Sinivuokko huusi näin: katsokaa myös tänne päin. Siniseksi metsän teen, iloiseksi pientareen.
Valkovuokko huokaisi, minä tulin viimeksi. Joka väri vuorollaan, kukkimaan saa harmaan maan."
- Kevätkukkien kilpailu, kirj. Anna-Mari Kaskinen -
Tämän keväisen päivän aloitti upea auringonnousu töihin mennessäni, oli pakko napata pari kuvaa.
Tämä on taas tätä aikaa kun joka päivä maasta putkahtaa jotain ihanaa! Minä kaivoin pyrstö pystyssä kotirinteessä kuivien lehtien alta sinivuokkojen ensimmäisiä alkuja näkyviin ja tänään kun menin sinne, sinistä näkyi joka puolella! Ja krookukset, milloin ne putkahti esille? Eilen en huomannut mitään ja tänään niitä on laumoittain. Lumi on huvennut meidänkin nurkilta hyvin vähiin, enää on katolta tippuneesta kinoksesta rippunen jäljellä.
Kissat ulkoilevat taas kesäiseen tahtiin, elikkä paljon ja pitkään, liiankin pitkään... Viime viikon lopulla pelästyin että Nemo aloitti reissukissana olon, sillä mies oli päästänyt sen yöllä ulos eikä sitä näkynyt aamulla eikä kun tulin töistä ja iltakin kului eikä kollipoikaa näkynyt ei kuulunut, mutta sitten yhtäkkiä se tuijotti ikkunan takana ihan muina maunoina, kuin pikku pissireissulta tulleena. Ja nukkui tyytyväisenä kotona koko seuraavan yön. Ei alkaneet reissut, ainakaan vielä.
Töissäkin elellään keväisissä tunnelmissa. Maitopurkeista ollaan askarreltu linnunpönttöjä vaikkei niitä voikaan rekisteröidä Miljoona pönttöä- kampanjaan, hengessä mukana kuitenkin. Keväthavaintoja kirjataan ylös ja tänään olimme metsäretkellä havainnot tähtäimessä, mutta saalis jäi vähäiseksi jollei oteta lukuun aika pussillista roskia jotka toimme tullessamme päiväkodin roskalaatikkoon. Onhan sekin tietysti kevättä että roskat paljastuvat lumen alta :(.
Olemme lopettaneet lintujen ruokintakauden, vaikka vähän ikävältä tuntuu katsella kun tirpuset parveilevat paikassa jossa monta kuukautta kökötti siemenbaari talipötkylöineen. Toivottavasti tulevat taas syksyn tullen baarin avajaisiin.
Mukavaa ja keväistä viikon jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti