Kun kissa loikkaa sängyllesi, se johtuu siitä, että se rakastaa sänkyäsi."
Alisha Everet
Tässä taannoin kirjoittelin pienen lipaston etsinnästä kirpputoreilta, no kuinkas sitten kävikään,
kun sopivaa ei osunut kohdalle päädyimme uuden ostoon, ja pienestä tulikin suuri, siis tosi iso. Ja tietenkin se oli itse koottava...perjantai illan kasailin laatikoita käsipelillä, vaikka poika huomauttikin että ruuvinvääntimellä tuollaiset hommat tehdään. Minähän sisupussina kämmen melkein rakoilla kokosin kaikki seitsemän laatikkoa tavallisella ruuvarilla, joka sekin kuulemma oli liian pieni. Rungon kokoamisen jätin suosiolla sunnuntaille kun mieskin olisi kotona, ajattelin että yhteistyössä saamme sen joutuisasti kasaan. Koin kuitenkin iloisen yllätyksen kun tulin kampaajalta (kampaajani opiskelee viikot uutta ammattia ja tekee viikonlopun kerran kuussa hiushommia, siksi siis sunnuntaikampaaja-aika), runko oli jo koottu! Siitä tuli ihana, vähän iso pikkuruiseen makuuhuoneeseemme, mutta elän toivossa että jossain vaiheessa saamme taas koko yläkerran käyttöömme ja silloin tuolle ihanuudelle on tilaa yllinkyllin.
Sain luettua Shirley Conranin kirjan Pitsiä. Tästä kirjasta tehty televisiosarja esitettiin joskus 80-luvulla, jos joku muistaa. Kirja on estoton romaani neljän tytön kehityksestä, ystävyydestä, etsinnästä, seurapiireistä Lontoossa, New Yorkissa, Kairossa ja Pariisissa.
Luin myös Jari Tervon "kirjasen" Jarrusukka, kirjasen siksi että siinä oli vain vähän yli sata sivua. Tervo kirjoitti tämän kirjan viime vuonna Kirjan ja ruusun päivän kirjaksi jota jaettiin silloin kirjaostosten kylkiäisenä. Mukava pikku välipala vauvamaailmasta tervomaiseen tyyliin.
Katsoin perjantaina päivällä myös elokuvan, jolla on täsmälleen sama suomennettu nimi kuin leffalla jonka katsoin jokin aika sitten; Rakastaa, ei rakasta. Tämä on ranskalainen kuva, jonka pääosassa on Audrey Tatou. Tatoun elokuvat ovat yleensä olleet ns. hyvänmielen leffoja, mutta tämä poikkesi siitä kategoriasta. Elokuva on kyllä ehdottomasti hyvä, loistava kertomus siitä kuinka pieni viaton ele voi jonkun mielessä kasvaa joksikin ihan muuksi ja kaunis rakkauskertomus muuttua psykologiseksi draamaksi. Kannatti ehdottomasti katsoa.
Lukuvuorossa seuraavaksi:
Cecelia Ahern, Tapaaminen elämän kanssa, Gummerus 2012
 |
| Uuden lipaston kulmalla värikkäät lasiesineet pääsevät oikeuksiinsa |
 |
| Nemo kuuntelee tarkkana naapurin kalkkunoiden pulinaa |
Hyvännäköinen lipasto ja melkein itsetehty :) Kalkkunat kuulostavat mielenkiintoiselta minustakin, ymmärrän Nemoa.
VastaaPoistaKiitos :). Kalkkunoiden ääntely on tosi hauskan kuuloista, ihan kuin ne juttelisivat, pulputtavat kuin ihmiset.
VastaaPoista♥ihana lipasto tykötarpeineen!
VastaaPoistaKiitos Riitta Sinikka :)
PoistaKaunis lipasto ja hienot vetimet. Kalkkunat ovat aika epäesteettisen näköisiä ja se pulputus vielä "kaupan päälle" ;) Nemo on oikein pörheän ja söpön näköinen ♥.
VastaaPoistaMinuakin viehätti nuo vetimet, vähän erilaiset". Kalkkunat on kyllä suorastaan rumia ja melko kovaäänisiä, onneksi tuossa on pieni mäki välissä, äänet kuuluu vain etupihalle :). Nemo onkin mamman söpöliini.
PoistaKaunis lipasto ja viehättävät vetimet miellyttävät minunkin silmääni!
VastaaPoistaNemolla onkin varmasti kalkkunoissa ihmettelemistä! Niin olisi kyllä minullakin.
Kiitos, onnistunut huonekalu ostos :). Aikaisemmin samassa naapurissa asusteli riikinkukkojakin monien muiden erkoisten lintujen kanssa, nykyisin vain kalkkunoita ja viiriäisiä.
Poista