Pienen pieni...

"Kaikki tanssijat kadehtivat kissalta yhtä ominaisuutta: kykyä hypätä ilman valmisteluja."
Maurice Béjart

Pienen pieni, siis joulu, on tänä viikonloppuna. Kuten aikaisemmin jo kerroin ajattelin laittaa pikkujoulukuusen omaksi iloksi, mutta tänään tulee ystävä illalla visiitille ja niinpä laitoinkin kuusen jo nyt.
Nyt vielä pikasiivous ja sienipekonipiirakka uuniin ja sitten voinkin vaan rauhassa odotella pikkujouluvierasta.

Iloista iltaa ystävät!

Hidas valssi...

"Kodissa, jossa on kissa, ei ole mitään tarvetta veistoksille."
Wesley Bates

Tänään on viipyilevä, hidas päivä. Ei erityistä ohjelmaa, ei kiirettä mihinkään, niinkuin ei kyllä yleensä minään muunakaan päivänä. No, vaihdoin lakanat ja pian saan pyykit narulle tuuleen liehumaan. Olin Nemon kanssa pihalla haukkaamassa happea ja tuuli onkin melkoisen kylmä ja puuskainen, kyllä lakanat varmasti kuivuu ja jos ei kuivu saa ainakin ihanan tuoksun. 
Sain eilen mukavaa joulupostia. Taisi tonttu tietää että tykkään kovasti loviisalaisen Inge Löökin humoristisista korteista kun osasi lähettää juuri hänen joulukalenterinsa tänne Käpälämäkeen. Ja jo sunnuntaina saan avata ensimmäisen luukun!

Visiitti...

"Katso kissaa, kun se astuu huoneeseen ensimmäistä kertaa. Se tutkii ja haistelee, ei ole hetkeäkään hiljaa eikä luota mihinkään ennen kuin se on tutkinut kaiken ja tutustunut kaikkeen."
Jean Jacques Rousseau

Piipahdin töissä aamupäivällä kun olivat ulkoilemassa. Kyllä sydän sykähti lämpimästi kun lapset juoksivat kiljuen vastaan...vieläkin liikuttaa. Huomasin että olen kaivannut noita ihania kuraisia pikkuihmisiä enemmän kuin uskoinkaan, oli tietysti mukava nähdä myös työkaverit, mutta kyllä lapset on parasta työssäni. Eivät näköjään ole unohtaneet vaikka sitä pelkäsin...
Värkkäsin eilen yömyöhällä sen toisenkin kranssin samalla kun katselin miss Marplen tutkimuksia televisioista, huvi ja hyöty.
Mies toi pari amaryllistä joulun odotukseen, täytyy sitten jouluksi saada uusia ja tietenkin hyasinttejä, niiden tuoksu kuuluu ehdottomasti jouluun.
Kotona olevat avokadot alkavat olla niin kypsiä että on aika käyttää ne, niinpä aionkin tänään tehdä  avokadopastaa. Mmm tuskin maltan odottaa, se on niiin hyvää...

Näpräilyä...

"Nainen leikki kissansa kanssa. Miten ihanaa nähdä valkoisen käden ja valkoisen tassun telmivän illan hämärässä."
Paul Verlaine

Aamulla oli niin viileää etten olisi halunnut kömpiä pois peiton alta, mutta olihan se noustava. Pikimiten laitoin takkaan tulen ja kahvin tippumaan ja kipin  kapin takaisin peiton alle odottelemaan että pääsen aamukahville. Tuo viileyden tunne vain vahvisti suunnitelmaani leipoa tänään, uunikin hohkaa mukavaa lämpöä. Siispä laitoin sämpylätaikinan nousemaan. Samalla kun paistoin sämpylöitä kasasin kranssin/himmelin kattoon takan yläpuolelle. Olin sitä jo muutaman päivän suunnitellut, mutta tänään keksin spreijata kanaverkkokranssipohjat valkoisiksi ja sitten vaan koristelemaan. Eilen laitoin punaiset lasilinnut lentelemään olohuoneen ikkunalle. Toinen kranssipohja odottelee vielä koristelua...

Sisäilyä ja ulkoilua....

