Siellä ja täällä...

"Ystävä on henkilö, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen."
- Henry David Thoreau -

Eilinen oli taas menopäivä. Aamupäivällä kävin ensin töissä moikkaamassa työkavereita ja vähän myös hakemassa tuntumaa työhönpaluuseen, ei tässä enää kauaa lomailla... Lapsia oli ihana nähdä ja vastaanotto oli sydäntä lämmittävä, kiva päästä taas pikkuihmisten kanssa touhuilemaan. Työpaikalta jatkoin matkaa ystävän luokse kuulemaan matkasta Liverpoolin Beatlesviikolle. Jutustelun lomassa syötiin ihanaa kaalilaatikkoa joka oli tehty uudella tvistillä; kookosmaidolla ja jasmiiniriisillä ja lihan sijasta soijarouhetta. Oli ihan älyttömän hyvää ♥. Matka oli ollut todellinen "once in a lifetime" kokemus, vaikka monet matkakumppanit olivat jo konkareita Beatlesviikon kävijöitä. Oli kiva kuulla kaikesta siitä tarjonnasta mitä Liverpoolissa oli mahdollista kokea. Ystävällä oli kotonaan myös melkoinen yllätys; entinen postikoira, nykyinen puutarha/kirppiskoira Stig oli saanut "pikkuveljen", Shregin. Voi mikä sydämenmurskaaja tuo pikkuinen olikaan, muttei tietenkään voittanut Stigiä ♥. Veljeksillä oli niin vauhdikkaat nassikkapainit että matot menivät rullalle ja ulkona leikittiin kaikkien lasten tapaan: ota kiinni jos saat!
Kotimatkalla poikkesin vielä toisen ystävän luona asioimassa ja sielläkin oli uusi perheenjäsen, pikkuinen kollipoika nimeltään Ransu. Nyt vasta tajusin etten huomannut ollenkaan ottaa kuvia Ransusta, taisin olla niin lumoutunut tuosta pikku hurmurista ♥.
Tänään olenkin sitten ollut ihan kotona koko päivän. Aloitin yläkerran maalausurakan kaiteesta, helpomman kautta voisi sanoa, jatkan huomenna. Päivä oli niin kaunis että se houkutteli viemään pyykit pitkästä aikaa ulos kuivumaan ja ihme kyllä ne myös tekivät sen. Tein myös vähän betonihommia, siihenkin houkutteli kaunis ilma. Katsotaan mitä niistä tulee kunhan kuivuvat.
Illan vietin ystävän kanssa höpötellen. Tuntuu että vauhti kiihtyy kun loma lähestyy loppuaan, täytyisi ehtiä vielä niin paljon, ikkunatkin pitäisi pestä ja auto ja ... no saas nähdä mihin aika riittää.

Stig ja Shreg ♥

Kuin vanhasta "sidostesukka kestää"- mainoksesta. Nalle Puhkin näytti kestävän yllättävän hyvin.

Suloinen nappisilmä Shreg ♥

Ei pöllömpi paikka tuo Liverpool ;)

Aurinkoisia päiviä meille kaikille!

Kesäpäivä Käpälämäessä...

"Kissa ei suinkaan halua koko maailman rakastavan sitä - vain niiden, joita se itse on päätynyt rakastamaan."

Helen Thompson

Eilen aloitimme viimein jo kauan tekijäänsä odottaneen saunaremontin. Siis ihan vain pientä pintaremonttia, elikkäs väriä pintaan vanhoihin tummuneisiin paneeleihin: seiniin, kattoon ja lauteisiin. Nyt alkaa pensselihommat olla tehty, mutta uuden kiukaan asennusta joudumme odottamaan ensi viikkoon, siihen kun tarvitaan ammattimies. Oma sauna ei siis ole käytössä tällä hetkellä, mutta onneksi apu on lähellä, nimittäin vanhempieni mökin iki-ihana sauna ja vain pieni hilpaisu polkua perille.

