"Kaikki, mikä liikkuu, kiinnostaa ja hauskuttaa kissaa. Se uskoo, että koko maailma on liikkeessä sen iloksi. Se ei keksi muutakaan syytä maailmankaikkeudelle."
F.A. Paradis de Moncrif

Ylläoleva kuvastaa kyllä täysin kissan elämänasennetta. Juuri äsken kun istuin tähän koneelle, Into hyppäsi pöydälle, käveli läppärin näppäimistön yli (kirjoittaen omia tärkeitä juttujaan), meni sitä ikkunanlaudalle ja läimi pehmeällä pikku tassullaan (yritti siis pudottaa) enkeliä jonka sain tänään työkaverilta. Tämän jälkeen uusi kierros pöydällä ja sitten viereiselle tuolille istumaan ja tuijottamaan kehräyksen kera. Kun ei saanut huomiota tarpeeksi, häipyi taakseen katsomatta. Olipa mamma ilkeä...

Eilen illalla vietimme päiväkodin joulujuhlaa. On se vaan aina aikamoinen rutistus, illalla kotiin tultua oli takki aika tyhjä. Onneksi sauna auttaa aina ja kaikkeen :). Tänään sitten nautiskeltiinkin leppoisasta päivästä jouluisissa tunnelmissa.

Huomenna on ohjelmassa huipputeatteria hyvässä seurassa, työpäivän jälkeen siis. Olen menossa
Helsingin kaupunginteatteriin katsomaan Viulunsoittajaa katolla, pääosassa Esko Roine. Odotukset ovat melko korkealla.

 

 

"Koirat uskovat olevansa ihmisiä, kissat uskovat olevansa jumalia."

Hups, menikin vähän pidempi aika tauolla eikä tuo lisätilan laitto kuville ollutkaan ihan iisi biisi, mutta onneksi apu oli lähellä :).
Joulukuu on jo pitkällä, toinen adventti menossa. Käväistiin itsenäisyyspäivän vapailla Tallinnan joulutorilla ja nauttimassa kuumaa viiniä idyllisissä tunnelmissa. 
Eilen illlalla olin ihanien naisten kanssa istumassa iltaa ja syömässä aivan mahtavaa avokadopastaa kera mainion viinin. Kyllä näillä eväillä taas jaksaa kahlata läpi joulujuhlien ja muiden valmistelujen joulunajan lomaan asti. Ja viikon päästä juhlitaan vielä isäni syntymäpäiviä ennen kuin päästään joulun juhlintaan.
Kissat olivat vähän loukkaantuneita kun mamma on ollut pois kotoa, ihan yötäkin Tallinnan reissussa. Mieltä on osoitettu,mutta yön pimeinä tunteina sitten hiivitään viereen tai päälle nukkumaan niin lähelle ettei väliin mahdu paperiakaan ;).

"Kissat ovat fiksumpia kuin koirat. Et millään saa kahdeksaa kissaa vetämään rekeä lumessa."
 Jeff Valdez


Ja taas viikko vähemmän tätä vuotta jäljellä, tai lähempänä joulua  tai lähempänä lomaa tai jotain. No joka tapauksessa niin se viikko taas mennä hujahti.
Ollaan pikkuhiljaa jo aloiteltu töissä jouluiset asiat: laulut, leikit, joulujuhlan harjoittelu, mutta vasta vähän vaan. Täysi rytinä lähtee päälle varmaan vasta kunhan joulukuu pääsee alkuun, mutta mielessä se on jo joka päivä. Ja niin täällä kotonakin, vähitellen koriste kerrallaan, kunnes sitten JOULUkuussa kaikkea yllinkyllin. Tai sitten ei, fiilispohjalla mennään tässäkin asiassa.
Mutta joulun ihanuudesta ihan toisiin asioihin. Luen tällä hetkellä Sofi Oksasen uusinta Viron lähihistoriaa käsittelevää kirjaa "Kun kyyhkyset katosivat". Yhtä mielenkiintoinen kuin edellinenkin, siis "Puhdistus", vaikkakin eri näkökulmasta kirjoitettu. Ei mitään hauskaa luettavaa, mutta eihän elämä aina ole hauskaa, ja herättää kyllä ajatuksia. Mutta kirja on vielä kesken, onneksi. Ja miksi ne kyyhkyset sitten katosivat? Saksalaiset söivät ne.
 Nytpä taidan siirtyä sohvalle torkkupeiton alle selailemaan uusinta joululehteäni ja unelmoimaan...mistäs muusta kuin joulusta! 
Viikonloppuja ystävät!

Hups, tulikin tenkkapoo kuvien lataukseen, tallennustila loppu! Täytynee tehdä asialle jotain, mutta tällä kertaa siis ilman kuvia :(.