"Opetan sinut olemaan paikallaan kuin muna ja luikahtamaan ruohikon läpi kuin tuulen haamu."
Marge Piercy

Ihana pirtsakka pikkupakkanen näillä leveysasteilla! Oltiin kissapoikien kanssa ulkoilemassa omalla pihalla ja vähän matkaa metsätietäkin mentiin. Kissat on kyllä hauskoja kun ne tulee muka salaa perässä, kun katsoo taakseen ne pysähtyy ja katselee muualle tai alkaa nuolla tassujaan. Tai sitten ne juoksee sata lasissa ohitse ja sitten muina maunoina odottelee että missäs se mamma nyt oikein viipyy, ja jos päätät tässä kohtaa kääntyäkin takaisin niin taas ihmetellään.
Katselin pikkuisia kuusia sillä silmällä, nimittäin pikkujouluhan on jo ensiviikonloppuna. Ei meillä ole tapana ottaa pikkujoulukuusta, mutta nythän minulla on aikaa kaikenlaiseen "turhaan". Silloin kun lapset oli pieniä tuli kyllä vietettyä pikkujouluakin, mutta nyt ajattelin kuusta ihan koristeeksi ja silmän iloksi.

Mukavaa viikonalkua!

Kotoilua...

"Jos venytteleminen olisi rikkautta, kissa olisi rikas."
afrikkalainen sananlasku

Pakko kertoa ensialkuun perhettä koskeva uutinen; poikani pääsi ammattikorkeakouluun. Olen niin iloinen ja ylpeä siitä että hän haluaa opiskella ja hallita elämäänsä. Pieni haikeuskin tähän tietysti liittyy, viimeinen poikanen on lentämässä pesästä, mutta näinhän elämän kuuluukin mennä.
On se vaan kumma miten tuo kalpea, matalalta tuleva vähäinenkin auringon valo saa olon tuntumaan pirteämmältä noiden harmaiden päivien jälkeen. Jopa jokapäiväiset arkipuuhat sujuvat helpommin. Ja kun ne on tehty voi asettua nauttimaan lauantai-illan rauhasta kynttilöiden valossa.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

Hämärän rajamailla...

"Kissat pystyvät laskemaan matemaattisesti täysin tarkan paikan, jossa istuminen aiheuttaa eniten haittaa."
Pam Brown

Muistatteko taannoisen televisiosarjan "Hämärän rajamailla" olisiko alkuperäinen nimi ollut Twilight Zone? En itsekään kovin hyvin tuota muista, mutta jännittäviä ja yliluonnollisia tapahtumia tuossa sarjassa tapahtui. Joka tapauksessa päivän otsikko ei viittaa yliluonnolliseen vaan tähän marraskuun hämärään, jonka torjumiseksi on joka päivä yritettävä keksiä jotain piristystä.
Aamuyöllä kun en saanut nukutuksi, sain idean että kirjoitankin joulukortit valmiiksi! Vaan enpä löytänyt ostamiani kortteja, enkä viitsinyt alkaa kovin kolistella kaappia tyhjäksi kun toiset nukkuivat. Askartelin sitten pari korttia ja jatkoin etsintöjä aamulla kun jäin yksin ja siellähän ne olivat hyvässä tallessa kaapissa josta niitä jo etsinkin. No, nyt ne on sitten kirjoitettu. Ajatukseni jäivät jotenkin kai jouluisiin aiheisiin, sillä sain päähäni etsiä esille myös koristeet jotka aina ensimmäisenä laitan esille. Nyt laatikko odottaa käden ulottuvilla, mutta esille otin vain tontun ja pari muuta ei vielä liian jouluista esinettä. Ideat itää esille laittamisesta, mutta vaatii vielä hienosäätöä, ehkä ensi viikolla on toteutuksen aika.
Kun eilen olin innoissani autolla ajosta, tänään on sama juttu kuntopyöräilystä! Tähän asti olen vain veivannut polkimella edes sun takaisin, mutten ole vielä pystynyt polkemaan ympäri, vaan tänäänpä pystyin! Tekee vielä vähän tiukkaa, mutta tästä se lähtee rullaamaan päivä päivältä paremmin, kaikki sujuu niinkuin pitääkin.

Yhä pimenee...

