"Millaisia viisaustieteilijöitä me muka olemme, kun emme tiedä mitään kissan alkuperästä ja kohtalosta."
Henry David Thoreau

Nyt sitten viimeistään loppuu joulu, vietätään nimittäin nuutinpäivää. Eikös se jotenkin niin mene että "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois viepi", kai.. No joo kyllähän joulu alkaa jo tuntua kaukaiselta, töissä lapset puhuvat jo ensi joulusta! Kun nyt päästään tästäkin talvesta ensin.
Eilen nautiskelin oikein moninkerroin; ensi kävin kampaajalla, sitten aikaa tappaakseni kirjastossa oikein ajan kanssa, sitten hierojalle ja kotimatkalla hain kukkakaupasta tulppaanikimpun. Hierojalle ja kukkakauppaan käytin saamiani lahjakortteja, joten ei tälle reissulle maksettavaksi jäänyt kuin kampaaja, sillä kirjastohan on meidän kaikkien ihana ilmainen tai sanotaanko käyttömaksuton voimavara. Ja sieltähän löytyi taas muutama herkku, yhden jo ahminkin pikaisesti. Vendela Vidan Rakastavat kertoo amerikalaisesta keski-ikäisestä naisesta jonka mies on kuollut auto-onnettomuudessa jokin aika sitten. Nainen matkustaa yksin Turkkiin paikkaan jossa he ovat olleet häämatkalla 26 vuota sitten. Kirjassa käydään läpi naisen tunteita, yksinäisyyttä ja suhdetta lapsiinsa. Uusia tuttavuuksia ja yllättäviä tapahtumia, suruja ja iloja melankolisessa hengessä mahtuu tähän kirjaan, tykkäsin.
Talvi alkaa olla kauneimmillaan, hohtavat hanget, huurteiset puut ja aurinko, ihana ihana aurinko. Matkaoppaita tulee selailtua jo ensi kesää ajatellen... Kissoille talvi on hankalampaa aikaa, paksuissa hangissa ei pääse kulkemaan, ovat reppanat ihmisten tekemien kulkuväylien armoilla. "Pappa" tekikin meidän kateille kulkuväylän hankien keskelle, siis kakkapolun, etteivät jää asioilleen ihan terassin eteen.