- tuntematon -
Viime yönä uni tuli pienissä pätkissä. Mietin eilen sairaalasta kotiutuneen äitini pärjäämistä, työasoita ynnä muita nyt päivänvalossa pieniltä tuntuvia, mutta yön pimeinä tunteina suuriksi kasvavia asioita. Jotta saisin ajatukseni hallintaan luin kirjaa, niinkuin usein unen katkettua. Tällä kertaa kyseessä oli Helen Garnerin teos Vierashuone. Garner on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, mutta onneksi tutkin kirjastossa aina ensimmäiseksi uutuushyllykön, sieltä tämänkin helmen löysin. Kirja on surullisen kaunis kertomus Helenistä joka on tarjonnut vierashuoneensa syöpäsairaalle Nicolalle hoitojen ajaksi käyttöön, tietämättä mitä kaikkea se tuo tullessaan. Missä menee auttamisen ja jaksamisen raja, sitä käsitellään lämpimästi ja myötätuntoisesti kuten myös ystävyyttä ja elämän rajallisuutta. Surullisesta aiheestaan huolimatta kirja jätti rauhallisen ja hyvän olon, nukuin unia näkemättä aamuun.
Lumipyryn keskeltä toivotan mukavaa lauantain jatkoa ja iloista laskiaissunnuntaita!
Ai laskiasisunnuntai jo? Mukavaa sitä sinullekin. Niin keväinen esikko :)
VastaaPoistaJuu, harvinaisen aikaisin laskiainen tänä vuonna. Runebergin tortut ja laskiasipullat samaan syssyyn ;).
PoistaYöllä valvoessa asioilla on todellakin tapana mutkistua. Ihan samojen aiheiden äärellä usein täälläkin ja sama on keinoni, eli lukeminen. Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaNiinhän se on, onneksi aamu aina suhteuttaa asiat oikean kokoisiksi.
PoistaKiitos Pirkko, samoin Sinulle.
Hienoa kun yön unettomiin hetkiin löytyi hyvä kirja. Minulle on ihan tuntematon tuo kirja, täytyypä katsoa kirjastosta. Mukavaa laskiaissunnuntaita!
VastaaPoistaKirjat on kyllä niin tärkeitä pelastajia monessa tilanteessa, ilman kesken olevaa kirjaa olo on jotenkin puutteellinen.
PoistaKiitos samoin!