"Kolme kissaa: talon vanhin kissa saa jonkinlaista huomiota ja nuorin eniten.Keskimmäinen tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja vastaa terrorisoimalla kahta muuta."
Lisa Brewer

Jos tiistai oli harmaa päivä niin mikähän tämä päivä sitten onkaan! Mutta aina vaan pimeämmäksi käy jollei tule pakkasta ja lunta. Siispä kynttilöitä ja kirkasvalolamppuja sytyttelemään ihmiset, on tästä ennenkin selvitty.
Olen päässyt taas yhden pykälän eteenpäin toipumisessani: ajoin tänään autolla, jee! Kun asuu täällä maalla kaukana kaikesta, omalla autolla liikkuminen on aika tärkeä asia ja nyt tunnen päässeeni vankeudesta! Tuskin tässä nyt sen kummemmin mihinkään tulee lähdettyä, mutta minulle riittää se tietoisuus että voin lähteä ilman että joku lähtee kuskaamaan.
Luin kirjan joka todella herätti ajatuksia. Kyseessä on Pauliina Rauhalan melkoisesti julkisuuttakin saanut teos Taivaslaulu. Kirja kertoo nuoresta lestadiolaispariskunnasta, äitiydestä ja oman itsensä menetyksestä. Taivaslaulu on harvinaisen kauniisti, koskettavasti ja herkästi kirjoitettu ja kyseesä on kuitenkin vakava ja kauhistuttavakin asia. Olen tyytyväinen että tartuin tähän kirjaan, sai taas pistämään asiat tärkeysjärjestykseen mutta myös ajattelemaan muita ja muitten niin erilaisia elämiä tässä samassa ihanassa Suomen maassa.

Harmautta

"Kaksi kissaa: ne leikkivät usein yhdessä eivätkä näin ollen tarvitse niin paljon huomiota. Kun yrität nukkua yöllä, ne tappelevat ja herättävät koko talon!"
Lisa Brewer

Päivä alkoi niin harmaana ja pimeänä, että oli pakko keksiä jotain piristystä. Niinpä laitoin pyörimään Mamma Mia-dvd:n, Abban mainion musiikin tahdissa voikin sitten puuhastella kaikenlaista vaikkei koko ajan katselisikaan elokuvaa. Minä päätin tehdä appelsiinisuklaakakun ja rosmariinileivän. Kaikki meni mukavasti kunnes piti kumota kakku... pohja oli niin lujasti kiinni että sinnehän se jäi vuoan pohjalle. Oli kyllä viimeinen kerta kun tuolla Ikean silikonivuolla mitään, ainakaan syötävää, teen. Viimeksi kesällä tein samaisella vuoalla lohihyydykettä ja sama juttu. Nyt oikein etsin netistä ohjeita pitääkö silikonivuoka voidella ja uskoin kun sanottiin että kylmä vesi riittää, pah! Ensi kesänä teen tuolla astialla hienoja betonikakkuja... No, joka tapauksessa, kakun maussa ei ole mitään vikaa ja nyt uunissa kypsyy rosmariinileipä ja hellalla kiehuu makkarasoppa. 
Otsikon harmaudesta tuli muuten mieleen että harmaa on kaunis väri kun sen yhdistää esim. valkoiseen ja punaiseen. Ja näin joulun lähestyessä tonttukin voi olla harmaanuttu sen ainaisen punaisen rinnalla, on nimittäin vain viisi viikkoa jouluun.

Laitan välillä Nemo söpöläisen poseerauksen tänne, vaikka Into sylissä lötkötellen sitä elokuvaa katselinkin.

Pakko lisätä vielä pari kuvaa. En ole pitkään aikaan tehnyt kransseja, vaikka joku vuosi sitten niitä väännettiin urakalla myyjäisiin, jouluksi joulukransseja ja pääsiäiseksi pääsiäiskransseja. Tällaisia kuitenkin syntyi tänään.

Pakkasyön jälkeen...