 

"Kissa on linnassaan kuningas ja minä hänen vasallinsa."
 Mildred R. Howland

Viime viikkoon mahtui monenlaista: poskionteloiden potemista, hyviä kirjoja, joulufiilistä, töissä olin kahtena päivänä ja eilen lauantaina oltiin päivä Turussa tyttären kanssa. Eilisestä jäi hyvä mieli; käytiin kirppiksillä, syömässä, Ikeassa shoppailemassa ja kaffeilla. Kirppiksiltä ostettin huonekaluja opiskelijaneidon uuteen asuntoon johon mennään häntä muuttamaan 1.12. Ja asianomainen oli niin iloinen tuoleista, pöydästä ja televisiotasosta jotka maksoivat yhteensä 40e, hän iloitsi myös siitä että taas tuli kierrätettyä eikä ostettu uutta! Kahden viikon kuluttua siis muutoporukka suuntaa taas iloisin mielin kohti Turkua, ensimmäinen oma asunto (siis vuokrayksiö) solukämppien jälkeen on huikean ihana askel eteenpäin. 

Marraskuinen maisema keittiön ikkunan takana

Tyttären uuteen asuntoon ;)

"Kissa ei jätä välinpitämättömäksi. Sitä joko rakastaa intohimoisesti tai sitten vihaa."
 Anouk Aimée

Enpä tiedä onko se ihan noin suoraviivaista, mutta on totta että kissa herättää tunteita.

Isänpäivä on hämärtynyt jo illaksi. Vaikkei kello ole vielä viittäkään, meillä täällä maalla on jo umpipimeää, ainakin sisältä valoisasta katsottuna. Vatsa on täynnä hyvää ruokaa ja herkkuja. Söimme myöhäisen tuhdin isän mieleisen aamiaisen ja sitten pitikin alkaa äkkiä vääntää korttia omalle isälle ja paketoida lahjaa (viime tingassa...) Ja eikun menoksi kohti Järvenpäätä ja äidin "lihapatoja". Ja jälkkäriksi kahvia ja sen seitsemää sorttia leipomuksia, eihän siitä muuta voi seurata kuin ähky.Onneksi täällä kotona ei ole enää mitään erityisherkkuja, sillä olin kaukaa
viisas ja tein eilen voileipäkakun jonka myös eilen hyvällä halulla pistelimme poskiimme :).

Terassin iltatunnelmaa

Hanna-tädinkakut purkissa, niitäkin siis paistelin eilen.

"Uskon kissojen olevan maan päälle tulleita henkiä. Olen varma, että kissa pystyisi kävelemään pilven päällä."
Jules Verne

Meilläkin näitä pilven päällä käveleviä enkelikissoja on jo muutama.
Mistä johtuu, että olo on ryytynyt kaiken aikaa? Ei jaksa tehdä yhtään mitään kun töistä tulee kotiin ja aamullakin tekisi mieli vetää peitto korville ja nukkua talviunta.... Marraskuu iskee päälle ja kovaa. Pakko kaivaa esille joululehdet ja -kirjat ja alkaa fiilistellä ihanaa joulunaikaa.
Poskiontelotkin oireilee taas, onneksi on sarvikuono ja Panadol Hot, niillä pääsee pitkälle.

Konsta, mamman paimenkissa siellä jossain pilvenlonkalla köllii.

Jassu se olikin sellanen narttu, että pisti kollit kuriin. Ja ihmiset myös...

Veljesrakkautta, tällä kertaa...

Inton poseeraus :)

"Häivy kakara, tää on mun laatikko!" (Into ja Nemo)

"Kissoilla näyttää olevan viiksissään ylimääräinen aisti: kenties niillä on jokin yhteys yöperhosten ja perhosten tuntosarviin."
Pastori W. Bingley

Marraskuun harmaus on koittanut, ankealta näyttää. Näinä aikoina tulee mieleen etelän aurinko...jos sitten ensi vuonna, ehkä.
Tänään käytiin hautausmailla sytyttelemässä kynttilöitä ja todella paljon olikin porukkaa liikkeellä. Vanhat traditiot ovat säilyttäneet paikkansa tässä modernissa maailmassa.
Nyt tekee mieli kääriytyä vilttiin sohvan nurkkaan katselemaan jotain hyvää leffaa, meillä vaan on tuo dvd-vekotin temppuillut viime aikoina niin ettei taida onnistua. Täytyy siis turvautua jälleen kerran kirjaan, ei ollenkaan huono vaihtoehto.

Nemo pihakivellä

Syklaami on niiin tämän ajan kukka

ILOISTA PYHÄINPÄIVÄÄ!