pakkaspitsiä...

"Useimmat kissat haluaisivat ulkona ollessaan olla sisällä ja päinvastoin, monesti molempia  yhtaikaa."
Louis J. Camuti


Kaunis pakkaspäivä tänäänkin, ja halo, josta jo eilisessä postauksessa mainitsin, näkyi illalla kuun ympärillä ja tänään taas auringon ympärillä muttei niin selvästi kuin eilen. Olen aivan innoissani moisista ilmiöistä, illalla kävin kuuta kuvaamassa ja yllätyin taas pikkukamerani ominaisuuksista. Minullahan siis ei ole järjestelmäkameraa, ei kyllä ihan tavallista taskudigikameraakaan, vaan jonkinlainen välimuoto eli hybridi, siis kiinteälinssinen pitkäputkikamera. No mutta eilen siis kokeilin kamerani yökuvausohjelmaa ja yllätyin kuinka hyviä kuvia sillä sain ilman jalustaa. Tuo kamera on ollut minulla jo kolmisen vuotta, mutten vieläkään ole opetellut sen kaikkia ominaisuuksia... kuvauskursseillakin olen ollut ja silti aina yllätyn mitä sieltä löytyykään. Turhaan kai haikailen järkkärin perään, kyllä tuollakin tälläinen harrastelija pärjää.
Sain luettua Katherine Pancolin kirjan Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. Tykkäsin kovasti, vain sivujen määrä, 917, aiheutti pieniä ongelmia, sillä minä pääasiassa luen sängyssä kyljellään. Mutta sujuihan se kun tarina vei mukanaan. Kirja jatkaa siis samaa tarinaa kuin Krokotiilin keltaisissa silmissä ja Kilpikonnien hitaassa valssissa. Ihana värikäs tarina ranskalaisperheestä, rakkauden vaikeudesta ja elämän koko makukirjosta iloineen ja suruineen. Aloitin saman tien uuden kirjan ja voin sanoa että sen surullisen tarinan luen varmasti nopeasti, se nimittäin vei mukanaan ensisivuista lähtien.

Lukuvuorossa:
Laura Save: Paljain jaloin, Wsoy 2013, lainakirja

Haloo...

"Kissat ovat ystävällisiä isäntiä, kunhan tiedät oman paikkasi."
Paul Grey

Olen iloinen siitä että kerrankin oli kamera mukana oikeaan aikaan. Lähdimme puoliskon kanssa asioitsemaan lähikaupunkiin ja kun omalta metsätieltä tulimme ihmisten ilmoille oli vastassa komea haloilmiö. Ja kerrankin olin ottanut kameran mukaan ihan vaan varmuuden vuoksi, koska on sattunut niin että kuljetin sitä viikko tolkulla mukanani ja sitten kun jätin sen kotiin, kettu juosta jolkutteli tien laidassa ihan rauhassa, ei paennut vaan ihan tuntui odottavan kuvausta. Silloin harmitti! Vaan nytpä sain kuvia.
Kissapojat alkaa olla aika kyllästyneitä näihin pakkasiin. Nämä vapaasti ulkoilevat kollit pitkästyvät kun ulkona voi vain piipahtaa pikaisella hädällä ja sitten kipinkapin sisälle lämpimään. Levottomuutta on huomattavissa, riitaa haastetaan, hyökkäillään ja oli jopa käytetty sisävessaa mikä on todella harvinaista. Voi mamman kisu reppanoita, yritän kovasti keksiä viihdykettä ja tilasin uusia lelujakin, muttei ne tietenkään tähän hätään ehdi.
En malta olla mainitsematta, käytiin kiinalaisessa lounaalla, ei ruuanlaittoa tänään :)).