"Opas oikean kissamäärän omistamiseen:
Yksi kissa: kaikki perheenjäsenet osoittavat huomiota kissalle, ja syntyy tappelu siitä, kenestä kissa pitää eniten!"
Lisa Brewer

Tänään olen ulkoillut, napsinut vähän kuvia, laittanut ruokaa, parantanut maailmaa ystävän kanssa puhelimessa, katsellut telkkaria ja lukenut.  Monenlaista suhteellisen pienessä ajassa, siitä huomaa että esim. ulkoilu tätä nykyä minun kohdallani on melko lyhyt aikaista, n. 15-20 minuuttia, pieniä mutta piristäviä juttuja.
Tein ruuaksi sosekeittoa ja kun näin työtasolla olevat avokadot päätin tehdä niistä levitettä ruisleivälle keiton seuraksi. On ihanan pehmeää ja kevyen tuntuista vaikka rasvaista onkin, ei kuitenkaan kovia eläinrasvoja! TV:sta tulee paraikaa mainio tanskalainen ruokaohjelma; Veljesten keittiössä. Siinä ei rasvaa ja sokeria säästellä ja hauskaakin noilla näyttää olevan, vaikka keskenään jatkuvasti kilpailevat.
Näillä eväillä viikon alkuun, mukavaa viikkoa kaikille!

Keiton pinnalla turkkilaista jugurttia ja chilijauhetta, nam.

Into tarkkailee lintulaudan tirpusia

Pimeässä hohtava "kummituskukka"

Huurteiset torvijäkälät

Syysmyrsky vol 2

"Kissan katseessa on jotain surullista, mikä panee pyytelemään anteeksi. Mietit mitä tuli tehtyä väärin. Ruokit kissan, ja silti se katsoo surullisesti. Silität kissaa ja kuulet sen kehräävän, mutta se katsoo sinua surullisesti palkitsematta yrityksiäsi."
Leonard Michaels

Viime postauksessa kerroin tekeväni lohipastasalaattia ja minulta pyydettiin sen ohjetta, tässä se tulee: 
                     Katjan kalasalaatti
6dl kuviopastaa, keitä, huuhdo ja valuta
marinadi: 3/4dl rypsiöljyä
               1/4dl punaviinietikkaa
               2tl sinappia
               2tl sokeria
               1/2tl suolaa
              1/4tl mustapippuria
sekoita keskenään ja lisää pastan joukkoon ja anna maustua jääkaapissa 1h.
              punasipuli-viipaloi
             150g kylmäsavulohta-suikaloi
             2 kevätsipulia (voi jättää pois)
             1/2dl tillisilppua (kuivattukin käy)
             1prk säilykemaissia
             2dl pakaste herneitä (tai herne-maissi-paprika sekoitus)
laita pastan joukkoon ja anna tekeytyä 1h
Voit laittaa salaattiastian pohjalle lehtisalaattia ja koristella salaatin herneenversoilla ja sitruunalohkoilla.
Katja oli leiponut ihanaa leipää salaatin kanssa tarjottavaksi, itse ostin rapeaa patonkia. Eikä se viinikään pahitteeksi ole ;).

Sunnuntai kuluu täällä tuulen puuskia kuunnellen ja takaraivossa pelko että sähköt katkeavat... olen kyllä varautunut, vettä on erikokoisissa astioissa varalle ja taskulamppu ladattu. Toivon kuitenkin ettei niin käy, sillä olen yksin pitkälle iltaan ja yksinäisyyden karkoitukseksi kutsuin ystävän syömään kanssani. Mutta miten sen ruuan laiton käy jos sähköt eivät toimi! Toistaiseksi kuitenkin näyttää hyvältä.
Luin Sinikka Nopolan uusimman: Likka, äite ja rouva Obama. Oli yhtä hauskaa, helppoa ja kevyttä luettavaa kuin aikaisemmatkin Nopolan tampereen murteella kirjoitetut kirjat. 
Seuraavakin kirja on kohta luettu, taidankin lukea sen loppuun ennen kuin alan ruuan valmistuksen.
Mukavaa sunnuntaipäivää ystävät!

Vähän joulua jo...

