"Kohota suuret mustat satiinisilmäsi, jotka ovat kuin upottavat tyynyt. Kiehnää jalkojani vasten, fantastinen sfinksi, ja laula minulle kaikki muistosi."
Oscar Wilde

Huhutikuu, kuukausista julmin, niinkuin sanotaan. Omasta mielestäni parhaimmillaan ihana, pahimmillaan kamala: jos aurinko paistaa ja lumet sulaa ja maasto kuivuu ja ensimmäiset kukat työntyvät mullasta esiin, ihana. Jos taas pakkaset sen kun jatkuu eikä lumien sulamisesta merkkiäkään tai sataa vettä/räntää, kahaltaan kurassa ja loassa ja palelee, kamala.

Olin eilen valokuvauskurssilla, tämä oli kolmas kerta saman helsinkiläisen valokuvaajan Lea Kömin opissa. Ja taas kävi niin, että kun tutkittiin kurssilaisten erilaisten kameroiden teknisiä ominaisuuksia, löysin omasta jo (muka) tutusta ja vanhasta (uuden osto kävi jo mielessä..) ominaisuuksia jotka ovat yllättivät ja innostivat! Mullahan onkin aika hyvä kamera, vaikkei järkkäri olekaan. No olen toki tiennyt että omistan hyvän kameran, mutta uutta intoa sain taas kuvaus harrastukseeni. Kunhan tuo luonto alkaa näyttä parhaita puoliaan tai saadaan täällä remppapuolella valmista, niin eikun kamera töihin. Maalaus urakka on tänään päässyt varovaiseen alkuun, tuulikaapista aloitettiin. Uudet tekstiilítkin jo tulivat, mutta käyttöön otan vasta kun maalaus urakka on valmis. Sitä siis odotellen, tai siis hommiin vaan niin sitä valmista tulee!

Kesää ja kärpäsiä odotellen