Lokakuu...

"Minun kotini oli vain kolo, mutta minä viihdyin siellä. Tosin filosofista on yhdentekevää viihtyykö hän vai ei - mutta se oli hyvä kolo joka tapauksessa."
- Filosofi Piisami (Muumit) -

Ulkoiltiin poikain kanssa lokakuisessa auringon paisteessa.

Minun kotini on minulle sopiva kolo ja sinne on hyvä käpertyä lämpimään.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa, toivottvasti lokakuu jatkuu tällaisena ♥

Home sweet home...

Kotona taas. Pikkuhiljaa yritän päästä vauhtiin, nyt tätä:

Pojat päivystää vieressä. Nemo reppana yskii kovasti ja saa huomenna lääkkeet eläinlääkäriltä.

Äitienpäivälahja käyttöön eli Netflixiltä Hinterlandia

Kukat nostaa aina mielialaa ♥

Viikon loppu...

"Kissa ei ikinä vaaranna suosiotasi haukkumalla kolmelta aamulla. Se ei käy postinkantajan kimppuun eikä syö verhoja. Se saattaa kyllä kiivetä verhoihin vain katsomaan, miltä huone näyttää katosta katsottuna."
- Helen Powers -


Juu, kissa ei hauku aamukolmelta mutta herättää kyllä muuten ja haluaa ulos...ja kohta sisään ja toinen ulos ja samaa rataa jatketaan jokusen kerran. Ja tämä tapahtuu joka ikinen yö, ensimmäinen herätys on yleensä puoli kolmen maissa ja jatkuu pari tuntia. Onneksi useimmiten osaan nukkua välit ja kaikkeen tottuu.

Viikko on ollut melko sekava, säiden suhteen ja vähän muutenkin. On satanut ja paistanut, tullut vettä, rakeita ja räntää ja aurinko lämmittänyt suloisesti, pienen hetken. On kevät.. Eilen vietin lomapäivän vanhempieni asioita hoidellen, kevyesti lähes kaksitoista tuntia reissussa, työpäivä matkoineen vain kahdeksan tuntia... Mutta nyt on edessä viikonloppu ja eikä menoa mihinkään suuntaan, kyllä oma koti on ihan paras paikka ♥.

Ihanaa viikonloppua hyvät ystävät ja kylänmiehet!

Näin Nemo tahtoo ulos, sohvan raapiminen on aika tehokasta...

Kalimera...

Terveiset Kreetalta! Matka on ohitse, mutta ajatukset viipyilevät vielä meressä, vuorissa, tuoksuissa ja kaikissa mukavissa lomamuistoissa.
Säät olivat vaihtelevat; aurinkoa, pilviä ja vähän sadettakin, mutta ennen kaikkea lämmintä , niin fyysisesti kuin tunnelmaltaan. Kreetalla puhalsi mennä viikolla sirokkotuuli Afrikasta joka toi mukanaan punaista Saharan hiekkapölyä ja sai meren pauhaamaan voimalla. Olen aina pitänyt itseäni enemmän järvi-ihmisena, mutta aaltojen pauhu ja liike ovat lumoavat kaikessa voimassaan.
Pilviset päivät olivat myös omiaan retkille ja niimpä vuokrasimme auton ja lähdimme ajelemaan. Tuosta päivästä tulikin kohokohta koko viikolle, näimme mahtavan upeita rantoja ja vuoristomaisemia, puhumattkaan loputtomista oliivipuulehdoista. Kapeiden serpentiiniteiden ajelu oli jännää puuhaa, vaikka kartturin paikalla istuinkin. Paikoin tie oli niin kapea ettei kaksi autoa olisi mahtunut rinnan, onneksi oli levennyksiä eikä pahimmissa paikoissa tullut ketään vastaan. Ja pitkälti vastaantulijatkin olivat turisteja jotka ajelivat yhtä varovasti kuin mekin, toisin kuin paikalliset papparaiset lava-autoillaan, lastinaan milloin lampaita, milloin heinäpaaleja. Siinä sitten samalla yritettiin vielä katsella maisemia, mutta parasta oli aina pysähtyä ja antautua vain henkeäsalpaaville näyille. Ajon aikana näkyi välillä vuohia, jotka söivät jotain pystysuoralla vuorensinämällä ja jos jalka olisi lipsahtanut olisi tuo oiva kiipeilijä pudonnut suoraan autotielle.
Kreetasta riittää varmasti juttua useampaankin postaukseen, mutta kyllä minä taas muistan miksi haluan aina uudelleen Kreikkaan, tämä reissu kun taisi olla jo yhdestoista kyseiseen maahan ♥. Onneksi siellä riittää paikkoja ja nähtävää.

Kotiintulo on myös aina mukavaa ja varsinkin nyt onni potkaisi kun täälläkin on ihanan kesäistä ja lämmintä, toisin kuin silloin kun matkaan lähdettiin.
Kotipihassa kaikki rehottaa, myös nurmikko ja ruukkukukat olivat hieman vettä vailla, talkkari ei ollut huomannut kastella vaikka muuten kaikki olikin kunnossa. Into tuli heti vastaanottamaan kun ajettiin pihaan, eikä tällä kertaa osoittanut edes mieltään poissaolon vuoksi. Nemo olikin hiukan erikannalla, käänsi vain selkänsä kun yritin leperrellä. Mutta nyt aamulla Nemokin jo puski ja puski ja taisipa vähän kuolatakin. Into makoili jo illalla sylissäni nautiskellen läheisyydestä ja yöllä tuli päälleni nukkumaan, mistä sitten valui viereen ja siinä sitten nukuttiin kylki kyljessä, varmasti molemmat yhtä tyytyväisinä.
Arki alkaa taas, mutta mikäs sen parempaa!

vuoden viimeinen..

"Jokainen kissa, jolta on päässyt hiiri karkuun, teeskentelee taivoitelleensa vain lakastunutta lehteä:"
Charlotte Gray

Siis viimeinen maanantai. Talo on hiljainen, vain minä ja kissat joulun juhlijoista jäljellä. Toisaalta ihana rauha, toisaalta pitkä päivä täytettäväksi jollakin mielekkäällä puuhalla. No, tästä se arki taas lähtee, mutta onhan vielä uusivuosi ja loppiainen juhlittavana.
Tänään jo vähän järjestelin kotia, keräilin tontut ja enimmät punaiset pallot pois, muut saavat vielä olla. 
Viikonloppuna luin ihanan kirjan, Eowyn Iveyn Lumilapsi nimisen tarinan Alaskan takamailta 1920-luvulla. Kaunis sekoitus luontokuvausta, taianomaista satua ja  rajua taistelua selviytymiseksi ja elossa pysymiseksi. Tykkäsin tosi paljon tästä kirjasta, mietin sitä vielä yölläkin kun olin jo lukenut sen loppuun. Kerrassaan ihana kirja, tähän haluan palata vielä useammankin kerran.

Lieneekö tämä joku miniamaryllis kun ei ole kasvanut yhtään vartta eikä nuppukaan ole noussut yhtään ylemmäksi? Eipä silti, se on minun mielestäni kaunis tuollaisena. 

18. luukku

"Kaiken minkä osaan, olen oppinut kissaltani: kun olet nälkäinen, syö. Kun olet väsynyt, nuku auringonpaisteessa. Kun menet eläinlääkäriin, pissaa omistajasi päälle."
Gary Smith

Olin tänään Järvenpäässä vanhempieni luona, isälläni on syntymäpäivä. Juhlia vietettiin vanhaan malliin: kahvipöydässä sen seitsemää sorttia ja kaikkia pitää tietysti ottaa ja maistaa ja kehua. Vanhemmillani on ikää jo sen verran että viime vuosina juhlaan on kuulunut myös kuohuva malja, sillä jokainen vuosi on sen arvoinen. 
Veimme heille joulukuusen omasta metsästä. Laitoin sen jalkaan ja toin kuistille, sekä laitoin siihen pienen tuikkivan valosarjan. Siitä tuli niin nätti ja paikka oli juuri oikea, joulu tulee pienistä asioista.
Kotona kissapojat odottivat käpälät ristissä ulospääsyä (vaikka vessalaatikkokin on tarjolla). Äkkiä ulos ja saman tien ikkunalle odottamaan sisäänpääsyä ja , tietysti, ruokaa. Vaikka sitäkin oli kyllä tarjolla nappuloiden muodossa, mutta eihän sitä lasketa...
On kiva käydä kaupungissa, mutta ah niin mukava olla taas kodin rauhassa, sohvalla, Into sylissä kehräten.