Perjantai puuhat

"Aamiaistaan odottavassa kissassa ei ole torkkupainiketta."
tuntematon

Melko myöhään nautitun aamukahvin jälkeen kömmin takaisin peiton alle, sillä halusin lukea loppuun keskeneräisen kirjan ja eihän minulla ole kiire minnekään. Luin siis Alicia Gimenez Bartletin kirjan Petra Deligado ja vihaiset koirat. Jälleen yksi Barcelonaan sijoittuva dekkari, näitähän tuntuukin olevan yllättävän paljon. Tässä naispoliisi Petra Deligado työpareineen selvittelee koirakauppaan ja -tappeluihin liittyvää kuolemantapausta, mutta myös romantiikkaa on tarjolla. 
Luku-urakan jälkeen aloin leipoa kuppikakkuja, ihka ensimmäisiäni. Olen toki leiponut joskus muffinsseja, mutta nämä ovat siis kuppikakkuja kuorrutuksineen kaikkineen. Keitin myös pastan ja laitoin marinoitumaan illan savulohisalaattia varten. Sain tämän mainion ohjeen viime lauantain naistenjuhlien emännältä ja maistettuani sitä silloin, halusin nyt tehdä sitä perjantai-illan iloksi. Patonkia ja lasi viiniä kylkeen ja a vot!
Tällaiset touhut tänään, siis pyykinpesun, imuroinnin ja muun tylsän lisäksi.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Polvileikkauksesta on muuten tänään tasan kuukausi, niin se aika rientää.

Eläviä kuvia

"Katselen nukkuvaa kissaa: se on kiertynyt kerälle ja kuorsaa pää niin autuaasti silkinpehmeää reittä vasten.
Se ei etsi jumalaansa liian kaukaa nukkuessaan itseään vasten oman luontonsa suojeluksessa."
Sirkka Selja

Viime päivinä olen touhunnut niin paljon, että tänään ajattelin vain olla ja nautiskella.
Siispä katselen elokuvia. Ensimmäinen on räiskintä- ja huumoripläjäys Red (retired extremly dangerous), pääosassa Bruce Willis. Toisena odottaa draamakomedia Koskemattomat, josta olen tainnut täällä aikaisemminkin kirjoittaa. Se on tositarina ystävyydestä yli luokkarajojen, hauska ja liikuttava. Näillä mennään siis tänään, harmi kun popcornit on loppu...

Tässä lyhdyt ennen ja jälkeen kuvissa, yläkuvassa uusi talvilook ja alakuvassa entinen, niin entinen sekavärilook.

Kotipesässä

"Ero tyhjään taloon tulemisen ja kotiin tulon välillä on kissa."
tuntematon

Tänään.
Luin Outi Pakkasen kirjan Rakastaja ja tykkäsin niinkuin yleensä kaikista hänen kirjoistaan.
Ihailin keittiön uusia verhoja ja pöytäliinaa.
Pääsin ystävän kanssa yllätysvisiitille joulupuotiin.
Maalasin lyhdyt valmiiksi, nyt odottelen että maali kuivuu ja saan ne sisälle.
Nautin rauhallisesta hämärästä päivästä.
Jouluun on kuusi viikkoa.

Valohoitoa

"Kissat tietävät miten saa ruokaa tekemättä työtä, suojaa ilman vankeutta ja rakkautta ilman rangaistuksia."
Walter L. George

Vaikka viikonlopun sää oli harmaa, se oli kuitenkin mukava ja toimelias. Tänään  saa taas nauttia auringosta ja pirteästä pikku pakkasestakin, aah.
Lauantai-illan naisten pippalot oli ihan nappi juttu: ihon hoitoa, kestovärjäyksiä, mahtavaa ruokaa ja vähän viiniä. Puhumattakaan seurasta, vaikka suurin osa porukasta oli minulle ennestään tuntemattomia, tultiin mukavasti juttuun ja oli hauskaa. Ja kotiinkin toin tuliaisia, uuden kauniin lyhdyn josta laitan kuvan myöhemmin.
Eilinen, isänpäivä, aloitettiin kotona voileipä- ja mutakakulla ja jatkettiin minun vanhempieni luona täytekakulla. Ja vaikka isejä lahjottiinkin, minäkin sain lahjan äidiltäni, upo uuden Kotilieden joulukirjan. Siitä innostuneena kaivoin kotiin tultuamme esille muutkin joulukirjani, niitä olen nyt selaillut ja pian kai alan kirjoittaa ylös mitä meillä tänä jouluna maistellaan...
Kun en ole päässyt kirjastoon viikkoon, kaivoin lauantaina omasta kirjahyllystä luettavaa ja onneksi käteen osui Kajsa Ingemarssonin Keltaisten sitruunoiden ravintola. En muistanutkaan kuinka hyvä se on, löytyy niitä helmiä ihan omasta kirjahyllystäkin, tai tietystikin juuri sieltä. Tänään on kyllä päästävä kirjastoon sillä jo kolme varausta odottaa noutoa.
Äsken spreijasin terassilla talolyhtyjäni uuteen uskoon, laitan ennen ja jälkeen kuvia myöhemmin. Minulla on jo jonkinlainen visio jouluikkunasta keittiön erkkeriin...
Vielä yksi pieni, mutta ihana asia .Pojalla on tänään vapaapäivä ja hän laittoi ruokaa meille, oli todella mukavaa istua pöytään syömään yhdessä hyvää, toisen tekemää ruokaa :D.

