"Kissan ystävyyttä on vaikeaa voittaa. Se on filosofinen eläin... tapoihinsa piintynyt, pitää järjestyksestä ja siisteydestä eikä välitä liioitelluista tunteista.
Se ryhtyy ystäväksesi, jos se katsoo sinut ystävyyden arvoiseksi, mutta ei ikinä alistu orjaksesi."
Theophile Gautier

Kissan ystävyys onkin kullan arvoista, niinkuin kaikki muukin ystävyys.
Kevät lähestyy, kai, pikkuhiljaa. Aurinko ainakin lämmittää, mutta muuten on aika talvista.
Täytyy vaan uskoa ja luottaa, onhan se aina ennenkin tullut...kuulostipa vakuuttavalta.

Luen ihanaa kirjaa, Joanne Harrisin "Persikoiden aikaan". Yhtä lumoava kuin edeltäjänsä Pieni suklaapuoti ja Karamellikengät, Persikoiden aikaan on siis jatko-osa näihin. Harrisin muukin tuotanto ansaitsee maininnan, mm Herrasmiehiä ja huijareita, Kesäviiniä, Suolaista ja makeaa ja Appelsiinin tuoksu joitakin mainitakseni. Ihania, lumoavia aikuisten satuja ongelmineen ja onnellisine loppuineen, suosittelen.
Vietinpä eilen taas päivän vanhempieni luona ja tavalliseen tapaan ajelimme äidin kanssa suureen kukkataloon naapurikuntaan. Aina, siis ihan aina jotain tulee mukana kotiin, tällä kertaa tasettiruukku, kissanheinää ja ihana tuoksuva timjami keittiön ikkunalle. Kesän tullen siirrän sen pihalle, jos luoja suo...

Nemo terassin auringossa

Unelmille siivet...