Nyt on vaikea nähdä mitään positiivista kun katson ikkunasta ulos märkyyteen ja harmauteen.
Otin muutaman lomapäivän auttaakseni äitiäni pääsemään taas tolpilleen sairaalareissun jälkeen. Sateesta huolimatta oli ihan mukava ajella kiireettä, musiikkia kuunnellen ja seurana vain omat ajatukset 50 kilometriä sinne ja toinen tänne ja siinä välissä hoidella äidin asioita, syödä yhdessä ja seurustella. Jäi hyvä mieli. Torstaina uudestaan, huomenna pidän kotipäivän kun miehelläkin sattuu olemaan viikkovapaa.
Mieli kyllä karkaa tällaisena harmaana päivänä kevääseen ja vieläkin pidemmälle, etelän lämpöön. Onneksi on kuvat.
Ajatusten siivin voi karata minne tahansa! Mukavaa viikkoa ♥