Puuhastelua ja odottelua...

"Kissatko laiskoja? No,hyvä niille jos ovat. Kuka meistä ei olisi elätellyt haavetta, että saisi tehdä mitä haluaa, milloin ja miten haluaa ja miten paljon haluaa?"
Fernand Mery´

Nukuin taas aamusta melkein hävyttömän pitkään, mutta sattuneesta syystä ihan hyvällä omalla tunnolla. Olen kuitenkin saanut myös aikaiseksi jotain, joten balanssissa ollaan.
Uunissa nimittäin paistuu lasagne ja jääkaapissa on tekeytymässä voileipäkakku huomisaamulle, isänpäivän aamupalalle. Päällystän ja koristelen sen joko tänään illalla tai sitten vasta aamulla. 
Nyt odottelen ystävää iltapäiväteelle ja sitten lähdemme yhdessä toisen ystävän luokse, missä on tiedossa naistenilta hyvän ruuan, ehkä juomankin (tiedä uskallanko mitään ottaa kun kuitenkin joudun noita lääkkeitä syömään...) ja kauneusvinkkien muodossa. Saunaankin pääsee ken haluaa, mutta itselle tällä hetkellä tärkeintä on päästä vähän "ihmisten ilmoille".
Luin Katja Kallion kirjan Säkenöivät hetket. Kirja kertoo kolmen sukupolven naisista Hangon kylpylämaisemissa ja vähän muuallakin 1900-luvun alkupuolella. Jos joku muistaa elokuvan Ihanat naiset rannalla, niin tässä kirjassa on samaa tunnelmaa.

Eiliset piparit odottaa syöjiä

Takan päällystän vakituiset kissat + välillä,varsinkin talvella, yksi elävä katti

Sateen jälkeen

"Kissan mielipide talon lämpimimmästä paikasta on lähes erehtymätön."
Aldous Leonard Huxley

Aamuyöstä kuuntelin sateen kohinaa, kyllä sitä tulikin, kotitie on valtavien lätäköiden vallassa. Tiedän sen siitä että tänään aamulla aikaisin mies lähti kuskaamaan minua fysioterapeutille saamaan ohjeita jumppailuun. Aikaisin, siis jo ennen kahdeksaa, koska nyt kotona ollessani olen nukkunut tuonne yhdeksään ja ylikin. Mutta uni on kyllä usein tullut vasta aamupuolella yötä, joten olen nauttinut siitä ettei ole kiirettä mihinkään. Oli mukava saada tietoa siitä missä mennään, olenko ns. "aikataulussa" toipumiseni suhteen ja miten pian mitäkin olisi tehtävissä. Sain kuulla että kaikki on ihan hyvin ja aikataulussa, ja hyviä jumppaohjeita vielä evääksi kotiin. Jäi hyvä mieli reissusta vaikka polvi vähän tykkäsikin huonoa kaikesta siitä vääntelystä ja vemputuksesta.
Tänään en siis jumppaa enempää, mutta ajattelin leipoa pipareita. Taikina on ollut pakkasessa odottamassa jo jokusen viikon, tosin olen sieltä vähän pihistänyt välillä makeannälkääni... Pipareiden paistamisesta leviää niin ihana tuoksu koko taloon ja sitten voinkin taas fiilistellä uuden joululehden parissa joka kauppareissulla jotenkin kärryihini eksyi.

