Charlotte Gray
Siis viimeinen maanantai. Talo on hiljainen, vain minä ja kissat joulun juhlijoista jäljellä. Toisaalta ihana rauha, toisaalta pitkä päivä täytettäväksi jollakin mielekkäällä puuhalla. No, tästä se arki taas lähtee, mutta onhan vielä uusivuosi ja loppiainen juhlittavana.
Tänään jo vähän järjestelin kotia, keräilin tontut ja enimmät punaiset pallot pois, muut saavat vielä olla.
Viikonloppuna luin ihanan kirjan, Eowyn Iveyn Lumilapsi nimisen tarinan Alaskan takamailta 1920-luvulla. Kaunis sekoitus luontokuvausta, taianomaista satua ja rajua taistelua selviytymiseksi ja elossa pysymiseksi. Tykkäsin tosi paljon tästä kirjasta, mietin sitä vielä yölläkin kun olin jo lukenut sen loppuun. Kerrassaan ihana kirja, tähän haluan palata vielä useammankin kerran.
Lieneekö tämä joku miniamaryllis kun ei ole kasvanut yhtään vartta eikä nuppukaan ole noussut yhtään ylemmäksi? Eipä silti, se on minun mielestäni kaunis tuollaisena.
Mielenkiintoiselta vaikuttaa lukemasi kirja. Täytyy pistää nimi korvan taa.
VastaaPoistaKannattaa, jäi haikea olo kun loppui.
PoistaJuuri joku peräänkuulutti matalaa amaryllista, ainakin se on kätevämpi kuin hontelo pitkä kukkavarsi. Olen aivan varma, että kommentoin edellistä postaustasi, mutta lieneekö mennyt roskapostiin tai sitten on taas ipadin temppuja. Oikein hyvää vuodenvaihdetta sinulle!
VastaaPoistaSamaa mieltä että matala parempi. Katosi varmaan bittiavaruuteen se sinun kommenttisi, harmi. Kiitos, Käpälämäessä vietetään vuodenvaihdetta rauhalliseen malliin.
Poista