

Lomapäivät ovat tältäerää ohi, äiti voi kohtuullisen hyvin ja ehdin puuhailla muutakin mieltä piristävää. Tänään leivoin ensimmäistä kertaa suolaisia muffineja ja tulipa hyviä, näitä tulee varmasti tehtyä toistekin. Ajattelin viedä lämpimäisiä kun illansuussa ajelemme Turkuun visiitille tyttären luokse. Vieläköhän Tapani-kisu muistaa meidät.





Aurinkoista viikonloppua ja oikein hauskaa ystävänpäivää teille ihanaiset!


tiistai 9. helmikuuta 2016

Siivet...

"Älä täytä elämääsi pelkillä vuosilla, täytä vuodet elämällä."

Nyt on vaikea nähdä mitään positiivista kun katson ikkunasta ulos märkyyteen ja harmauteen. 
Otin muutaman lomapäivän auttaakseni äitiäni pääsemään taas tolpilleen sairaalareissun jälkeen. Sateesta huolimatta oli ihan mukava ajella kiireettä, musiikkia kuunnellen ja seurana vain omat ajatukset 50 kilometriä sinne ja toinen tänne ja siinä välissä hoidella äidin asioita, syödä yhdessä ja seurustella. Jäi hyvä mieli. Torstaina uudestaan, huomenna pidän kotipäivän kun miehelläkin sattuu olemaan viikkovapaa.
Mieli kyllä karkaa tällaisena harmaana päivänä kevääseen ja vieläkin pidemmälle, etelän lämpöön. Onneksi on kuvat.










Ajatusten siivin voi karata minne tahansa! Mukavaa viikkoa ♥


lauantai 6. helmikuuta 2016

Uneton Käpälämäessä...

"Elämä on yliopisto, jossa kaikki ovat opettajia. Kun heräät, muista mennä kouluun."
- tuntematon -

 Viime yönä uni tuli pienissä pätkissä. Mietin eilen sairaalasta kotiutuneen äitini pärjäämistä, työasoita ynnä muita nyt päivänvalossa pieniltä tuntuvia, mutta yön pimeinä tunteina suuriksi kasvavia asioita. Jotta saisin ajatukseni hallintaan luin kirjaa, niinkuin usein unen katkettua. Tällä kertaa kyseessä oli Helen Garnerin teos Vierashuone. Garner on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, mutta onneksi tutkin kirjastossa aina ensimmäiseksi uutuushyllykön, sieltä tämänkin helmen löysin. Kirja on surullisen kaunis kertomus Helenistä joka on tarjonnut vierashuoneensa syöpäsairaalle Nicolalle hoitojen ajaksi käyttöön, tietämättä mitä kaikkea se tuo tullessaan. Missä menee auttamisen ja jaksamisen  raja, sitä käsitellään lämpimästi ja myötätuntoisesti kuten myös ystävyyttä ja elämän rajallisuutta. Surullisesta aiheestaan huolimatta kirja jätti rauhallisen ja hyvän olon, nukuin unia näkemättä aamuun.

Lumipyryn keskeltä toivotan mukavaa lauantain jatkoa ja iloista laskiaissunnuntaita!







torstai 4. helmikuuta 2016

Keväiset terveiset...

"Kun todella tiedämme, että elämä on vaikeaa - todella ymmärrämme ja hyväksymme sen - niin elämä ei enää olekaan vaikeaa."
- M. Scott Peck -

Keväistä, lumesta ja jäästä huolimatta... ainakin valon lisääntyminen ja lintujen laulu piristää.
Kevättä alkaa kai jo olla kissapoikenkin rinnoissa, vaikka "konsultteja" ovatkin. Käytös muuttuu keväisin aina kummasti; ollaan tavallista kärsimättömämpiä toisiaan kohtaan, saattaahan se tosin johtua myös sisällä oloon keskittyneestä elämästä, sillä vaikkei ulkona nyt niin kylmä olekaan eipä viitsi kollin pullerot lähteä umpihankeen rämpimään, aurattuna kun ovat vain tiet ja piha-alue. Tänään kun tulin kotiin ja päästin pojat ulos, molemmat kiertelivät nuuhkuttamassa autoani pitkään ja useampaan kertaan. Työpaikan parkkiksella liikuskelee aina välillä Vaappu niminen kolli ja epäilen sen laittaneen terveisensä auton helmoihin... no, perille tuli ja omat viestit varmaan laitettiin paluupostissa.










Herkullista Runebergin päivää jo näin etukäteen ♥