Downsiftausta...

"Tiskaaminenhan on sitä että kiepauttaa lautasta purossa, että huitaisee tassunsa ja heittää vihreän lehden menemään, eihän se ole yhtään mitään."
- Nuuskamuikkunen-

Tämä syksy on mennyt hurjalla vauhdilla, viikot vain hujahtelee ohi. Liekö syynä uusi reilusti hektisempi työ vai mikä, joka tapauksessa tuntuu etten ehdi (jaksa, viitsi) mitään ylimääräistä. Nautin siitä että kun tulen töistä kotiin voin kissapoikien tervehdysten ja ulos menon jälkeen pötkötellä sängyssä hyvän kirjan seurassa ja jos siltä tuntuu ottaa pikku tirsat, ja vasta sitten käydä käsiksi kotihommiin. Tänäänkin luin yhden dekkarin loppuun ja sitten yllättävää kyllä, intouduin siivoamaan. Kumma juttu, mutta näin syksyllä tekee mieli laitella kotia uuteen uskoon, vaikkei muuta niin vaihdella tavaroiden paikkoja huoneesta toiseen. Kai se liittyy tähän lisääntyvään sisällä oloon, niin ihmiusillä kuin kissoilla sillä selvästi kollit ovat alkaneet viihtyä kotosalla yhä enemmän. Ulos olen myös viritellyt valosarjoja pimeyden torjumiseksi.

Vaikka pimeys ja kylmyys ovat lisääntyneet olen iloinnut aurinkoisista ja sateettomista päivistä, sama jatkukoon ♥

Ensi askeleet...

"Taivahalla illan kajastus se aamun koitton suli. Hopeisilla se säteillänsä leikki ikkunoissa ja talon seinillä ja puistikoissa. 
Ei ollut ilta, yö, ei aamukaan. Niin oli ihmeen valkeata vaan."
- V.A. Koskenniemi -

Nythän se on, keskikesä. Vielä tämä viikko töitä ja sitten koittaa loma, kyllä sitä jo odotankin. Hirveästi en sitä kotona viitsi hehkuttaa, miehellä kun ei tänä vuonna sattuneesta syystä ole lomaa. Viime vuoden lokakuussa hänet näet saneerattiin ulos lähes kolmekymmenvuotisesta työpaikastaan, tuo karu tapahtuma tuli täysin puun takaa. Mutta onni onnettomuudessa; parin kuukauden kotona olon jälkeen hän sai uuden työpaikan jossa viihtyy loistavasti. Kesälomaa hänellä on vain viikko elokuun lopulla, ymmärrettävästä syystä siis en kehuskele neljän viikon lomallani...
Muutoksen aika työssä tuli myös minun kohdalleni. Viime perjantaina oli viimeinen päivä paikassa jonne olen kymmenen vuotta iloisin mielin mennyt töihin, työnkierto vei minut uuteen paikkaan ja hieman uudenlaisiin tehtäviin. Työmatka pysyy ennallaan tai tarkkaan ottaen lyhynee n. kilometrin. Tämän viikon olen siis "harjoittelemassa" uudessa paikassa ja elokuun alusta alkaa sitten uusi kausi työelämässäni, odotan sitä avoimin mielin ja uskon vaihtelun virkistävän.

Nemo nauttii auringosta huussin rapuilla mummon mökillä

En valitettavasti tiedä tämän pionin nimeä, mutta väri on mielestäni harvinaisen kaunis ♥

Into valloitti nojatuolin pesupuuhiinsa

Kirjastokeijukin on päässyt ulos ihailemaan kesän rehevää luontoa (Vanhan Saunan tuotantoa)

Sain uuden pitsikisun muistoksi työkaverilta ♥ (Saviheinäpuodin tuotantoa)

Sarah Bernhardt ♥

Ihanaa, kesäistä viikon jatkoa!

Heräämisiä...

"Kuka tänne ensin ehti, kehuskeli leskenlehti.  minä nostin ensin pään, kevään valoon lempeään.
Sinivuokko huusi näin: katsokaa myös tänne päin. Siniseksi metsän teen, iloiseksi pientareen.
Valkovuokko huokaisi, minä tulin viimeksi. Joka väri vuorollaan, kukkimaan saa harmaan maan."
- Kevätkukkien kilpailu, kirj. Anna-Mari Kaskinen -

