lomalomalomaaa...

Nyt se sitten koitti, loma. Neljään viikkoon ei aikatauja eikä työvelvollisuuksia, ei ole myöskään isompia suunnitelmia, tehdään sitä mikä mukavalta tuntuu. Kaksi viikkoa lomailen siipan kanssa yhdessä ja kaksi viikkoa only me and myself ja tietysti kissat kokopäiväisesti. Eniten nautin kiireettömistä aamuista, aamukahvista pitkän kaavan mukaan ja paluusta peiton alle hyvän kirjan kanssa jos siltä tuntuu. Olisi tietysti mukavaa jos ilmat lämpenisivät, ulkona puuhastelu ja oleilu olisi mannaa, mutta kyllä sitä ohjelmaa on jos säät sattuvat jatkumaan tällaisinakin. Saunan pintakäsittely on odottanut jo helmikuusta asti ja talon ulkomaalauskin vaatisi ainakin pientä paikkailua, mutta katsellaan, ei pakotteita.
Tänä aamuna aikaisin, noin neljän maissa, vessareissulla satuin vilkaisemaan olohuoneen ikkunasta ulos ja kas, eilen istuttamieni särkyneiden sydänten ympärillä nuuskutteli erikoinen puutarhuri, supikoira. Sen verran vikkelä oli liikkeissään etten lähtenyt kameraa hakemaan vaikka se mielessä kävikin, katselin kuinka se teki kierroksen kukkapenkin ympäri ja sitten jolkotteli pihalla sinne tänne kunnes häipyi näkyvistä. Odotin koko ajan että jompikumpi kissoista ilmestyy jostain, ulkona kun olivat, mutta eipä tullut juuri sillä hetkellä. Minkähänlainen kohtaaminen se olisi ollut, vaikka uskon kyllä että ne ovat tavanneet aikaisemminkin, sen verran noita hassuja pötkylöitä näillä main majailee.
Niin, eilen kaupunkikäynnin yhteydessä poikkesin puutarhamyymälään ja ostin kaipaamani särkyneet sydämet, perinteisen vaaleanpunaisen ja valkoisen. Toivon sydämestäni että ne viihtyvät pihallamme, huolimatta erikoisen puutarhurin öillisistä käynneistä.

Eilinen auringon paiste on taas vaihtunut sateeseen, mutta kyllä me kaikki nautimme lämmöstä, niin kukat, kissat kuin ihmisetkin.

Lukuvuorossa: Michael Mortimer, Neitsytkivi, Bazarkustannus/ Bookwell Oy 2014, kirjastosta