"Kissat eivät yhtään kunnioita työtäni. Istahtavat sivulle jota olen kirjoittamassa."
Beatrix Beck

Niinhän kissat tekee; jos luen sanomalehteä niin takuulla tulevat tassuttelemaan sen päälle ja heittäytyvät siihen selälleen: Rapsuta minua!

Olen lukenut. Riika Alaharjan Maihinnousu kertoo pienestä perheestä ranskan rannikolla, suuren maihinnousun maisemissa. Perheen elämä muuttuu kertaheitolla kun 8-vuotiaalla tyttärellä todetaan akuutti leukemia. Jo aiemmin rakoillut avioliitto hajoaa kun mies paljastaa rakastuneensa työkaveriinsa. Nainen jatkaa työtään maihinnousunhistorian oppaana ja huolehtii samalla tyttärestään, avioliitostan ja oman asunnon hankkimisesta. Tykkäsin.
Tällä hetkellä luennan alla on Lisa Genovan Puolinainen, joka nimensä mukaisesti kertoo amerikkalaisen unelmaperheen uraohjus äidistä joka auto-onnettomuuden jälkeen ei tunnista vasenta puoltaan lainkaan. Vasen jalka, käsi, kasvot ym siis puuttuvat kokonaan, eikä vain niin että niitä ei tunne vaan hän ei myöskään näe niitä, näkö on rajoittunut. Aivot tietysti korjaavat havainnot niin ettei hän itse alkuun ymmärrä että jotain puuttuu; lukiessa hän näkee vain oikealla olevat sanat ja opettelee apuvälineiden avulla "löytämään" myös vasemman puolen. Kirja herätttää ajatuksen siitä kuinka pienessä hetkessä kaikki voi muuttua, millaisella tuurilla tässä mennään. Kirjailija Lisa Genova on neurotieden tohtori ja on aikaisemmin kirjoittanut mm alzhaimerin taudista. Mielenkiintoinen, odotan että pääsen loppuun ja saan tietää toipuuko Sarah, vai millaiseksi uusi elämä muodostuu.
Eilen käytiin lähikaupungissa koko porukalla syömässa, tai ei tytär ollut mukana. Hänellä on täyteen buukattu viikonloppu Turussa; lehtijutun kirjoittamista, runoiltaa, leffaa, iloista opiskelijaelämää. Mutta me muut siis ajelimme kauniissa syysauringossa parikymmentäkilometriä yhteen lähikaupungeistamme ja ensin poikkesimme huonekaluliikkeeseen. Sohvapöytä on uupunut elokuusta lähtien kun tytär lähti edellinen mukanaan Turkuun. Vaan nyt on uusi nätti pikkupöytä! Sen jälkeen kävimme meksikolaistyylisessä ravintelissa ahtamassa itsemme täyteen burgeria, quesadillaa, chickenpockettia ja paholaisen hilloa. Hyvää oli, mutta jostain syystä sain vatsani sekaisin ja roimat krampit jotka jatkuivat muutaman tunnin. Yhdistän sen kyllä syömisiini, koska vääntö alkoi jo kotimatkalla. Seuraavan kerran taidetaan mennä muualle...

Tässä tämä söpöliini nyt on. Seuraavaksi uusi matto, ja verhotkin pitäis vaihtaa...

Tänään ajateltiin mennä leffaan iltapuolessa, näillä näkymin leffa olisi Veskun ja Samuli Edelmanin Tie pohjoiseen tai Vares-pimeyden tango. Myös Puhdistus olisi nähtävien listalla, mutta ehkä ensiviikonloppuna.