Tämän keväisen päivän aloitti upea auringonnousu töihin mennessäni, oli pakko napata pari kuvaa.
Tämä on taas tätä aikaa kun joka päivä maasta putkahtaa jotain ihanaa! Minä kaivoin pyrstö pystyssä kotirinteessä kuivien lehtien alta sinivuokkojen ensimmäisiä alkuja näkyviin ja tänään kun menin sinne, sinistä näkyi joka puolella! Ja krookukset, milloin ne putkahti esille? Eilen en huomannut mitään ja tänään niitä on laumoittain. Lumi on huvennut meidänkin nurkilta hyvin vähiin, enää on katolta tippuneesta kinoksesta rippunen jäljellä.
Kissat ulkoilevat taas kesäiseen tahtiin, elikkä paljon ja pitkään, liiankin pitkään... Viime viikon lopulla pelästyin että Nemo aloitti reissukissana olon, sillä mies oli päästänyt sen yöllä ulos eikä sitä näkynyt aamulla eikä kun tulin töistä ja iltakin kului eikä kollipoikaa näkynyt ei kuulunut, mutta sitten yhtäkkiä se tuijotti ikkunan takana ihan muina maunoina, kuin pikku pissireissulta tulleena. Ja nukkui tyytyväisenä kotona koko seuraavan yön. Ei alkaneet reissut, ainakaan vielä.
Töissäkin elellään keväisissä tunnelmissa. Maitopurkeista ollaan askarreltu linnunpönttöjä vaikkei niitä voikaan rekisteröidä Miljoona pönttöä- kampanjaan, hengessä mukana kuitenkin. Keväthavaintoja kirjataan ylös ja tänään olimme metsäretkellä havainnot tähtäimessä, mutta saalis jäi vähäiseksi jollei oteta lukuun aika pussillista roskia jotka toimme tullessamme päiväkodin roskalaatikkoon. Onhan sekin tietysti kevättä että roskat paljastuvat lumen alta :(.
Olemme lopettaneet lintujen ruokintakauden, vaikka vähän ikävältä tuntuu katsella kun tirpuset parveilevat paikassa jossa monta kuukautta kökötti siemenbaari talipötkylöineen. Toivottavasti tulevat taas syksyn tullen baarin avajaisiin.

Mukavaa ja keväistä viikon jatkoa!

Winter wonderland...

"Tahtoisin toteuttaa suuria ja jaloja asioita, mutta ensisijainen velvollisuuteni on toteuttaa pieniä asioita ikään kuin ne olisivat suuria ja jaloja."
- Helen Keller -

Paukkupakkaset menivät ja lumisateet tulivat, kissojen elämään tuo muutos ei paljon vaikuttanut; sisällä makoilu on edelleen mukavampaa kuin lumessa rämpiminen. Etenkin vanhaherra Into nauttii mieluummin kodin lämmöstä kuin ulkoilun hurmasta.

Töissä sen sijaan pikkuihmiset nauttii täysillä talvesta ja etenkin lumesta. Itsekin huomaa viime viikon sisällä olon jälkeen kuinka mukavaa ulkoilu onkaan, varusteet täytyy tietysti olla kunnossa ja tilasinkin tänään itselleni uudet talviulkoilukengät, vanhat kastuvat eivätkä enää pidä jalkoja lämpiminä. Tänään teimme kyllä töissä kaikille aikuisille lämpöpohjalliset autonlasinsuojasta jossa on toisella puolella alumiinikalvo, saapa nähdä toimiiko... Huomenna minulla on koulutuspäivä joten pääsen testaamaan pohjallisia vasta perjantaina, kerron sitten kuinka kävi.

Mukavaa loppuviikkoa ja kaikesta huolimatta: yritetään nauttia tästäkin vuodenajasta.

Viimeistä viedään...

"Turvaa aina siihen rauhoittavaan tietoon, että pystyt hallitsemaan kaikeen, mitä sinulle tapahtuu."
- Norman Vincent Peale -

Nyt se on ohi, pitkä pitkä loma ja huomenna alkaa taas työt. Saas nähdä kuinka ensi yönä nukuttaa, vaikka kehnonlaista se on muutenkin ollut viime aikoina sillä kuu ja yskän perhana ovat jonkin verran valvottaneet. Sitä paitsi olen tottunut siihen että voin valvoskella ja sitten nukkua aamulla hävyttömän pitkään... no, nyt palataan taas kuriin ja nuhteeseen, pian siihen tottuu, luulisin.
Tänään ulkoilin kissapoikien kanssa vähän pihahommia tehden; tyhjensin pari kukkaruukkua, nostin freesian sipulit kuivumaan ja piilottelin maahan jokusen tulppaaninsipulin. Siinä lomassa napsin pojista kuvia aurinkoisessa syysmaisemassa. 
Kohta lähden ystävän luo kaffeelle ja sitten poikkean töihin hakemaan avaimet että pääsen aamuaikaisella ottamaan vastaan pikkuihmisiä ja yhdessä touhuilemaan.