Nyt kun ilmat ovat viimein olleet vähän paremmat (meillä on kyllä satanut joka päivä...), olemme syöneet ulkona joka päivä, siis pihalla. Se se vasta on kesää kun grilli tuoksuu ja istuskellaan auringon paisteessa, kissat kiehnää jaloissa makupalan toivossa ja nautitaan.

Huomenna suuntaamme mieheni veljen ja hänen vaimonsa kanssa raveihin. He ovat kovia hevosihmisiä ja minä olen täysin ummikko tuossa maailmassa, siis ravimaailmaa tarkoitan, heppoihin olen joskus lapsuudessa tutustunut ratsastamisen kautta jonkin verran, mutta myönnän kyllä etten ihan kotonani ole noiden upeitten eläinten lähellä. 

 

Ainoa pionin kukkani tällä hetkellä, onneksi paljon nuppuja odottelee avautumista ♥

Kaunis amiraaliperhonen lepatteli tänään pitkään pihallamme, Intokin vähän aikaa seuraili liihottelua. Vähän siipeensä saanut tuo kaunokainen oli.

Lukuvuorossa:
James Bowen, Katukatti Bob- kissa joka muutti elämäni, Wsoy 2014, kirjastosta

ja kesä jatkuu...

Tämä juhannus jää luultavasti mieliin melko hyvin ja syy siihen on tietysti tämä kammottavan alhainen lämpötila ja jatkuvat sateen ropaukset, huh. Juhannusta on siis yleisestä tavasta poiketen jouduttu viettämään sisätiloissa, ja kyllähän se väkisinkin on vaikuttanut tunnelmaan, vaikka ruoka on juhannusruokaa ja ympärillä on läheisiä ihmisiä. Mutta, mutta, olisi mukava jos voisi syödä ulkona auringon lämmössä ja pelailla pihapelejä ja vaan istuskella ja nauttia luonnon kauneudesta, näin ei ollut tänä vuonna. No eipä muuta kuin takkaan tuli ja lueskelua ym mukavaa sisäpuuhaa ja maistuu se ruoka sisälläkin hyvältä, pakko myöntää. Kissoista Into on pysytellyt kotosalla, mutta Nemo on mennyt omia menojaan, käynyt vaan välillä tarkistamassa ruokakupin sisällön, häntä ei ole haitannut kylmyys eikä sade. Taitaa olle vähän reissukatin verta Nemossa, mutta onneksi ei kuitenkaan kovin kaukana seikkaile ja välillä on kiva lepäillä kotona lämpimässä.

Sain nimpparikukan entiseltä työkaverilta hauskalla muurahaiskoristeella.

Into söpöili aattona mummon ja vaarin mökin pihalla ♥

Tänä aamuna meidän välissämme pötkötteli tällainen ihanuus, siis tänäkin aamuna, tämä on nimittäin jokapäiväistä :).

taas se tuli...

"Kissan häntä viuhtoo, kiemurtelee ja heiluu hitaasti. Se on pystyssä ja värisee. se pörhistyy ennen taistelua, näyttää kolmekin kertaa pöyheämmältä. Häntä liputtaa tunteita- rohkeutta, häpeää, iloa, pelkoa. Se voi muuttua sirpin teräväksi tai paimenen sauvaksi tai kepiksi tai töyhdöksi tai s-kirjaimeksi, ja se voi painua alas pelosta. Häntä on kissan runoutta ja proosaa. Kun kissa epäröi, sen häntä liikkuu ajatusten mukana. Se on oikukas joki ja savuvana. Se on lause, ajatusten aineellistuma. Se on ilmoitus, paljastus ja taiteellinen ele, kaunis jopa ilmaistessaan pitkästymistä."
-Leonard Michaels-

