perjantai 20. joulukuuta 2013

20. luukku

"Kissoilla on arka, vetäytyvä luonne, ne ovat imartelevia, pöyhkeitä, oikukkaita, niitä on vaikea käsittää. Ne paljastavat itsensä vain tietyille suosiollisille henkilöille ja lähtevät karkuun pienimmästäkin loukkauksen vihjeestä tai jopa  vähäpätöisimmästä pettymyksestä."
Pierre Loti

Niinhän ne ovat, mutta kaikkine virheineenkin (joita on vähän verrattuna ihmisiin) kissat ovat ihan parhaita ystäviä ja perheenjäseniä. Olen valmis palvelemaan kissojani hamaan loppuun saakka, sillä vastalahjaksi saan kehräystä, lämpöä ja kiintymystä. 

Tänään heräsin tosi aikaisin (liian aikaisin) kun poika lähti töihin viiden jälkeen...yritin vielä saada unen päästä kiinni, mutta ei, ei onnistunut. Siispä nousin ylös ja leivoin ihanan joululeivän uudessa leipäkääreessäni. On muuten kätevä: tee taikina, anna sen nousta ja paista se, kaikki samassa astiassa! Ja leipä paistui kauniin kullan ruskeaksi ja rapea kuoriseksi joka puolelta. Seitsemän jälkeen kun sain leivän uunista, kömmin takaisin peiton alle ja nukuin kunnes yhdeksän maissa mies herätti aamukahville. Ja kun hän oli lähtenyt töihin kömmin taas takaisin peiton alle...aamupäivä menikin siinä sitten torkkuessa mukavasti. Sain kyllä  kotihommiakin tehdyksi jonkin verran ja vielähän tässä on monta päivää jouluun!


2 kommenttia:

  1. Just hyvä tahti! Herätä ja puuhastella vähän, nukkua, nauttia aamukahvit ja nukkua. Täydellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä näin, ja mikäs tässä on nukkuessa kun nukuttaa kun ei ole mihinkään menossa ;)).

      Poista