Tapani...

"Aina ihmisen hymyillessä ja etenkin nauraessa hän tuo elämään jotain tärkeää."
- Laurence Sterne -

Niin ollaan tänä jouluna päästy jo tapaninpäivään, meillä on kyllä ollut Tapanin päiviä aatonaatosta asti. Tapani-kisu nimittäin tuli ihmisineen meille joulun viettoon. Etukäteen mietin mitähän meidän kollipojat moiseen ipanaan suhtautuvat, mutta yllätyin melkoisesti reaktioista. Nemo oli yläkerrassa päiväunilla kun vieraat saapuivat ja jonkin ajan päästä menimme yhdessä Nemoa katsomaan ja Tapanikin oppi tosi nopeasti miten rapuissa kuljetaan (juostaan edestakaisin). Niimpä Nemo siis heräsi unestaan ja lähes ensimmäiseksi näki vieraan kissan kodissaan, siitä se sitten alkoi, nimittäin muutaman päivän mouruaminen. Nemo oli todella järkyttynyt ja peloissaan ja uteliaskin ja Tapani vain ja ainoastaan utelias. Päivät menivät siihen malliin että Tapani touhusi ympäriinsä iloisena ja uteliaana ja Nemo ressu tuijotti sitä ja jos Tapani tuli liian lähelle Nemo päästeli sellaisia varoitusääniä että oksat pois. Into oli ulkona kun Tapani tuli ja tulessaan sisälle hämmentyi lähinnä Nemon konsertista ja katsoi parhaimmaksi lähteä takaisin ulos, mutta Intolla ei koko aikana ollut Tapanin kanssa mitään nokkapokkaa, vanha herra vetäytyi tyynesti nukkumaan eikä ipanan hiipailut ympärillä sitä haitanneet. Nyt Tapanin perhe on matkustanut jatkamaan joulun viettoa Raumalle ja meillä pitäisi olla kaikki hyvin, mutta...  Nemo taisi stressata tapanin vierailusta enemmän kuin osasin kuvitellkaan, sillä tänään se on nukkunut koko päivän. Ei ole syönyt, ei ulkoillut uni vaan maittaa, toivottavasti huomenna on jo entinen meininki ettei tarvitse huolestua tosissaan.
Kissojen reviiriongelmista huolimatta joulu oli ihana yhdistelmä rakkaita ihmisiä, leppoisaa oleilua ja hyvää ruokaa ♥.

Mukavaa joulun jatkoa!