Perjantai ja viikonloppu, se tuli taas! Viikot menee hurjaa vauhtia ja kevättä kohti vauhti tuntuu vaan kiihtyvän.
Kun kirjoitin tuota Leonard Michaelsin kissa-ajatelmaa, mietin kuinka totta tuo kaikki onkaan. Kissan häntä on kyllä niin ilmeikäs, ei meillä ihmisillä ole sellaista ruumiinosaa jolla voisi noin selkeästi ilmaista itseään. Kissoilla on monta kadehdittavaa ominaisuutta, näin ihmisnäkökulmasta katsoen. Rennosti ottamisen taidosta olen yrittänyt ottaa mallia ja luulen siinä kohtalaisen hyvin onnistuneenikin, minulle ei esimerkiksi tuota ongelmia keskittyä hyvään kirjaan siivoamisen sijaan...
Kun tulin töistä tänään kissapojat Nemo ja Into tulivat ovella vastaan ja niin jäinkin sitten niiden kanssa hetkeksi ulos. Monia mielenkiintoisia hajuviestejä näytti olevan ilmaantunut pihan nurkille, niin tiivisti niitä tutkittiin.
Perjantain murkinaksi ajattelin tehdä tonnikalasalaatin, sauna kuuluu ehdottomasti perjantaihin ja viikonlopun alkuun (kuuluu se kyllä lauantai-iltaankin) ja ihana jouten olo ja tietoisuus siitä että aamulla voi nukkua piitkään eikä ole kiirettä minnekään.
Ihanaa perjantai-iltaa kaikille muillekin ♥

Sireenin silmut ovat jo aika muhkeita

                                 
                                                      Nemo ja Into tarkkoina pihalla

Posti toi näin ihanan naistenpäiväkortin tänään

kevättä...

"Tulet äänettömästi,
 viiksien tutkat tunnustelevat
 porraskäytävän avaruutta
 ja äkkiä leimahtaa ovella kaksi ufosilmää

-siinä sinä olet.

-Sirkka Selja-


Tai jos ei nyt ihan kevättä niin ainakin viikonloppu! Mutta kyllä tänään on ilmassa kevään aavistus, aurinkokin näyttäytyi ja talitiaiset laulavat tityytään, ihanaa! Ensimmäinen työviikko pitkästä aikaa sujui kohdallani mukavasti, kohdallani siksi että meillä töissä jyllää kunnon vatsatauti joka ei toistaiseksi ole minuun iskenyt. Rauhallinen viikko siis, hiihtolomalaisia lomilla ja vapaapäivien viettäjiä ja sitten niitä reppanoita jotka viruivat kotona taudin kourissa, joiden joukossa oli myös pari meistä aikuisista.
Joka tapauksessa jouduin työvuoromuutosten vuoksi aikaiseen vuoroon juuri tänään ja sehän passasi vallan sopivasti, nyt olen ajoissa kotona kun suomen koitos jääkiekon välierissä alkaa. Alun voinkin katsella yksin rauhassa, mutta kun mies tulee kotiin en oikein kestä istua ja katsella kuinka hänellä alkaa naama punoittaa verenpaineen nousun johdosta ja ne hallitsemattomat karjaisut tulevat välillä vähän yllättäen....puuhastelen siis lähitienoilla jotain "muuta" ja pysyn kuitenkin jyvällä ruudun tapahtumista. Ja se kuohuviini on kylmässä, kävi miten kävi. Tänään myös syödään ostopitsaa sillä en aio keskittyä ruuanlaittoon, lupaan sitten huomenna ja sunnuntaina tehdä alusta loppuun kelvollista kotiruokaa.

Keväisen mielen virkistykseksi kuvia viime vuoden huhtikuulta:

Nemo ja valkovuokot ♥

Ensimmäiset puutarhalta haetut orvokit ja keväisen autio tausta

Valko- ja sinivuokot on niin mun juttu ♥♥♥ 

                               

Intokin siellä vuokkojen keskellä  ♥

Ja nyt se alkaa!!

taas ylläreitä....