Mukavaa loppuviikkoa ja lokakuun alkua kaikille!

Ps. Muutto yläkertaan on alkanut, viimeyö jo nukuttiin siellä.

Siellä ja täällä...

"Ystävä on henkilö, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen."
- Henry David Thoreau -

Eilinen oli taas menopäivä. Aamupäivällä kävin ensin töissä moikkaamassa työkavereita ja vähän myös hakemassa tuntumaa työhönpaluuseen, ei tässä enää kauaa lomailla... Lapsia oli ihana nähdä ja vastaanotto oli sydäntä lämmittävä, kiva päästä taas pikkuihmisten kanssa touhuilemaan. Työpaikalta jatkoin matkaa ystävän luokse kuulemaan matkasta Liverpoolin Beatlesviikolle. Jutustelun lomassa syötiin ihanaa kaalilaatikkoa joka oli tehty uudella tvistillä; kookosmaidolla ja jasmiiniriisillä ja lihan sijasta soijarouhetta. Oli ihan älyttömän hyvää ♥. Matka oli ollut todellinen "once in a lifetime" kokemus, vaikka monet matkakumppanit olivat jo konkareita Beatlesviikon kävijöitä. Oli kiva kuulla kaikesta siitä tarjonnasta mitä Liverpoolissa oli mahdollista kokea. Ystävällä oli kotonaan myös melkoinen yllätys; entinen postikoira, nykyinen puutarha/kirppiskoira Stig oli saanut "pikkuveljen", Shregin. Voi mikä sydämenmurskaaja tuo pikkuinen olikaan, muttei tietenkään voittanut Stigiä ♥. Veljeksillä oli niin vauhdikkaat nassikkapainit että matot menivät rullalle ja ulkona leikittiin kaikkien lasten tapaan: ota kiinni jos saat!
Kotimatkalla poikkesin vielä toisen ystävän luona asioimassa ja sielläkin oli uusi perheenjäsen, pikkuinen kollipoika nimeltään Ransu. Nyt vasta tajusin etten huomannut ollenkaan ottaa kuvia Ransusta, taisin olla niin lumoutunut tuosta pikku hurmurista ♥.
Tänään olenkin sitten ollut ihan kotona koko päivän. Aloitin yläkerran maalausurakan kaiteesta, helpomman kautta voisi sanoa, jatkan huomenna. Päivä oli niin kaunis että se houkutteli viemään pyykit pitkästä aikaa ulos kuivumaan ja ihme kyllä ne myös tekivät sen. Tein myös vähän betonihommia, siihenkin houkutteli kaunis ilma. Katsotaan mitä niistä tulee kunhan kuivuvat.
Illan vietin ystävän kanssa höpötellen. Tuntuu että vauhti kiihtyy kun loma lähestyy loppuaan, täytyisi ehtiä vielä niin paljon, ikkunatkin pitäisi pestä ja auto ja ... no saas nähdä mihin aika riittää.

Stig ja Shreg ♥

Kuin vanhasta "sidostesukka kestää"- mainoksesta. Nalle Puhkin näytti kestävän yllättävän hyvin.

Suloinen nappisilmä Shreg ♥

Ei pöllömpi paikka tuo Liverpool ;)

Aurinkoisia päiviä meille kaikille!

Syksyn haikeus....

"Kun rotat valtaavat palatsin, jopa laiska kissa on arvokkaampi kuin nopea hevonen."
- Kiina -

Työn hektinen arki vaatii herkeämättömän skarppina olon ja iltaisin on mukava asettua sohvalle läppärin kanssa tai televisiota katsomaan. Tosin yleensä käy niin että eräs ihanainen karvapoika lähestyy vaativasti ja kyllähän silloin koneet väistyy ja päästään molemmat nauttimaan sylittelyn ihanuudesta ♥.
Olo on tällä hetkellä hieman haikea, sillä tytär kävi kotosalla ja seuraavan kerran sitten nähdään täällä jouluna, sillä viikon päästä hän on jo Islannissa, satujen saarella. Onneksi nykyisin hyvä yhteydenpito on helppoa ja  marraskuussa matkaamme itse Reykjavikiin. Mutta kaikesta huolimatta fiilis on nyt alavireinen... onneksi lohtua löytyy läheltä ♥

Lukuvuorossa:
Robert James Waller, Rajamusiikkia, Werner Söderström 1995, äidin hyllystä

Paluu arkeen ja uuden alku....

