Kaksi kuusi yhdeksän...,

"Annoin Kissalle komennon ja Kissa antoi sen hännälleen."
- Kiina -

Tänään on ainoa päivä vuodesta jolloin päivämäärä ja järjestysluku ovat samat, siis 26.9. on vuoden kahdessadaskuudeskymmenesyhdeksäs päivä. Eipä tuolla tiedolla virkaa taida olla, mutta tulipahan nyt tiedoksi teillekin.

Työviikkoni on ollut tapahtumarikas ja kulunut vauhdilla. Olen ohjannut yhtä työelämään tutustujaa, eli kuudesluokkalainen tyttö oli meillä tämän viikon tutustumassa päiväkodissa tehtävään työhön. Lisäksi sain ohjattavakseni lähihoitajaopiskelijan päiväkotijaksollaan, tätä jatkuukin nyt seuraavat kaksi viikkoa. Näiden lisäksi aloitti yksi uusi lapsi, jonka ensikosketus päiväkotiin tuli tällä viikolla. Uusia ihmisiä on siis tullut taloomme melkein urakalla, joka lisää jonkin verran lasten levottomuutta ja itse olen yrittänyt työn ohessa muistaa kertoa mitä kulloinkin tapahtuu ja missä opiskelijoiden olisi tarpeen olla. Meillä oli myös torstaina normaalista poikkeavaa päiväohjelmaa, sillä pihallemme nousi tiipii. Eikä mikään leluteltta, vaan "oikea"  perhekäyttöön riittävä jättitiipii tulisijoineen kaikkineen. Päivä oli mahtava, ensin katselimme ikkunasta tiipiin pystytystä ja sitten pääsimme pihalle, missä viriteltiin nuotio tiipiihin ja sillä aikaa pidettiin laukkakisat keppihevosilla. Kun tulet oli saatu kunnolla palamaan, päästiin telttaan nuotiopiiriin, laulettiin inkkarilauluja rummun säestyksellä ja paistettiin nakkeja ja vaahtokarkkeja, aivan upea aamupäivä. Ja leikit tiipiissä jatkuivat iltapäivällä, pojat metsästivät kuviteltuja hirviä ja poroja ja paistoivat lihaa nuotiollla (joka silloin oli ollut sammuneena pari tuntia). Tästä puhutaan varmasti pitkään ja hienointa on että tämä upea kokemus järjestyi erään lapsen vanhempien avulla, tiipii on heidän harrasteensa ja kesämökkinsä. Ja jatkostakin oli puhetta, keväällä ehkä pihalle nousee cowboykylä. Anteeksi pitkä sepustus, mutta olen innoissani.
Kotihommat on vähän retuperällä, siivota pitäisi ja ikkunatkin on pesemättä... no, katsotaan mitä saan viikonloppuna aikaan, olen lempeä itselleni. Kissat pelästyivät kai kylmää kun ovat viettäneet paljon enemmän aikaa kotona, pääasiassa nukkuen. Kotiuduttuani tänään ulkoilin hetken Nemon ja Inton kanssa, jotka kömpivät unisina ylös sängystämme kun kolistelin ovesta sisään. On ne sellaisia mammanpoikia, aina siellä missä mammakin ♥

Rattoisaa viikonloppua kaikille!

Syysasterit kukkivat edelleen

Sienet ovat vallanneet kannon

Jalokurjenpolvessakin on vielä muutama kukka

Nemo tarkkana

Into vaaniii :)