"Tavallisia kissoja ei ole olemassa."
Colette


Eilen illalla Nemo kisuli tuli ulkoa ja pyöri sohvan luona jaloissani, nostin sen syliini jossa se yleensä seisoo hetken ja häipyy. Mutta eilen Nemo ensin istui syliini ja kun varovasti jatkoin rapsuttelua, kävi lopulta makaamaan siihen! Se on todella harvinaista, yhden käden sormissa on laskettavissa ne kerrat tämän lähes seitsemän vuoden aikana kun näin on käynyt, yritin olla liikkumatta etten vaan saisi sitä ryntäämään pois ja siinä se makoili pitkän tovin, melko jäykässä asennossa tosin. Toisin kuin Into jonka poika kantoi syliini jaloistaan pyörimästä, laittoi sen selälleen sylkkyyni ja siihen se jäi, tassut kohti taivasta, välillä jouduin vaan nostamaan kun alkoi valua lattiaa kohti. Sellaisia ihania sylipoikia mammalla oli eilen.
Tänään suunnittelin päiväni: käyn kaupassa, laitan sipulikeiton porisemaan, katselen minua miellyttävän kepeän elokuvan jonka eilen bongasin kirjastosta, nautin leivällä ja juustolla kuorrutetusta herkullisesta keitosta. Kävin kaupassa ihaillen kaunista luontoa matkan varrella, kuorin ja pilkoin kilon sipuleita ja muutaman valkosipulin kynnen, keitto alkoi porista, mutta sitten: jostain kuului veden kohinaa! Pesuhuoneen hanan juuresta suihkusi vettä, paniikissa ryntäsin sulkemaan päähanan ja soitin miehelleni. Hän soitti putkimiehelle, joka asuu lähistöllä ja sattui olemaan kotona ja tuli puolen tunnin sisällä. Onneksi hana oli vaan väsähtänyt ja päästään siis sen vaihdolla, eikä vettä ollut mennyt muualle kuin pesuhuoneen lattialle. Huh, vaan kyllä pelästyin, ehdin jo ajatella vesivahinkoa, vakuutusyhtiötä ja kaikkea hankalaa mitä se toisi tullessaan, mutta päästiin säikähdyksellä. Ja sipulikeitto oli suussasulavaa, nyt menen hetkeksi pötkölleen postin tuoman uuden Talo ja koti - lehden kanssa.

Haloo...

"Kissat ovat ystävällisiä isäntiä, kunhan tiedät oman paikkasi."
Paul Grey

Olen iloinen siitä että kerrankin oli kamera mukana oikeaan aikaan. Lähdimme puoliskon kanssa asioitsemaan lähikaupunkiin ja kun omalta metsätieltä tulimme ihmisten ilmoille oli vastassa komea haloilmiö. Ja kerrankin olin ottanut kameran mukaan ihan vaan varmuuden vuoksi, koska on sattunut niin että kuljetin sitä viikko tolkulla mukanani ja sitten kun jätin sen kotiin, kettu juosta jolkutteli tien laidassa ihan rauhassa, ei paennut vaan ihan tuntui odottavan kuvausta. Silloin harmitti! Vaan nytpä sain kuvia.
Kissapojat alkaa olla aika kyllästyneitä näihin pakkasiin. Nämä vapaasti ulkoilevat kollit pitkästyvät kun ulkona voi vain piipahtaa pikaisella hädällä ja sitten kipinkapin sisälle lämpimään. Levottomuutta on huomattavissa, riitaa haastetaan, hyökkäillään ja oli jopa käytetty sisävessaa mikä on todella harvinaista. Voi mamman kisu reppanoita, yritän kovasti keksiä viihdykettä ja tilasin uusia lelujakin, muttei ne tietenkään tähän hätään ehdi.
En malta olla mainitsematta, käytiin kiinalaisessa lounaalla, ei ruuanlaittoa tänään :)).

357 jäljellä...

"Taiteilija on narsisti. Jokainen kissa on siis taiteilija."
Sirkka-Liisa Lonka

On 8. päivä tammikuuta ja tätä vuotta on siis jäljellä tuo 357 päivää. Elvis Presley muuten syntyi tammikuun 8., kuten myös David Bowie ja Heidi Kyrö, kaikki kolme viime vuosisadalla.
On fakta, että kun otan läppärin sohvalle mukaani, Into tulee ja tuijottaa minua tullakseen syliin rapsuteltavaksi. No ilman muuta laitan läppärin sivuun ja Hän saa tulla kun kerran haluaa, mamman rakas.
 Uunissa tuoksuu lohilaatikko, johon sain inspiraation Tyrniä ja tyrskyjä blogista. Ihan vesikielellä odotan että kohta pääsen syömään, slurps.
Löysin kirjastosta pari mielenkiintoista uutuuskirjaa, mutta niistä myöhemmin lisää lukulistalla.

