Helmikuun hämärässä...

"Hienostuneet ja herkät luonteet ymmärtävät kissaaa. Naiset, runoilijat ja taiteilijat pitävät sitä suuressa arvossa, koska he ymmärtävät sen ensiluokkaista herkkyyttä. Vain karkeat luonteet eivät huomaa kissan luonnollista ylhäisyyttä."
- Champfleury -

Viime postauksen vitsaus on voitettu, vesi virtaa taas siellä missä pitääkin ja sotkut on selvitetty. Toivonpa tosiaan että tämä oli nyt tässä - ja se siitä.
Wikipedian mukaan helmikuu on eteläsuomessa iltapäivien pidentymisen ja kovien pakkasten ja korkeiden nietosten aikaa, lumi tosin alkaa tiivistyä mutta varsinainen sulaminen alkaa vasta maaliskuun lopulla.... Taitaa olla vuodenajat jollain tavalla sekaisin tai sitten wikipediaa pitäisi päivittää, on nimittäin melkoista sulamista havaittavissa joka puolella. Tie, siis tämä meidän yksityistie, noin kilometrin mittainen, alkaa olla siinä kunnossa että odotan postin ilmoittavan päivänä  minä tahansa että postia ei kanneta ennen kuin loska on sulanut ja tie kuiva. On välillä itselläkin onnesta kiinni että pääsee mäet ylös ja ettei sohjo imaise autoa omille teilleen. Rospuutoksi tätä kai kutsutaan elikkä kelirikoksi, mutta aikansa kutakin, onhan tästä joka vuosi selvitty.
Ja aina olen myös selvinnyt lentsusta joka kaatoi minut petin pohjalle pariksi päiväksi, toivon mukaan siis tälläkin kertaa. Oli kyllä parantavaa nukkua päikkäreitä kissat kainalossa parikin kertaa päivässä, ilmankos Nemo tuli tänäänkin perässäni makuuhuoneeseen kun puin päälleni ja tassutteli sängyllä siihen malliin että:"No niin mamma, mennäänkö nukkumaan" ja minun oli sanottava että mamma lähtee nyt töihin... tunsin itseni petturiksi. 
Parin viime viikon aikana olen lukenut pinon Andrea Camillerin komisario Montalbano kirjoja, aloitin viimeisen eilen illalla ja totesin että sen olenkin jo lukenut ja muistan niin hyvin etten viitsi kyllä lukea uudelleen, huomenna täytyy suunnata kirjastoon tai ehkä luenkin omasta hyllystä jotain.
Tällaista tällä kertaa Käpälämäessä.

Mukavaa viikonloppua, omaani vietän perheen parissa. Odotan innolla nuorisoa kavereineen kotiin äidin "lihapatojen" ääreen ( ja sunnuntai-iltana nautin taas rauhasta ja hiljaisuudesta).