faarao- ja kuningaskissa
kaikkien kissojen alkukissa
jonka jättiläisviikset ulottuvat antenneina maailman ääriin
jonka vihreät silmät loistavat meille vihreät ufot kosmisessa yössä."
-Sirkka Selja-
Rospuutto eli kelirikko on sekin harvinaisen aikaisin tänä vuonna. Meillä on yksityistietä noin kilometrin verran ja se on tiettyyn aikaan keväästä "melko" haastavassa kunnossa. Muistan ajan jolloin se ajoittui vuosi vuoden perään maaliskuun loppupuolelle kun tyttärellä on synttärit ja äidit ja isit kuskasivat kullanmurujaan meille lastenkekkereille...kyllä hävetti. Nykyisin tie on peruskunnoltaan parempi, mutta talven jäljiltä kuoppainen ja melko märkä. Viime päivinä on kuitenkin tapahtunut hämmästyttävää kuivumista, tänään jo katselin töistä tullessani näkyisikö ojien varsilla rentukoita! No ei näkynyt, mutta ajatukset ovat vahvasti keväässä ja töissä tuli jo mieleen pihalla lasten kanssa että on se vaan ihanaa kun saa ulkoilla palkallisella työajalla.
Kateellisena katselen toisten blogeista kuvia ihanista kasvun merkeistä joita maasta tunkee ja kun katson omasta ikkunasta ulos, lumi peittää edelleen suurimman osan pihasta. Mutta kyllä se sieltä on joka vuosi paljastunut loppujen lopuksi!
Kissat ovat myös kevätmielellä ja pyrkivät ulos aamuyöstä, ja kun toinen tulee sisään menee toinen taas ulos, loputon rumba. Päiväksi onneksi sentään jäävät sisälle nukkumaan ettei mamman tarvitse töissä hermoilla kollipoikien pärjäämisestä.
 |
Suvenihanainen, pappani sanoin, kevätesikko virallisesti. |
 |
Kohta saa taas kissat köllötellä ulkona turkkiaan siistimässä |
 |
| Vaatimaton ja niin kaunis kevätlinnunherne |