Odotan ilolla sitä että vielä pääsen kuvaamaan niitä kauniita, kimaltavia, AURINKOISIA, talvipäiviä. Toivossa on hyvä elää....

The last one

"Kissa nukkuu patterilla. Sen häntä liikahtelee kun se näkee unta."
Risto Rasa

Vuoden viimeinen päivä hämärtyy jo illaksi. En hankkinut perinteisiä nakkeja ja perunasalaattia, vaan kanapastasalaatti on makustumassa jääkaapissa ja sen kanssa syöpötellään patonkia ja tuorejuustoa. Raketteja ei ole, eikä kyllä tinaakaan. Tinaa en ole ostanut enää moneen vuoteen koska sen hävittäminen on ongelma ja rakettiaika on ohi kun poika juhlii omassa porukassaan Himoksella, enkä tiedä onko heilläkään enää raketteja. Joten juhlinta on rauhallista nautiskelua tällä mäellä.

                          Toivon kaikille ystävilleni rauhallista

                         vuodenvaihdetta ja onnea uudelle

                         vuodelle 2014!

Kevät mielessä...

                                         

23. luukku

"Oi kissa sanoisin, tai rukoilisin:
kau-uu-unis kissa! Herkullinen kissa! Erinomainen kissa! Satiinin pehmeä kissa!
Kissa kuin pehmeä pöllö, kissa kissa jonka tassut on kuin yöperhoset, jalokivikissa, ihmeellinen kissa! Kissaa, kissa, kissa!"
Doris Lessing

Nyt on hommat hoidettu, laatikoiden kokoaminen enää puuttuu, siis lanttu- ja porkkana- sellaisten. Aamulla paistoin porkkanakakun ja sitten lähdimme kierrokselle. Päätimme tänä vuonna käydä haudoilla jo tänään, koska aattona tulee aina niin kiire. Onneksi on kynttilöitä jotka palavat rapiat kaksi vuorokautta ja samalla reissulla hoidettiin viimeiset ruokaostokset. Kotiuduttua tein sienisalaatin, sillikaviaarin ja papu-fetasalaatin. Siivottiin yhteispelillä ja tuotiin kuusi sisään, joulu voi siis tulla. Kuorrutin vielä kakun ja nyt keittelen riisipuuroa porkkanalaatikkoa varten. Ja illalla haetaan tytär bussasemalta kotiin joulunviettoon, ihanaa. Ja huomenna haetaan vielä vanhempani aaton viettoon meille. Tajusin yhtäkkiä ettei huomiselle jäänyt enää mitään hommia, mitenkähän sitä osaa ollakkaan. Täytynee keskittyä nautiskeluun, siihen että kaikki ovat kotona, koti on koristeltu kauniiksi ja ruokaa ja juomaakin on riittävästi. 

Pienen pieni...

"Kaikki tanssijat kadehtivat kissalta yhtä ominaisuutta: kykyä hypätä ilman valmisteluja."
Maurice Béjart

Pienen pieni, siis joulu, on tänä viikonloppuna. Kuten aikaisemmin jo kerroin ajattelin laittaa pikkujoulukuusen omaksi iloksi, mutta tänään tulee ystävä illalla visiitille ja niinpä laitoinkin kuusen jo nyt.
Nyt vielä pikasiivous ja sienipekonipiirakka uuniin ja sitten voinkin vaan rauhassa odotella pikkujouluvierasta.

Iloista iltaa ystävät!

Visiitti...

