sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Syysjuttuja...

"Ihmisen sydämen puhtauden saa selville tarkastelemalla, pitääkö kissa hänestä."
- tuntematon -

Syksyn tuloon liittyy monenlaisia asioita, kuluneen viikon aikana törmäsin tai lähes törmäsin niistä aika moneen. Ensiksikin sain kunnon flunssan jonka vuoksi pysyttelin kotona peiton alla pari päivää kissat kainalossa, pahimman taittuttua pääsin taas töihin. Ilmat muuttuivat viileämmiksi, niinpä kaivoin esille pipon ja käsineet, varmuuden vuoksi. Varmuuden vuoksi etsin esille myös autoon jääraapan, sillä jonain aamuna ikkunat ovat jäässä enkä halua, taas, käyttää parkkikiekkoa siihen hommaan... Samalla heitin myös lumiharjan valmiiksi jalkatilaan, toivottavasti sitä ei tarvita piitkään aikaan.
Tänään siirsin ruukuista laventalit penkkiin ja toivon että ne selviävät talven yli ja keväällä ostan taas uusia ruukkuihin ♥. Istuttelin myös viime keväisiä pääsiäiskukkien sipuleita isoihin ruukkuihin ja toivon saavani keväällä aikaisin terassille kukkaloistoa. Kasvihuoneessa kypsyy vielä pikkuhiljaa tomaatteja , vaikka lähes kaikki muut kasvit ovat jo mennyttä. Suunnittelin sinne valosarjan laittoa, mutta ehkä maltan vielä. Avoterassin kalusteet on siirretty katon alle, harvinaisen ajoissa meille, yleensä homma on hoidettu vasta pakkasten tultua. Vielä on kuitenkin mukava istua auringossa vaikka kahvimukin kanssa tai kamera mukana ja kuvata mamman mussukoita kun köllivät auringossa. Kävimme myös siirtämässä äitini mökin terassikalusteet sisälle ja toimme tv:n meille talvisäilöön, mökkikausi on äidiltä tältä erää ohi.
Lähdimme käymään kirppiksellä lähikaupungissa, mitään ei kuitenkaan tällä kertaa löytynyt, mutta matkalla kuvailin auringonkukkapeltoa ja järvi maisemia. Kun olimme jo lähes kotona, matka oli saada erilaisen lopun sillä hirvi poukkasi tielle täysin "puskista". En ehtinyt kuin henkäistä, mies jarrutti ja hirvi onneksi meni reippaasti yli, mutta ei se kovin kaukana ollut...jos huomio olisi tuollaisessa tilanteessa jossain muualla, lopputulos voisi olla ihan toinen. Pari sataa metriä tuon jälkeen tielle oli tulossa pari peuraa, mutta ne kääntyivät ympäri ja kylläpä ne näyttivät pieniltä hirven jälkeen...tämä tapahtui siis keskellä kirkasta iltapäivää. Sen verran pelästyin että oli hetken aikaa huono-olo, kyllä taas muistaa kun aamulla aikaisin lähtee töihin kuinka iso se hirvi on auton edessä. Ja vaikka istuin siinä etupenkillä kamera sylissä, eipä tullut mieleen yrittää kuvata noita komeita eläimiä.

Mukavaa ja turvallista viikon alkua kaikille!








4 kommenttia:

  1. Huh, onneksi se hirvi ei pysähtynyt miettimään keskelle tietä!
    Ihanat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onneksi oli meno mielessä eikä jäänyt arpomaan mennäkkö vai eikö mennä.
      Kiitos :)

      Poista
  2. Huh huh, onneksi teille ei käynnyt kuinkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä onnea matkassa, se tapahtuu niin nopeasti eikä se hirvi katsele tuleeko autoja vai ei. Kyllä tämän muistaa nyt kun liikenteeseen lähtee, sen verran pelästytti.

      Poista