Luopumisen haikeus...

"Saisipa elää kissapäiviä.
 Kuin kuningas katselis sohvalta tuolta.
Rauhassa pesisi takapuolta.
Ei olis surua, 
murhetta, huolta."
-kirjasta Kissan kosketus-

Ihmisen elämään kuitenkin kuuluu myös suru ja murhe ja niitä molempia tunnen nyt sillä isäni elämä on hiipumassa loppuun. Muistelen mukavia yhteisiä hetkiä ja olen onnellinen siitä että olen saanut näin pitkään pitää vanhempani. Oman perheen merkitys on suuri ja lohduttava kuten myös ympäröivä luonto. Juhannuksena varmasti muistellaan yhteisiä lomia ja juhlapyhiä ja valmistaudutaan tulevaan, elämä jatkuu.