"Katso kissaa, kun se astuu huoneeseen ensimmäistä kertaa. Se tutkii ja haistelee, ei ole hetkeäkään hiljaa eikä luota mihinkään ennen kuin se on tutkinut kaiken ja tutustunut kaikkeen."
Jean Jacques Rousseau

Piipahdin töissä aamupäivällä kun olivat ulkoilemassa. Kyllä sydän sykähti lämpimästi kun lapset juoksivat kiljuen vastaan...vieläkin liikuttaa. Huomasin että olen kaivannut noita ihania kuraisia pikkuihmisiä enemmän kuin uskoinkaan, oli tietysti mukava nähdä myös työkaverit, mutta kyllä lapset on parasta työssäni. Eivät näköjään ole unohtaneet vaikka sitä pelkäsin...
Värkkäsin eilen yömyöhällä sen toisenkin kranssin samalla kun katselin miss Marplen tutkimuksia televisioista, huvi ja hyöty.
Mies toi pari amaryllistä joulun odotukseen, täytyy sitten jouluksi saada uusia ja tietenkin hyasinttejä, niiden tuoksu kuuluu ehdottomasti jouluun.
Kotona olevat avokadot alkavat olla niin kypsiä että on aika käyttää ne, niinpä aionkin tänään tehdä  avokadopastaa. Mmm tuskin maltan odottaa, se on niiin hyvää...

Harmautta

"Kaksi kissaa: ne leikkivät usein yhdessä eivätkä näin ollen tarvitse niin paljon huomiota. Kun yrität nukkua yöllä, ne tappelevat ja herättävät koko talon!"
Lisa Brewer

Päivä alkoi niin harmaana ja pimeänä, että oli pakko keksiä jotain piristystä. Niinpä laitoin pyörimään Mamma Mia-dvd:n, Abban mainion musiikin tahdissa voikin sitten puuhastella kaikenlaista vaikkei koko ajan katselisikaan elokuvaa. Minä päätin tehdä appelsiinisuklaakakun ja rosmariinileivän. Kaikki meni mukavasti kunnes piti kumota kakku... pohja oli niin lujasti kiinni että sinnehän se jäi vuoan pohjalle. Oli kyllä viimeinen kerta kun tuolla Ikean silikonivuolla mitään, ainakaan syötävää, teen. Viimeksi kesällä tein samaisella vuoalla lohihyydykettä ja sama juttu. Nyt oikein etsin netistä ohjeita pitääkö silikonivuoka voidella ja uskoin kun sanottiin että kylmä vesi riittää, pah! Ensi kesänä teen tuolla astialla hienoja betonikakkuja... No, joka tapauksessa, kakun maussa ei ole mitään vikaa ja nyt uunissa kypsyy rosmariinileipä ja hellalla kiehuu makkarasoppa. 
Otsikon harmaudesta tuli muuten mieleen että harmaa on kaunis väri kun sen yhdistää esim. valkoiseen ja punaiseen. Ja näin joulun lähestyessä tonttukin voi olla harmaanuttu sen ainaisen punaisen rinnalla, on nimittäin vain viisi viikkoa jouluun.

Laitan välillä Nemo söpöläisen poseerauksen tänne, vaikka Into sylissä lötkötellen sitä elokuvaa katselinkin.

Pakko lisätä vielä pari kuvaa. En ole pitkään aikaan tehnyt kransseja, vaikka joku vuosi sitten niitä väännettiin urakalla myyjäisiin, jouluksi joulukransseja ja pääsiäiseksi pääsiäiskransseja. Tällaisia kuitenkin syntyi tänään.

Pakkasyön jälkeen...

