"Se ei ollut mikään harmaa kissa vaan enemmänkin musta, ja se ryömi meitä kohti valkoisine tassuineen ja lumenvalkoisine kaulalappuineen...Pahviseen lappuun oli kirjoitettu siistillä käsialalla: kotikissa."
Gunter Grass

NYT on toukokuun kaunein aika, ihana vehreys ja vihreys ja bonuksena vielä lämpö! Hyvästi talvihaalarit, kurahousut, pipot ja hanskat. Lippis tai huivi päähän, kengät jalkaan ja pihalle! Lapset nauttii ja me aikuiset myös, auringonsuojavoiteiden levitys on toki alkanut, mutta viis siitä. Työpäivän jälkeen on nautinto köllähtää riippumattoon lukemaan päivän posteja, kunhan ensin olen laittanut pesukoneen päälle ja ruoan muhimaan. Tämä kyllä tänään laittoikin miettimään miesten ja naisten erilaisia töitä ja velvollisuuksia. Kun tulin töistä kotiin, mies heräsi tirsoiltaan (oli siis kotiutunut noin tuntia ennen minua), raahusti unisen näköisenä sohvalle ja avasi telkkarin. Minä vaihdoin vaatteet, laitoin pesukoneen päälle ja aloin laittamaan ruokaa.Hmmm... No kai se on oma vika kun on passannut puolisonsa piloille. Ja pääsinhän minäkin sinne riippumattoon, jonne tuo tiistaina 26 vuotta aviomieheni ollut miekkonen toi minulle kahvimukin :). Tämä viikko on taas ollut pelkkää juhlaa; äitienpäivä, hääpäivä ja syntymäpäivä. No, ne on taas vuodeksi juhlittu tai oltu juhlimatta, sillä reilun viikon päästä startataan Riikaan, olkoon se meidän yhteinen juhla ja lahja.
Kissapojat Into (12v.) ja Nemo (7v.) nauttivat myös silmin nähden elämästään kun kesä on täällä taas. Eipä näy kolleja kotona, yöt luuhataan metsästysretkillä tai ties missä, aamusella tullaan kotiin, käydään ruokakupilla ja painutaan nukkumaan päiväksi jonnekin yläkerran uumeniin.