Aaltoja ja niiden pohjia

"On ihmisiä, jotka muuttavat maailmaa joko voimalla tai mielipiteillä, mutta kissa  vaan nukkuu, ja maailma muuttuu hiljalleen vastaamaan sen mukavuusvaatimuksia."
Allen & Ivy Dodd

Tämä potilaana/toipilaana olo on välillä aika rankkaa. Mieliala menee kuin vuoristorataa, on vaikeaa kun joutuu pyytämään apua... menee omat hermot ja myös auttajan hermot ovat koetuksella. Ja välillä taas mennään niin aallonharjalla kunnes pudotus syviin syövereihin tulee äkkiä, huhhuh, enpä osannut tällaista etukäteen ajatella. Sekin tekee tilanteen vaikeaksi kun en oikeastaan ole kipeä, mutten kuitenkaan kykene kaikkeen mitä itse haluaisin. Autolla ajaminenkin olisi niiin hauskaa, mutta lauantaina koeistuin kuskin paikalle ja totesin ettei tällä polvella vielä ajelemaan lähdetä, hitsin hitsi olisi pitänyt ostaa automaattivaihteinen auto silloin elokuussa kun autoa vaihdettiin. No, se tästä valittamisesta, etiäpäin sano mummo lumessa.
Marraskuu on näyttänyt synkimmät puolensa heti alkuun, yksi kaveri sosiaalisessa mediassa jo harkitsi arkin rakentamista ja kieltämättä aurinko ja lämpö jossain kaukana olisi poikaa. Tytär on matkalla unemiensa saarelle Islantiin, siellä ei lämpöä ole muualla kuin kuumissa lähteissä, mutta takuulla erilaista kuin suomen Turussa. Toivon hänelle ihanaa antoisaa matkaa ja toivottavasti niitä valaitakin näkyy ja maahisia...
Hyötykasvikuivuri pöhöttää suppilovahveroita purkitettavaksi ja lisää odottaa terassilla. On mukavaa säilöä sieniä kun niistä meillä tykätään, vaikken tänä syksynä itse juuri olekaan metsään päässyt.
Kissat rötköttää sisällä nukkumassa öisen ulkoilun jälkeen, yöt ovat niin lämpimiä ja kaikenlaisia pikkuelukoita on liikkeellä (ainakin seinien ja lattian välistä rapinaa kuunnellen) että kollipojat viihtyvät hyvin ulkosalla ja aamulla sitten odottavat terassin penkillä sisään ja nukkumaan pääsyä. Mukavaa kun on mammalla seuraa.