Kissan salainen elämä

"Kissa tulee yöllä sisään ikkunasta
hyppää sänkyyn hiekkaa tassuissaan
varistaa matkansa jäljet pitkin lakanoita.

Minä nukun mitään arvaamatta
mutta näen aamuyöstä merkillistä unta
jossa makaan aavikolla valtavan leijonan kanssa."

Loman jälkeinen elämä on koittanut, hitaasti ja rauhallisesti mutta "law and order" elämään on palannut.

On innostunut seuraamaan Teemalta niin espanjalaista Francon jälkeen- Alcantaran perhettä kuin italialaista Isä Matteon tutkimuksia. Mikään pakkomielle näiden katsominen ei ole, mutta jos osun sisälle sopivasti eikä ole tärkeämpääkään tekemistä, näitä katselee mielikseen. Tuntuu kai mukavalta kuulla välillä muita kieliä kuin iän ikuista englantia, keväällä seurasin myös kreikkalaista Saari-sarjaa niinikään Teemalta, olen myös lukenut kirjan johon kyseinen sarja perustuu.

Poikamme aloittaa ensi kuussa opiskelun ammattikorkeakoulussa ja nyt hän on löytänyt asunnon ja rakentaa ensimmäistä omaa kotiaan, tyttöystävän avustuksella. Vaikka tämä on ollut odotettavissa ja olen häntä kannustanut ja tavallaan odottanutkin oman elämän tietynlaista rauhoittumista, koen myös haikeutta  yhden elämänvaiheen lopullisesta päättymisestä. Olen iloinen hänen itsenäisyydestään ja samalla vähän surullinen, viimeinenkin poikanen lentää pesästä, mutta näinhän elämän pitää mennä. 

Joku tuli sylkkyyn kuivattelemaan itseään...

Sato alkaa kypsyä, ekat omat tomaatit ja viinimarjatkin pikkuhiljaa

Hellehommia...

"Kissa ei näe mitään syytä totella toista eläintä,
ei edes kahdella jalalla kulkevaa."
Sarah Thompson

Helle hellii nyt meitä suomalaisia oikein urakalla. Aloitin päiväni hitaasti ihanalla aamupalalla ja sen jälkeen ajoin lähikaupunkiin ostamaan pari aurinko"löhö"tuolia, loman viimeisten päivien iloksi. Kotiin ajelin työpaikan kautta, hain yhden maton pesuun ja laitoin jääkaapin ja pakastimen päälle sekä puhelimen lataukseen: Ensi viikolla on paluu arkeen! 
Vielä ennen kotiinpaluuta koukkasin ahkeran ystävän kautta ja sain mukaani mahtavan määrän kanttarellejä ja pari kasvihuonekurkkua maistiaisiksi. Maistui muuten hyvältä, niin sienet (sipulin ja kerman kera) kuin kurkkukin.
 Into vähän avittelee mammaaa tietokonehommissa. Nemon olen viimeksi nähnyt eilen illalla, ei kai vaan taas....

Kreikkalaista jugurttia, mansikoita, auringonkukansiemeniä ja päälle loraus hunajaa...slurps

Atk-tuki Into, melko rento duunari

Hyvä oli istua/maata, testattu on :)

Uusi yrttituttavuus,  hunajalippea tai -lippia, mutta joka tapauksessa sievät pienet käpymäiset kukat

Lukuvuorossa:
Gillian Flynn: Paha paikka, Wsoy 2014, kirjastosta

liput liehuu...

Tänään on liputuspäivä, Eurooppa-päivä. Minun on pakko myöntää etten ole aiemmin tällaisesta kuullutkaan, kuinka kauan tätä on mahdettu viettää, minulta on mennyt ihan ohi.
Viikko meni hurjan nopeasti kun alkuun pääsi, yhtäkkiä olikin taas perjantai. Monenlaistahan tähän viikkoon mahtui, töissä oli melkoista tohinaa kuten aina keväällä ja sää on vaihdellut lumesta ja pakkasesta vesisateeseen ja muutamaan auringon pilkahdukseenkin.
Mutta nyt on perjantai, takassa tuli, masu täynnä ihanaa varhaiskaalista tehtyä laatikkoa, Into sylissä köllöttelemässä ja pian laitan saunan lämpiämään, ah onnea ♥.
Mukavaa viikonlopun aloitusta muillekin!

Lukuvuorossa:
Marja-Sisko Aalto, Murha tuomiokapitulissa, Icasos 2013, kirjaston kirja