"Opas oikean kissamäärän omistamiseen:
Yksi kissa: kaikki perheenjäsenet osoittavat huomiota kissalle, ja syntyy tappelu siitä, kenestä kissa pitää eniten!"
Lisa Brewer

Tänään olen ulkoillut, napsinut vähän kuvia, laittanut ruokaa, parantanut maailmaa ystävän kanssa puhelimessa, katsellut telkkaria ja lukenut.  Monenlaista suhteellisen pienessä ajassa, siitä huomaa että esim. ulkoilu tätä nykyä minun kohdallani on melko lyhyt aikaista, n. 15-20 minuuttia, pieniä mutta piristäviä juttuja.
Tein ruuaksi sosekeittoa ja kun näin työtasolla olevat avokadot päätin tehdä niistä levitettä ruisleivälle keiton seuraksi. On ihanan pehmeää ja kevyen tuntuista vaikka rasvaista onkin, ei kuitenkaan kovia eläinrasvoja! TV:sta tulee paraikaa mainio tanskalainen ruokaohjelma; Veljesten keittiössä. Siinä ei rasvaa ja sokeria säästellä ja hauskaakin noilla näyttää olevan, vaikka keskenään jatkuvasti kilpailevat.
Näillä eväillä viikon alkuun, mukavaa viikkoa kaikille!

Keiton pinnalla turkkilaista jugurttia ja chilijauhetta, nam.

Into tarkkailee lintulaudan tirpusia

Pimeässä hohtava "kummituskukka"

Huurteiset torvijäkälät

Syysmyrsky vol 2

"Kissan katseessa on jotain surullista, mikä panee pyytelemään anteeksi. Mietit mitä tuli tehtyä väärin. Ruokit kissan, ja silti se katsoo surullisesti. Silität kissaa ja kuulet sen kehräävän, mutta se katsoo sinua surullisesti palkitsematta yrityksiäsi."
Leonard Michaels

Viime postauksessa kerroin tekeväni lohipastasalaattia ja minulta pyydettiin sen ohjetta, tässä se tulee: 
                     Katjan kalasalaatti
6dl kuviopastaa, keitä, huuhdo ja valuta
marinadi: 3/4dl rypsiöljyä
               1/4dl punaviinietikkaa
               2tl sinappia
               2tl sokeria
               1/2tl suolaa
              1/4tl mustapippuria
sekoita keskenään ja lisää pastan joukkoon ja anna maustua jääkaapissa 1h.
              punasipuli-viipaloi
             150g kylmäsavulohta-suikaloi
             2 kevätsipulia (voi jättää pois)
             1/2dl tillisilppua (kuivattukin käy)
             1prk säilykemaissia
             2dl pakaste herneitä (tai herne-maissi-paprika sekoitus)
laita pastan joukkoon ja anna tekeytyä 1h
Voit laittaa salaattiastian pohjalle lehtisalaattia ja koristella salaatin herneenversoilla ja sitruunalohkoilla.
Katja oli leiponut ihanaa leipää salaatin kanssa tarjottavaksi, itse ostin rapeaa patonkia. Eikä se viinikään pahitteeksi ole ;).

Sunnuntai kuluu täällä tuulen puuskia kuunnellen ja takaraivossa pelko että sähköt katkeavat... olen kyllä varautunut, vettä on erikokoisissa astioissa varalle ja taskulamppu ladattu. Toivon kuitenkin ettei niin käy, sillä olen yksin pitkälle iltaan ja yksinäisyyden karkoitukseksi kutsuin ystävän syömään kanssani. Mutta miten sen ruuan laiton käy jos sähköt eivät toimi! Toistaiseksi kuitenkin näyttää hyvältä.
Luin Sinikka Nopolan uusimman: Likka, äite ja rouva Obama. Oli yhtä hauskaa, helppoa ja kevyttä luettavaa kuin aikaisemmatkin Nopolan tampereen murteella kirjoitetut kirjat. 
Seuraavakin kirja on kohta luettu, taidankin lukea sen loppuun ennen kuin alan ruuan valmistuksen.
Mukavaa sunnuntaipäivää ystävät!

Vähän joulua jo...