    

"Ihminen voi mennä kissan kanssa kävelylle, mutta koiraa ihmisen täytyy kävelyttää. Kissa näyttää tietä, juoksee edellä häntä pystyssä. Jos satut pääsemään sen edelle, kissa ei ikinä anna sinun luulla, että se seuraisi sinua. Se pysähtyy puhdistamaan jotain vaikeasti saavutettavaa kohtaa turkissaan tai tutkimaan epäillyttävää liikettä ruohikossa."

Robert Stearns

Miten voikin olla niin totta tuo yllä oleva! Uskomatonta huomata että ilmeisesti siis kaikki kissat käyttäytyvät samalla lailla, kulkevat mukana ja jos jäävät jälkeen ja katsot taaksesi, pysähtyvät ja puuhastelevat täysin keskittyneenä jotain muuta kuin että huomaisivat ihmisensä.

Ihania otuksia, love them.

Tällä menneellä viikolla olen puuhaillut syyshommia. Yhtenä päivänä töistä tultuani tyhjentelin pihalla kukkaruukkuja, korjasin talteen lapioita (ja toin tilalle lumilapion, kaiken varalta..), vein pesurin talteen , siivoilin terassia yms yms. Tänään sitten jatkoin syystunnelman virittelyä täällä sisällä; pesin ikkunat, vaihdoin verhot, maton ja sohvan sekä tyynyjen päälliset ja siivoilin muutenkin. Nyt on sävy sävyyn verhot, matto, tyynyt sohvalla ja viimeisenä silauksena kynttilät. Pyykkikone on hurissut kaiken aikaa ja kalakeittokin valmistui äskettäin, nyt laitan tulen takkaan ja asetun sohvalle kahvimukin ja iltapäivälehden kanssa.

Viimeistä viedään...

"Ihmisten kesken kissa on vain kissa. Kissojen kesken kissa on viidakossa vaeltava varjo."
Karel Capek

Nemo on viime päivät ollut viidakossa vaeltava varjo, oli nimittäin kolme ja puoli vuorokautta omilla teillään. Kun torstaina kotiuduimme mökkeilemästä, kissanpoika oli ollut vuorokauden teillä tietämättömillä. Ja minä kun olen tällainen kissahassu mamma, olen ollut allapäin ja nukkunut tooosi huonosti ja huudellut ja itkenyt...ja tänä aamuna tuo pikkukolli kopsahti alas parvekkeelta!  Voi mikä riemu, tuntui kisuliinikin olevan onnellinen kun puski ja leipoi ja kehräsi meidän sängyssä ja lopulta nukkui kiinni kyljessäni. Jos joku ei ollut iloinen Nemon paluusta, se taisi olla Into. Se nautti viimepäivät mamman hellittelystä ja höpötyksistä yksin- valtiaana ja sai kaiken huomion, kunnes tänä aamuna....Intohan kipitti suoraan yläkertaan kun kuuli sen ihastuneen höpötyksen jonka Nemon paluu sai aikaan. Nyt sitten vaan toivotaan ettei reissukatti häivy uudestaan, tai Into saa hulluja ajatuksia pieneen päähänsä...

Tänään oli muutenkin mukava päivä vaikka loman viimeinen onkin. Olin nimittäin  ystiksen kanssa pihakirppiksellä missä oli monenlaista tavaraa ja vaatetta tarjolla, ja heti ekasta pöydästä löydettiin molemmat ostettavaa. Herkuttelimme myös kinkkupiirakalla ja muurinpohjaletuilla kahvin/mehun kera, nam, ulkona kaikki maistuu monta kertaa paremmalle kuin sisällä. Kirppikseltä jatkoimme matkaa paikalliseen sekatavarapuotiin, ihan vaan ajankuluksi ja kotimatkalla poikkesimme vielä vanhantavaranliikkeeseen, jossa en ollut ennen käynytkään. Mukava keskipäivä hyvässä seurassa, kiitos keiju.

Ostin perjantaina halvan krysanteemikimpun kauppareisulla ja samana iltana potkaisin vahingossa maljakon nurin. No, monta kukkaa taittoi niskansa ja muutenkin  kimppu näytti kärsineeltä. Tänään sitten keksin mitä teen noille kukkaressuille, tein niistä matalan asetelman matalaan vuokaan kukkasiileihin. Tuli ihan hauska vaikka itse sanonkin.

