Syksyn haikeus....

"Kun rotat valtaavat palatsin, jopa laiska kissa on arvokkaampi kuin nopea hevonen."
- Kiina -

Työn hektinen arki vaatii herkeämättömän skarppina olon ja iltaisin on mukava asettua sohvalle läppärin kanssa tai televisiota katsomaan. Tosin yleensä käy niin että eräs ihanainen karvapoika lähestyy vaativasti ja kyllähän silloin koneet väistyy ja päästään molemmat nauttimaan sylittelyn ihanuudesta ♥.
Olo on tällä hetkellä hieman haikea, sillä tytär kävi kotosalla ja seuraavan kerran sitten nähdään täällä jouluna, sillä viikon päästä hän on jo Islannissa, satujen saarella. Onneksi nykyisin hyvä yhteydenpito on helppoa ja  marraskuussa matkaamme itse Reykjavikiin. Mutta kaikesta huolimatta fiilis on nyt alavireinen... onneksi lohtua löytyy läheltä ♥

Lukuvuorossa:
Robert James Waller, Rajamusiikkia, Werner Söderström 1995, äidin hyllystä

kirppiksiä...

"Kissat ovat niin siistejä, helliä, kärsivällisiä, arvokkaita ja rohkeita, että sopii kysyä, kuinka moni meistä pystyisi olemaan kissa?"
Fernard Mery

Eilinen päivä meni Turussa tytärtä moikkaamassa. Opiskelijan elämä tuntuu olevan vauhdikasta; opiskelua, työtä ja biletystä, mutta niinhän se yleensä tuossa iässä on, näin muistelisin... No joka tapauksessa, käytiin yhdessä syömässä Rantakertun super hyvää ruokaa ja myöhemmin Fontanassa kahvilla, siellä oli tosi ihanaa juustokakkua, nam. Kun ajeltiin takaisin kotiin päin, oli taas niin mukava fiilis, on aina ihanaa nähdä ja ero vähän haikeaa, mutta tapaamisista jää lämmin hyvä olo. 
Kissapojat olivat eilisen  päivän kahden kotona kun poikakin oli töissä. Joku oli oksentanut sohvalle ja vähän oli riehuttu muutenkin, Intokin on innostunut leikkimään uusilla leluilla niin että kynnet vaan sutii laminaatilla. No, onneksi sohvassa on irtopäälliset joten eikun pesukone päälle. Ja kissoja yritin pitää hyvänä koko päivän edestä, mutta Nemo kulki perässä koko illan ja Into tuli yöllä nukkumaan kyljen päälle. Mitenkähän ne oikein selviävät kun kohta menen taas töihin...ja miten minä selviän? Täytyy nauttia näistä viimeisistä viikoista koko rahan edestä.
Käytiin muuten Turussa yhdessä eräällä kirppiksellä, etsimme pienehköä lipastoa, ei löytynyt, mutta Riihimäen lasin Karhupurkin toin kotiin kahden Ilvespurkin kaveriksi. Tänään kävimme täällä kotokulmilla eräällä isolla kirppiksellä jälleen sitä lipastoa metsästämässä, eipä löytynyt vieläkään, mutta onneksi sillä ei ole kiire. Jotain muuta pientä kuitenkin vaihtoi omistajaa.
Saimme muuten joulupukilta Pauligin Cupsolo kahvimasiinan ja näihin herkkukahveihin jää aika helpolla koukkuun, mies toi juuri käteen lattemukin....

Kun pakkanen vielä paukkui...

Föri

Sorsat Aurajoen jäällä