Valohoitoa

"Kissat tietävät miten saa ruokaa tekemättä työtä, suojaa ilman vankeutta ja rakkautta ilman rangaistuksia."
Walter L. George

Vaikka viikonlopun sää oli harmaa, se oli kuitenkin mukava ja toimelias. Tänään  saa taas nauttia auringosta ja pirteästä pikku pakkasestakin, aah.
Lauantai-illan naisten pippalot oli ihan nappi juttu: ihon hoitoa, kestovärjäyksiä, mahtavaa ruokaa ja vähän viiniä. Puhumattakaan seurasta, vaikka suurin osa porukasta oli minulle ennestään tuntemattomia, tultiin mukavasti juttuun ja oli hauskaa. Ja kotiinkin toin tuliaisia, uuden kauniin lyhdyn josta laitan kuvan myöhemmin.
Eilinen, isänpäivä, aloitettiin kotona voileipä- ja mutakakulla ja jatkettiin minun vanhempieni luona täytekakulla. Ja vaikka isejä lahjottiinkin, minäkin sain lahjan äidiltäni, upo uuden Kotilieden joulukirjan. Siitä innostuneena kaivoin kotiin tultuamme esille muutkin joulukirjani, niitä olen nyt selaillut ja pian kai alan kirjoittaa ylös mitä meillä tänä jouluna maistellaan...
Kun en ole päässyt kirjastoon viikkoon, kaivoin lauantaina omasta kirjahyllystä luettavaa ja onneksi käteen osui Kajsa Ingemarssonin Keltaisten sitruunoiden ravintola. En muistanutkaan kuinka hyvä se on, löytyy niitä helmiä ihan omasta kirjahyllystäkin, tai tietystikin juuri sieltä. Tänään on kyllä päästävä kirjastoon sillä jo kolme varausta odottaa noutoa.
Äsken spreijasin terassilla talolyhtyjäni uuteen uskoon, laitan ennen ja jälkeen kuvia myöhemmin. Minulla on jo jonkinlainen visio jouluikkunasta keittiön erkkeriin...
Vielä yksi pieni, mutta ihana asia .Pojalla on tänään vapaapäivä ja hän laittoi ruokaa meille, oli todella mukavaa istua pöytään syömään yhdessä hyvää, toisen tekemää ruokaa :D.

Puuhastelua ja odottelua...

"Kissatko laiskoja? No,hyvä niille jos ovat. Kuka meistä ei olisi elätellyt haavetta, että saisi tehdä mitä haluaa, milloin ja miten haluaa ja miten paljon haluaa?"
Fernand Mery´

Nukuin taas aamusta melkein hävyttömän pitkään, mutta sattuneesta syystä ihan hyvällä omalla tunnolla. Olen kuitenkin saanut myös aikaiseksi jotain, joten balanssissa ollaan.
Uunissa nimittäin paistuu lasagne ja jääkaapissa on tekeytymässä voileipäkakku huomisaamulle, isänpäivän aamupalalle. Päällystän ja koristelen sen joko tänään illalla tai sitten vasta aamulla. 
Nyt odottelen ystävää iltapäiväteelle ja sitten lähdemme yhdessä toisen ystävän luokse, missä on tiedossa naistenilta hyvän ruuan, ehkä juomankin (tiedä uskallanko mitään ottaa kun kuitenkin joudun noita lääkkeitä syömään...) ja kauneusvinkkien muodossa. Saunaankin pääsee ken haluaa, mutta itselle tällä hetkellä tärkeintä on päästä vähän "ihmisten ilmoille".
Luin Katja Kallion kirjan Säkenöivät hetket. Kirja kertoo kolmen sukupolven naisista Hangon kylpylämaisemissa ja vähän muuallakin 1900-luvun alkupuolella. Jos joku muistaa elokuvan Ihanat naiset rannalla, niin tässä kirjassa on samaa tunnelmaa.

Eiliset piparit odottaa syöjiä

Takan päällystän vakituiset kissat + välillä,varsinkin talvella, yksi elävä katti

dimanche

"Kukin meistä saa sellaisen kissan kuin ansaitsee."
Pierre Loti

Pihahommia aurinkoisessa ihanassa lokakuun säässä :)). Kohta ravitaan itseämme oman maan potuilla ja tiikerilohella ja sen jälkeen voisikin heittäytyä nauttimaan lokoisasta sunnuntaista. Ulkohommissa työnjohtajana toimi itseoikeutetusti tietysti Into, Nemo se nukkuu päivät ja kukkuu yöt.