Valoilmiö

"Kissa antaa sinun nukkua sängyssäsi, reunalla."
Jenny de Vries

Kylläpä tämän päiväinen auringon pilkahtelu teki hyvää! Toivottavasti myös kaikille muillekin.
Nautin tuosta harvinaisesta valoilmiöstä terassilla havuja leikkaillen, jospa vielä saisin aikaiseksi jokusen kranssin. Kun olen noita joululehtiä selaillut niin kummasti pyörivät mielessä kaikenlaiset jouluun liittyvät pikku puuhat...
Luin Vera Valan uusimman dekkarin: Kosto ikuisessa kaupungissa. Vala oli minulle uusi tuttavuus, mutta kirja on Arianna de Bellis sarjan toinen osa. Tässä kirjassa oli parasta tapahtumapaikka eli Rooma kaikkine komeuksineen.

Tuunasin vähän tätä kukkalaatikkoasetelmaa, eli lintumökki pois ja tilalle havuja ja jäkäläsydän. Kisu sai jäädä kurkkimaan havujen takaa.

Aaltoja ja niiden pohjia

"On ihmisiä, jotka muuttavat maailmaa joko voimalla tai mielipiteillä, mutta kissa  vaan nukkuu, ja maailma muuttuu hiljalleen vastaamaan sen mukavuusvaatimuksia."
Allen & Ivy Dodd

Tämä potilaana/toipilaana olo on välillä aika rankkaa. Mieliala menee kuin vuoristorataa, on vaikeaa kun joutuu pyytämään apua... menee omat hermot ja myös auttajan hermot ovat koetuksella. Ja välillä taas mennään niin aallonharjalla kunnes pudotus syviin syövereihin tulee äkkiä, huhhuh, enpä osannut tällaista etukäteen ajatella. Sekin tekee tilanteen vaikeaksi kun en oikeastaan ole kipeä, mutten kuitenkaan kykene kaikkeen mitä itse haluaisin. Autolla ajaminenkin olisi niiin hauskaa, mutta lauantaina koeistuin kuskin paikalle ja totesin ettei tällä polvella vielä ajelemaan lähdetä, hitsin hitsi olisi pitänyt ostaa automaattivaihteinen auto silloin elokuussa kun autoa vaihdettiin. No, se tästä valittamisesta, etiäpäin sano mummo lumessa.
Marraskuu on näyttänyt synkimmät puolensa heti alkuun, yksi kaveri sosiaalisessa mediassa jo harkitsi arkin rakentamista ja kieltämättä aurinko ja lämpö jossain kaukana olisi poikaa. Tytär on matkalla unemiensa saarelle Islantiin, siellä ei lämpöä ole muualla kuin kuumissa lähteissä, mutta takuulla erilaista kuin suomen Turussa. Toivon hänelle ihanaa antoisaa matkaa ja toivottavasti niitä valaitakin näkyy ja maahisia...
Hyötykasvikuivuri pöhöttää suppilovahveroita purkitettavaksi ja lisää odottaa terassilla. On mukavaa säilöä sieniä kun niistä meillä tykätään, vaikken tänä syksynä itse juuri olekaan metsään päässyt.
Kissat rötköttää sisällä nukkumassa öisen ulkoilun jälkeen, yöt ovat niin lämpimiä ja kaikenlaisia pikkuelukoita on liikkeellä (ainakin seinien ja lattian välistä rapinaa kuunnellen) että kollipojat viihtyvät hyvin ulkosalla ja aamulla sitten odottavat terassin penkillä sisään ja nukkumaan pääsyä. Mukavaa kun on mammalla seuraa.

Pyhää pullaa

Kissat kulkevat öisiä polkujaan, musta kissa kuun valaisemalla hangella, valkoinen kissa kynnöspellon mustalla pälvellä. Äkkiä ne ovat kadonneet salaisiin menoihinsa takapihoille, vajojen alle."
Sirkka Selja

Käpälämäessä on pyhäinpäivää vietetty viemällä kynttilät haudoille, ulkoilemalla (pientä käppäilyä pihamaalla), laittamalla hyvää ruokaa ja leipomalla pullaa! Nyt koko koti tuoksuu ihanasti kardemummalle ja kanelille. Ilta jatkuu samoissa merkeissä, eli rauhallista kotoilua.
Mukavaa iltaa myös kaikille ystävilleni!