Krysanteemipolot

Tämän päivän kirppislöytö. Ja aika näkyy sekä olohuoneeseen että keittiöön!

Torstaki

"Toinen kissa? Ehkä... Mutta perhekissa ei ole korvattavissa kuten kulunut takki.... Jokaisesta uudesta kissanpennusta tulee omanlaisensa kissa. Olen neljä kissaa vanha, mittaan elämääni ystävillä, jotka ovat seuranneet toisiaan, mutta eivät koskaan korvanneet toisiaan."
Irving Townsend

Niin viisaita sanoja. Jokainen kissa on toden totta yksilö kuten me ihmisetkin.

Tällä viikolla on kuin varkain jostain hiipinyt syksyn tuulahdus. On satanut ja ollut koleaakin, mutta myös aurinkoisessa säässä on ollut jotain uutta, syksyn kuulautta. Ja tuoksuja, syysleimujen tuoksun yhdistän syksyyn kuten krassien ja kehäkukkienkin. Niin se vaan on että syksyä kohti mennään, mutta onhan siinä toki ne ihanatkin puolensa kuten takkatuli, villasukat (joita olen kyllä käyttänyt koko kesän...), kynttilät jne. Sitä paitsi ostin jo uudet verhot, mutta vaihdan ne vasta sitten kun ulkona alkaa näyttää syksyisen harmaalta, ompahan jokin syy odottaa sitäkin.
Maalaukset on lopulta saatu loppuun! Jei!! Enkä kyllä ihan heti suunnittele mitään uutta remppahommaa, voisihan sitä tietysti maalata jotain pientä kivaa....aika näyttää.

Syksy saa...

Valkosipulinkukka

"Perjantai, perjantai..." radio Novan tyyliin!

"Kissa ei ikinä vaaranna suosiotasi haukkumalla kolmelta aamulla. Se ei käy postinkantajan kimppuun eikä syö verhoja. Se saattaa kiivetä verhoihin vain katsomaan, miltä huone näyttää katosta katsottuna."
Helen Powers

Kehtaisikohan sanoa että työviikko takana ja viikon lähempänä lomaa... ;) Ei sillä että työssäolo ei kiinnostaisi,kauden alku on aina ihan parasta aikaa: suunnitelmat ovat valmiina ja odottavat toteutusta. Ja on mukava nähdä taas lapsoset, kehityksen määrä on valtava!

Kotosalla maalausurakka lähenee loppua (olen tainnut sanoa näin jo monen monta kertaa, anteeksi), tuulikaapin oveen on jo hankittu uusi lasi, harmaa tietysti, muutamat oven kahvat täytyy vaihtaa yms. Lukeminen on hidastunut "normaaliin", mutta toki aina on kirja kesken, sitä ei vaan jaksa työpäivän jälkeen saati yöllä samaan tahtiin kuin lomalla. Television katselu on aika vähäistä, teemalta on tullut katseltua isä Matteon tutkimuksia, siis italialaisen papin sekaantumista karabinieerien rikostutkimuksiin. Ja eilen, siis torstaina, ykköseltä tuli kiva uusi ruokaohjelma Pieni keittiö Pariisissa. Ihanan erilainen verrattuna kaikkin jenkki- ja Jamie Oliver kokkaussarjoihin. Nuori nainen pienessä pariisilaiskämpässä kokkaillen kahden levyn kaasuliedellä ihanuuksia, tätä ohjelmaa haluan seurata. Aikakauslehti joka on ilahduttanut minua viime aikoina on Unelmien Talo & Koti, olen jollain tavalla aivan hurmaantunut lehdessä vallitsevaan tunnelmaan ja juttuihin joita on monesta eri aiheesta, niin sisustukseta, tuunauksesta kuin leivonnasta ja ruuanlaitosta, tykkään.
Tulevana sunnuntaina lähden retkeilemään hyvässä porukassa länsirannikolle, mutta siitä lisää myöhemmin. Ihanaa kesäviikonloppua ystävät!

Ihan kuin tomaatteja! Mutta nämä ovat kyllä myrkyllisiä perunan marjoja...

Mummoni muotoilema huivipäinen akkahahmo kunniapaikalla kolhuineen kaikkineen.

Loma hupenee....

"Löytöretkeilijäkissalle mikään ei ole pyhää."
Lloyd Alexander

Eilisen päivän odotin sitä hellettä mitä ei koskaan tullut. Iltauutusista ymmärsin että kuulumme tätä nykyä itäsuomeen joka pysyi pilvipeiton alla...
No mutta tänään on lämmin ja aurinkokin paistelee. Olen taas maalaillut, edelleen näitä ovia, mutta loppu lähenee. Sitten enää yläkertaan menevät rappuset odottavat maalia pintaansa. Todettiin tässä eräänä päivänä, että on tämä remontti imenyt mehut siinä mielessä että eipä ole tänä kesänä mitään muuta saatu aikaiseksi. Kaikenlaisia pikkuhommia on tekemättä, kuten ikkunoiden pesu, mattojen pesu, polttopuut...... huh-huh. Ikkunat nyt voin pestä milloin vain ja mattoja ei ole kuin 3 pesua odottamassa, mutta polttopuiden kanssa ollaan kyllä liian myöhässä. Onneksi on ihania ihmisiä jotka ovat ahkeroineet ja joilta avuttomat ja laiskat maan matoset voivat ostaa talven takkapuut. Olen tyytyväinen kun remontti saadaan valmiiksi, vaikka puut joudutaankin ostamaan. Koti on tullut valoisaksi ja viihtyisäksi ja syksyn tullen on ihana käpertyä sohvan nurkkaan torkkupeiton alle.

Syksyn värejä jo nyt!

Kukkuyrtti kukkii

Ukonhatun hauskat kukat

Tostai..

"Kuin kuka tahansa aristokraatti kissa nauttii metsästyksestä ja kalastuksesta mutta inhoaa harjoittelua."
Thomas Brown

Loma: levollista löhöilyä maustettuna pienillä puuhilla. Eilen pistäydyin parilla kirppiksellä ja kaffeilla kaverin kanssa, tänään kävin äidin kanssa siistimässä sukuhaudat ja tapasin muitakin sukulaisia. Huomenna tulee ystävä kylään ja tarkoitus olisi nauttia auringosta grillaillen. Että sellasta!

Tänään...

"Kissan käsitys mukavuudesta on ihmiselle täysin käsittämätön."
Sidonie-Gabrielle Colette

Olen herännyt henkiin, joten kuten. Eilisen päivän nimittäin olin muissa maailmoissa, vatsataudin ja kuumeen kourissa. Olipa rankka tauti, täytyy sanoa, mutta elämä voitti jälleen kerran vaikka hikeä pukkaa vieläkin.

Tiistaina olin maakuntamatkalla. Kiersimme ystävän kanssa Tammelan Patinaputiikin kautta lähikaupungin mielenkintoisia sisustus- ja vanhan tavaran putiikkeja. Mielenkiintoisin oli viimeinen "osto ja myynti lato", tavaraa pullollaan oleva lato keskellä peltoa. Siellä todellakin oli vaikka sun mitä, heinäseipäistä vaatekaappeihin ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Ja tietysti jotain pientä tarttui mukaankin, hinnatkaan eivät olleet mitenkään kiinteitä, tinkimällä tässä "putiikista" voi tehdä todella hyviä kauppoja.

Ihana retro lehtiteline 

Keijunmekko <3

  

mmm

"Kissat kiipeävät voidakseen katsoa alaspäin lähes kaikkia muita eläimiä....juuri siksi ne vihaavat lintuja."
K.C.Buffington

Olen kirjoittanut tämän tekstin jo kahdesti, kolmas kerta...jossain vaiheessa se katoaa ja olen taas alkupisteessä. Joten nyt lyhyesti: tänään ensimmäisenä virallisena lomapäivänäni olen pessyt pyykkiä ja maalannut wc:n oveen pohjamaalin. Maalaushomma jatkuu viikonloppuna, sillä kyseinen ovi laitettiin paikoilleen maalin kuivumisen jälkeen, on meinaan aika epämukavaa asioida ilman ovea...
Kirjapino vaan kasvaa, kun käyn palauttamassa pari kirjaa ja löydän kolme tilalle, mutta nythän mulla on aikaa lukea. Äidin ja isän luona maalailut jäivät myös kesken, niitäkin pitäisi mennä jatkamaan. Huomenna kuitenkin tiedossa jotain erilaista mukavaa, mutta siitä myöhemmin.