"Kissan silmissä asuu taikuus."
Arthur Symons

Loma. Aika mukava sana ja olotila. Töihin seuraavan kerran sitten joskus huhtikuussa pääsiäisen jälkeen, kesäajassa.
Mitään ihmeempiä lomasuunnitelmia ei ole, eikähän tässä nyt niin kovin montaa arkipäivää olekaan. Ykskaks varattiin kyllä pikavisiitti Tallinnaan, siis yksi yö vanhassa kaupungissa boutique hotellissa, kiirastorstaista pitkäperjantaihin ;). Kerron sitten vastasiko odotuksia.
Kunnon siivouksen kyllä ajattelin tehdä, ihan rauhassa, yksin, ajan kanssa, vähän kevättä ehkä kotiin laitella. Mutta ennen kaikkea lomalla nautin siitä ettei ole aamulla kiire minnekään, voin köllötellä sängyssä pitkään kissapojat kainalossa.
Luin loppuun kirjan josta viimeksi kirjoitin, Persikoiden tuoksun. Heräsin eräänä yönä, kuten monena muunakin, ja aloin lukea ja luin sitten loppuun saakka. Kirjasta jäi mukava lämpö ja kaipaus mitähän Viannelle, Anoukille, Rosetelle, pastorille ja muille mahtaa jatkossa tapahtua, toivottavasti saan vielä lukea heidän suklaan tuoksuisesta elämästään.
Ilmat ovat olleet hyisen kylmiä, mutta aurinkoisia ja valo on todella kirkasta ja upeaa talven hämäryyteen tottuneille silmille, aurinkolaseille on ollut käyttöä. Aikaisin perjantai aamuna kun olin lähdössä töihin, huomasin pihallamme outoja vieraita: upean punaruskeita isohkoja lintuja. Otin kuvia, mutten ollut tyytyväinen tuloksiin, harmitti tosissaan. Wikipediasta löysin oudoille vierailijoille nimen: taviokuurna. Näitä peippolintuja pitäisi levinneisyyskartan mukaan asustella vain pohjoisosassa maata, mutta niimpä vain olivat täällä! Lauantaina hihkuin innosta kun näin saman kaunokaisen lintulaudan vierellä ja nyt ehdin saada kunnaon kuviakin, jess!

Pienen peuran suloiset sorkan jäljet

Vanha soppakulho pääsi esille pääsiäiseksi

Taviokuurna, katsokaa nokkaa!

  Melkein unohdin tärkeimmän asian koskien tätä palmusunnuntaita, 22 vuotta sitten syntyi pieni punatukkainen tyttö, ihana esikoisemme <3. Silloin oli myös palmusunnuntai ja pitkäperjantiana kotiuduimme sairaalasta kotiin perheenä.