Kissanelämää, ja vähän ihmistenkin...

"Vaikka kissa asuisi talossa, joka on täynnä mattoja, mukavia sohvatuoleja, pehmeitä tyynyjä, hyllyjä ja ikkunanlautoja, se silti haluaa nukkua juuri sen paperin päällä jota sinä olet lukemassa."
- tuntematon -

Perjantai-iltaan toi dramatiikkaa tilanne takan päällä: Into könysi sinne yläkertaan vievien rappujen välistä ja Nemo olikin jo siellä (oli ketteränä poikana hypännyt suoraan lattialta).

"Siis hei mitä... toi on täällä!"

"Häivy..." - "Mähän en lähde mihinkään!"

"Mamma hei, eiks ton pidäkin lähtee!"

Ja niinhän siinä kävi ennen kuin mamma ehti sanoa kissaakaan, että Nemo lähti ja Into levittäytyi tyytyväisenä makaamaan lämpöiselle paikalle. Kai se on joku vanhemman oikeus, kissahierarkia. Mutta useimmiten takan päällä kyllä makoilee Nemo ♥.

Tänään me ihmiset saatiin aamukahville tuoreet sämpylät, kokeilin nimittäin ensimmäistä kertaa ns. yönylisämpylöitä. Eli tein taikinan illalla jääkaappiin nousemaan yli yön ja aamulla sitten leivoin ne pellille, nostatin ja paistoin ja oli muuten hyviä, maku oli erilainen kuin nopeasti lämpimässä nouseessta taikinasta leivotuissa, vähän hapahko.

Hyvän aamupalan ja kirjan loppuun lukemisen jälkeen lähdin haukkaamaan happea, kamera ja kissat tietysti  mukana. Mukavaa lenkkiseuraa minulla olikin, ensin tulivat kaukana jäljessä ja kun pysähdyin hekin pysähtyivät ja katselivat taakseen ja kun jatkoin matkaa, kipittivät perässä. Paluumatkalla Nemo kyllä jäi vähän omille teilleen, mutta tuli kuitenkin mutkan kautta pian kotiin. Pihalla pappa oli puita pilkkomassa, mutta minun piti tulla Inton kanssa sisälle, sillä siihen malliin hän nuoli varpaitaan ja mulkoili minua: "Mamma, mennään jo sisälle, etkö sä nää että mun anturat on ihan punaset ja kylmät..."
Nyt on hyvä taas olla kotona lämpimässä.

Lokoisaa lauantaita!

Lukuvuorossa:
Michael Cunningham: Lumikuningatar, Gummerus 2014, kirjastosta