Sinä kehräät kainalossani kun minun pitäisi nousta.
Sinä sukellat sanomalehteen kun minun pitäisi lukea.
Sinä nakerrat kynääni ja asetut runon päälle makaamaan."
Sirkka Selja
Niinhän kissat aina tekevät, onneksi kirjaa lukiessa ei haittaa vaikka isokokoinen kolli rötköttää päällä. On vain mukavan lämmin, molemmilla.
Olenkin taas lukenut hyviä kirjoja. Varsinkin mieleeni jäi espanjalaisen Carlos Luis Zafonin Taivasten vanki. Olen lukenut myös saman kirjailijan kirjan Marina ja molemmat olivat suorastaan lumoavia, mystisiä kertomuksia Barcelonan synkiltä goottilaiskujilta. Ihania tummasävyisiä tarinoita menneisyyden ja nykyisyyden häilyvältä rajalta, mahdotonta vai onko sittenkään...olen lumoutunut, haluan lisää ja haluan Barcelonaan! Haluan nähdä itse nuo korttelit ja kokea menneisyyden tunnelman.
Kävin nyt illalla hakemassa kirjastosta pari varausta ja tietysti mukaan tarttui myös muutama muu kirja, onneksi on kuukausi aikaa lukea ne. Mutta nyt, kun lopetan tämän kirjoittamisen tartun ensimmäiseksi ranskalaisen Katherine Pancolin teokseen Kilpikonnien hidas valssi. Sukulainen, kirjojen rakastaja hänkin, kysyi kesän alussa kun tapasimme sukujuhlissa olenko lukenut Krokotiilin keltaisia silmiä tai Kilpikonnien hidasta valssia. Nyt vasta sain toisen noista ilmeisen kysytyistä kirjoista käsiini, varauksen kautta. Palataan tähän kunhan saan sen luettua, pikaisesti ;). Saattaakin mennä lähiaikoina öitä lukien, sen verran komea kuutamo on tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti