"Kissat ovat  väärinymmärrettyjä, koska ne kieltäytyvät selittelemästä. Ne ovat arvoituksellisisa vain nille, jotka eivät välitä hiljaisuuden ilmeikkäästä voimasta."
Paul Morand

Täällä ollaan taas. Riikan reissu on tehty ja on ihmeen hyvä olla taas kotona. Ei sillä että matkassa olisi ollut mitään vikaa, kaikki meni oikein hyvin, missään kohtaa ei "tökkinyt".
Lento oli mukavan lyhyt, ei ehtinyt pitkästyä ja taksimatka lentokentältä hotelliin kesti vain n.15 minuuttia, jos sitäkään.
Rllkan vanha kaupunki on todellakin näkemisen arvoinen, aivan mielettömän upeaa arkkitehtuuria! Kauniita, koristeltuja taloja joka puolella ja komeita kirkkoja, siis aina kun katseensa käänsi niin taas silmien alla oli jotain kaunista. Vanhassa kaupungissa oli tietysti paljon ravintoloita ja niiden terasseja, kuten myös matkamuistokauppoja, vähän Tallinnan malliin.Mutta en ole koskaan Tallinnassa käydessäni kuullut niin monia katusoittajia. Tiistai aamupäivällä kävellessämme vanhan kaupungin vielä melko hiljasilla kaduilla, kuului jostain yhtäkkiä trumpetilla soitettuna Maammelaulu, aika mieletön tunnelma! Ja saman päivän iltapuolessa istuskelimme penkillä Mustapäidentalon aukiolla ja kuuntelimme aivan jumalaisen kaunista, alakuloista saksofonin soittoa, vanhoja ikivihreitä biisejä, aurinko paistoi eikä ollut kiire minnekään. Näistä muistoista ensimmäinen Riikan matkamme jää lähtemättömästi mieleen.

Hirrmuinen kivilohikäärme!

Kaku majan (kissatalon) kattokoriste

Pienet ihanat yksityiskohdat..

Klovni lataili sappuakuplapyssyään...

Mustapäidentalo