sunnuntai 15. joulukuuta 2013

15. luukku

"Kissat ovat salaperäisiä otuksia: et koskaan tiedä pitävätkö ne sinusta vai käyttäytyvätkö ne alentuvasti vain valloittaakseen talosi. Tämä mysteeri tekee niistä kaikkein houkuttelevimpia petoja."
Paul Moore

3. adventti ja maa on taas valkoinen. Päivä on lyhimmillään, tuntuu ettei valoisan aikaan ehdi juuri mitään, eletään hämärästä hämärään, onneksi pian alkaa taas päivät pidentyä.. Mutta nyt kun sähköt toimii moitteettomasti, siis ainakin täällä,  voin taas nauttia kynttilöiden valosta ja tunnelmasta.
Aamuyöllä heräsin ja nautin siitä kun Into nukkui lämpimänä ja pehmeänä kyljessäni kiinni, onnellinen kissapoika tassut kohti kattoa. Aamun tullessa Inton kadottua muualle, hiipaili Nemo jalkopäähäni ja istui siinä minua tuijottaen kuin kysyen: Onko nyt mun vuoro, voinko jäädä tähän? Ihanat, rakkaat kissat.




2 kommenttia:

  1. Vuorotellen, vuorotellen! Hyvä vahtia mammaa vuorotellen.

    VastaaPoista